maanantai, 27. elokuu 2018

Primo 9v.

Primo täyttää tänään 9 vuotta! IMG_6979.jpg

Syntymäpäivän kunniaksi otin metsälenkille kameran mukaan ja yritin ottaa Primosta synttärikuvat. Tehtävä ei ollut helppo, sillä olimme kahdestaan matkassa ja Primo olisi paljon mieluummin kaivellut kuoppia maahan tai napsinut ruohonkorsia suuhunsa... Kuten kuvista näkee, kastraation myötä häntä on tuuheampi ja pitkäkarvaisempi kuin koskaan. Muutoinkin koiran turkki on hapsuuntunut (mm. tassukarvoja saa olla siistimässä aika ajoin, kun Primon nuoruusvuosina en koskaan tehnyt sellaista) ja se on laadultaan jotenkin pehmeämpää, eikä ole enää yhtä kiiltävä- tai liukaspintainen kuin aikaisemmin. Ikä on tuonut korvakarvoihin hieman harmaata.

IMG_6969.jpg

Huomenna Primo pääsee sopivasti synttärilahjaksi osteopaatti Leena Piiran käsittelyyn. Sen vuoksi pidämmekin keskiviikkona taukoa treeneistä. Toivotaan että kropassa ei ole kummempia jumeja tai muuta. Loppuviikosta Primo saattaa päästä taas terrierityttöjen kanssa lenkille.

IMG_6986.jpg

keskiviikko, 25. heinäkuu 2018

Kisailua

IMG_5651.jpg

Kevät on vaihtunut kesähelteisiin. Kävimme toukokuussa pitkästä aikaa Turun koirauimahallilla uimassa. Primo tuntui tykkäävän uimisesta, vaikka se pitikin jälleen joka kerta nostaa altaaseen. Uiminen sujui kuitenkin hyvin. Toivottavasti yritykselle löytyy jatkaja, muuten se valitettavasti sulkee ovensa syksyllä.

Kevään mittaan agilitytreenit alkoivat sujua tasalaatuisemmin ja pujottelu ilman ohjureita viimein onnistua, joten virittelimme koutsimme kanssa ajatusta virallisissa agilitykilpailuissa starttaamisesta Primon kanssa. Lopulta ensimmäisiksi kilpailuiksi valikoituivat oman seuran toukokuiset iltakisat. Ilmoitin Primon sekä hyppy- että agilityradalle, tuomarina oli Asko Jokinen. Agilityradalta tuli HYL ja hyppyradalta 5 virhepisteellä 2. sija. Agilityradan kepeillä tahkomista ei jaksa kukaan tuskastumatta katsoa, heh heh, mutta tässä linkki hyppyradan videoon: https://youtu.be/rkZjbFTQUDs

Kisojen jälkeen kävimme kaksissa treeneissä OMD-Areenalla, ensin Tuulian ja sitten Timo Liuhdon opissa. Molemmat treenikerrat olivat hikisiä mutta aivan mahtavia! Minua jännitti etukäteen, miten Primo pujottelee vieraammilla OMD-Areenan kepeillä ilman ohjureita, mutta sehän sujui hyvin! Tässä yksi video Timon treeneistä 31.5. Videolla kylläkin pujottelu on vähän hidasta ja keinustakin Primo meinasi tulla ohi, mutta muita meille hankalia kohtia saimme ihan kivasti sujumaan: https://youtu.be/RWaPAaCNGWQ

Kesäkuun alkupuolella kävimme Rauman iltakisoissa kokeilemassa jälleen kahden radan verran (tuomarina jälleen Asko Jokinen). Sieltä ei kauheasti jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Vaikuttaisi siltä, että kisoissa pujottelun aloitus ei koskaan suju ensimmäisellä yrittämällä. Lisäksi ekalla radalla radan reunalta hyökkäsi koira aitaa vasten juuri kun Primo oli kohdalla suorittamassa esteitä, ja ilmeisesti siitä syystä Primon tekeminen meni hetkeksi ihan kävelyksi ja se kävi mm. moikkaamassa ratatyöntekijää, mitä en muista tapahtuneen koskaan aikaisemmin n. 7 vuoden agilityharrastamisen aikana... No, loppua kohden vauhti vähän parani. Ja hyppyradalla Primo päättikin sitten aloittaa yllättäen todella vauhdikkaasti ja ryntäsi suoraan parin hypyn jälkeen lähimpään putkeen. Ehkä onneksi näin, sillä samalla hetkellä kun Primo juoksi putkeen, kova tuulenpuuska tarttui esteeseen, joka meidän olisi pitänyt suorittaa, ja kaatoi koko höskän pitkin kenttää. Kivituhka vaan pöllysi! Rauman kisojen tulokset olivat siis 10vp/2. sija sekä HYL.

Tälle kesälle tuli kokeiltua vielä kolmannetkin kilpailut viime viikonloppuna, kun kisasimme jälleen Raumalla kaksi rataa. Agilityradalla tuomarina oli Jari Suomalainen (tulos 20vp ja hieman yliaikaa, 4./10) ja hyppyradalla Marja Lahikainen (tulos HYL). Agilityradalla teimme jälleen keppien aloitusvirheen, josta tuli ensimmäiset 5 vp. Seuraava vitonen tuli A:n alastulolta, ja loput 10 kahdella kiellolla viimeisellä esteellä - en ole ihan varma mitä siinä tapahtui, mutta ilmeisesti en juossut riittävän kovaa ja Primo kääntyi katsomaan minua, ja ajautui sitten pois hypyltä. Ja korjasin huonosti, jolloin se pyörähti uudelleen esteen ohi. Siinä se yliaikakin sitten tuli... Hyppyradalla Primo ehti hilpaista selkäni takaa putkeen, kun olisi pitänyt mennä hyppyeste, ja siitä siis HYL.

IMG_5898.jpg

12.6.2018 Primo hiekkakuopilla

Nyt taidamme odotella että helteet helpottavat, ja ehkä treenikauden jälleen alettua pitäisi panostaa tuohon pujottelun vahvistamiseen. Ja kontakteihin... Ja saada kirittyä kadonnutta vauhtia takaisin. Kun palasimme kastroinnin jälkeen treeneihin, Primo hyppäsi hyvin sekä työskenteli innokkaasti ja sai lisää vauhtia. Kevään kuluessa Primon into on jokseenkin tasaantunut. Seurailen tarkkaan Primon vointia - se täyttää elokuun lopussa 9 vuotta, ja agilitya tehdään vain niin kauan kuin se tuntuu Primolle sopivan.

 

torstai, 18. tammikuu 2018

Kahdeksanvuotiaana

Primo täytti 8 vuotta 27.8.2017. Kaksi kuukautta myöhemmin, 24.10., Primo kastroitiin. Pitkin viime kevättä ja kesää Primo oli agilityssä hyvin ailahtelevainen, lähti aina kyllä innolla treeneihin mutta radalla homma menikin kävelyksi. Kävimme osteopaatilla ja hierojalla, jumejakin löytyi muttei mitään suurempaa. Jonakin yksittäisenä päivänä Primon makuualustalla oli pieni märkä läntti töistä tullessa. Kevään aikana Primolla kävi pari tyttöystävää kylässä, ja alkukesästä se oli jonkin verran tyttöjen tuoksuista sekaisin.

IMG_2277_2.jpg

Eräänä kesäkuisena päivänä töistä tullessani lattialla oli veritippoja. Ei tarvinnut kauaa ihmetellä mistä veri oli peräisin, vilkaisu Primon mahan alle riitti. Ei muuta kuin eläinlääkäriasema Pet-Vetiin, jossa todettiin eturauhasen olevan lievästi suurentunut, ja annettiin lyhytvaikutteinen tardak-pistos sekä kipulääke vähentämään turvotusta.

Primon vointi vaikutti kohenevan seuraavan parin päivän aikana, kunnes torstaina jälleen töistä tullessani huomasin lattialla ison märän alueen. Primo ei ole ikinä aikuisiällä pissannut sisälle, joten huolestuin heti. Vein Primon saman tien ulos, ja sillä olikin hätä. Pissa oli punertavaa, ja takaisin sisälle tultuamme koira joi taas reilusti. Soittelin eläinlääkäriin mutta sain ajan vasta seuraavalle päivälle. Kävimme alkuillan aikana toistuvasti ulkona, ja vain parin-kolmen ensimmäisen koivennoston aikana tuli pissaa, sitten veritippoja. Primo vaikutti illan mittaan yhä kivuliaammalta ja vilkuili takapäätään ja köyristi selkäänsä. Pet-Vetistä sanottiin, ettei hätää ole niin kauan kuin pissaa kuitenkin tulee eikä mene täysin tukkoon, mutta koska en muistanut nähneeni Primoa koskaan niin kivuliaana kuin silloin, päätimme illalla lähteä päivystykseen. 

Saimme Turun Eläinsairaalassa (Omaeläinklinikka Oy) hyvää palvelua ilman odottelua, onneksi emme osuneet paikalle  ruuhkaisaan aikaan. Primo tutkittiin ensin päällisin puolin ja sitten rauhoitettiin jatkotutkimuksia varten. Virtsakiviä ei löytynyt ja eturauhanen oli yhtäläinen, mutta leukosyytit, korkea pH ja proteiinit viittasivat tulehdukseen. Primo sai kipulääke- ja antibioottikuurin joka sopi sekä virtsatieinfektion että eturauhastulehduksen hoidoksi. Otin seuraavan päivän töistä vapaaksi jotta pystyin vahtimaan Primon vointia kotona, ja kyllä olin tyytyväinen että lähdimme päivystykseen vaikka käynnille hintaa tulikin! Antibiootti puri nopeasti ja Primo voi selkeästi paremmin jo heti seuraavana päivänä.

Pidimme treeneistä ensin sairastamisen vuoksi taukoa ja sitten alkoikin kesätauko ohjatuista treeneistä. Elokuussa Primo kävi osteopaatin käsittelyssä, ja Leena Piiran mukaan koiran kroppa ei vastannut osteopatiaan niin hyvin kuin ennen. Leenan suosituksesta varasin ajan Pet-Vetin laserhoitoon, ja viiden hoitokerran aikana syyskuussa Primo sai laseria  selkään/takaosaan. En oikein osaa arvioida, oliko laserhoidosta silminnähtävää apua Primolle vai ei, mutta ei siitä varmaan haittaakaan ollut. 

IMG_20170904_174140.jpg

IMG_20170904_174121.jpg

Kun sitten lokakuun alkupuolella Primon makuualustaan ilmestyi jälleen pieni märkä läikkä, soitin ensin vakuutusyhtiöön ja sitten eläinlääkäriasema Pet-Vetiin ja varasin Primolle kastrointiajan. Jännitin kastrointia etukäteen ihan hirvittävästi. Olin ihan varma että Primo itkee kipujaan ainakin kolme viikkoa yötäpäivää ja joutuu pitämään kauluria ylimääräiset 2 viikkoa koska nuolisi muuten haavansa rikki. Olin niin väärässä! Primo ei itkenyt edes toimenpiteen jälkeen illalla. Seuraavana päivänä se vinkui vähän tylsyyttään, kun kaikki lelut oli takavarikoitu ja lääkäri oli kieltänyt riehumisen. Kun leikkauksesta oli kulunut pari päivää, Primo olisi halunnut jo lenkkeillä kuten normaalistikin. Leikkaushaava ei koko aikana kiinnostanut Primoa juurikaan, mutta toki se joutui käyttämään kauluria aina yksin ollessaan kahden viikon ajan, kuten oli neuvottu. Haava pysyi siistinä ja parani hyvin. Vakuutusyhtiön maksaman osuuden jälkeen kastroinnista jäi maksettavaa 152,15 euroa.

 

IMG_3496.jpg

IMG_3891.jpg

Nyt, kun aikaa on kulunut melkein 3 kuukautta, on koirassa alkanut huomata muutoksia. Ensinnäkin heti ensimmäisissä agilitytreeneissä leikkausloman jälkeen koutsimme Johanna sanoi, että Primo hyppää paremmin. Primo on saanut agilityssä vauhtia ja innokkuutta lisää, ja se todella liikkuu ja hyppää paremmin kuin koko viime kevätkaudella. Toisaalta kotona Primosta on tullut mukavuudenhaluisempi. Nukkuminen, syöminen ja leluilla leikkiminen ovat kolme parasta asiaa. Aamulla ei ole minkään valtakunnan kiirettä ulos, eikä aina töiden jälkeen tai illallakaan... Kun ulos asti lopulta on päästy, Primon mielestä 10-15 min jälkeen voitaisiin hyvin mennä takaisin syömään, leikkimään tai nukkumaan... Primo on myös alkanut välillä pysähdellä risteyksiin tai melkein minne tahansa lenkin varrella, ja yrittää sinnikkäästi osoittaa minulle, että lyhin reitti kotiin voisi olla se kivoin. Ei onneksi sentään joka lenkillä! Yleisesti lenkeillä haistelua ja merkkailua tapahtuu selvästi vähemmän kuin ennen.

 

IMG_4587.jpg

Primolle ei siis tullut pentuja muutamasta yrityksestä huolimatta. Se on tavallaan sääli, mutta toisaalta Primolla on runsaasti serkkuja ja muita sukulaiskoiria, jotka jatkavat sukua. Olen jo nyt tyytyväinen päätökseeni kastroida Primo, sillä se vaikuttaisi voivan nyt paremmin. Toivottavasti se saa nyt pysyä terveenä vielä vuosia. Saa nähdä, ehkä aktivoidun jälleen blogin kirjoittamisen suhteenkin, jos agilitykin alkaa sujua paremmin ja tuntuu että on taas jotain mistä kirjoittaa. Viime vuosi kun tuntui olevan yhtä treenitaukoa ja sairaslomaa. Pahoittelen pitkää blogihiljaisuutta ja toivotan kaikille hyvää alkanutta vuotta!

IMG_20180111_160911.jpg

 

keskiviikko, 22. maaliskuu 2017

Keväthepulointia

Viime lauantaina 18.3. olin itse ensin aamukymmenestä kolmeen asti kisatöissä ATT:llä. Sen jälkeen pakkauduimme autoon ja lähdimme maalle yhdeksi yöksi. Olimme lupautuneet avuksi metsätöihin, ja Primokin pääsi jälleen mukaan. Aikaisemmalla kerralla piti vahtia, ettei se pureskelisi keppejä, mutta nyt saattoi jo ottaa rennommin. Primo innostuikin kanniskelemaan hetken keppiä ja juoksemaan parit hepulit kesken metsätöiden.

IMG_7815.jpg

Metsän tuoksuja...

Kaikki kuvat metsäreissulta: linkki

Viime viikon keskiviikon agilitytreeneistä ei juuri jäänyt mitään jälkipolville kerrottavaa. Johanna oli tehnyt meille todella mukavan, muistaakseni 23 esteen hyppyradan. Primo oli treeneissä kuitenkin ihan hirvittävän tahmea ja hidas, tuntui ettei sitä olisi voinut kiinnostaa agility tuon taivaallista. Vain kepeillä se meni reippaasti. Niin hidasta menoa ei pikkupoika olekaan aikoihin osoittanut, ja aloinkin jo miettiä olisiko se jälleen päässyt esim. liukastumaan jossakin. Viime keskiviikkoista lukuunottamatta Primo on kuitenkin käyttäytynyt normaalisti ja liikkunut tavalliseen iloiseen tapaansa. Saattaahan olla, että oma mielialani oli huono tai namipalkka ei vain kiinnostanut Primoa tarpeeksi - voin vain arvailla. Seurailen tilannetta, ja kunhan viimeisetkin liukkaat väistyvät kevään tieltä, täytynee kutsua hieroja jälleen käymään. Ehkä olen viisaampi tämän illan treenien jälkeen.

IMG_7826.jpg

Hyvät hajut veivät Primoa järven rannassa...

IMG_7838.jpg

Hepuliiii!

IMG_7845.jpg

 

Eilen olimme pitkästä aikaa Paimion hiekkakuopilla lenkillä yhdessä cairn-tyttöjen kanssa. Oli vähän mälsä ilma, melkein koko lenkin ajan satoi enemmän tai vähemmän. Koiratkin lähinnä haistelivat ja kulkivat omia polkujaan, mutta aivan lenkin loppupuolella ne innostuivat hetken juoksemaan aukealla paikalla. Hiekka vain lensi! Yritin ottaa kuvia, mutta oli jo niin hämärää että niistä tuli kamalan epätarkkoja. Lisäsin kuitenkin albumin nettiin, kaikki kuvat löytyvät täältä.

IMG_7927.jpg

Tästä kolmikosta on kyllä erittäin vaikea saada "aseteltua" kaverikuvaa, Primo ehti valua jo maahan sillä välin kun yritettiin saada tyttöjä istumaan :) Vasemmalta Tove, Asta & Primo.

 

Tänään sain Kennelliitolta laskun eläinlääkärintodistuksesta koskien hampaan poistoa. Todistus maksaa 25 euroa, ja se tulee siis esittää siinä yhteydessä, jos vielä päätän viedä Primon johonkin näyttelyyn. Käsittääkseni todistuksen pääsee itse tulostamaan Kennelliiton järjestelmästä, kunhan lasku on maksettu. Noh, viime vuoden puolellakaan ei tullut kyllä kertaakaan käytyä näyttelyissä... Nähtäväksi jää onko todistukselle koskaan enää mitään käyttöä. :)

 

keskiviikko, 15. maaliskuu 2017

Hammaslääkärillä 2.3.2017

Nyt on vihdoinkin aikaa kirjoittaa Primon kahden viikon takaisesta hammasoperaatiosta. Helmikuun lopulla löysin lattialta Primon hampaan. Koska olin muutenkin menossa asioille lähelle Eläinlääkäriasema Pet-Vetiä, otin hampaan mukaan ja käväisin näyttämässä sitä vastaanottohenkilökunnalle. Hammas oli katkennut siististi kuin vetisellä leikaten, mutta siitä näki että juuret olivat jääneet ja loppuosa hampaasta pitäisi poistaa varmuuden vuoksi, ettei se se pääse tulehtumaan. Varasimme Primolle ajan torstaille 2.3. Hinta-arvio oli 350-550 euroa riippuen mm. siitä, jouduttaisiinko samalla mahdollisesti poistamaan muitakin hampaita.

Sovimme, että jos Primo alkaisi oireilla, esim. jättäisi syömättä, yrittäisimme aikaistaa hampaanpoistoa. Primo ei kuitenkaan koko aikana näyttänyt kärsivän lohjenneesta hampaasta mitenkään - aloin vain antaa pehmeää ruokaa (raakaruokapullia ja välillä vähän teollista märkäruokaakin). Kerran Primon riehuessa lelun kanssa huomasin lelussa vähän verta, jolloin rajoitin lelujen kanssa touhuamista ja takavarikoin lelukorin pois vapaasti saatavilta.

Bluetooth%20Folder.jpg

Primo odottaa pääsyä eläinlääkärin vastaanotolle.

Lohjenneen hampaan poisto tehdään tietenkin nukutuksessa, joten Primon piti paastota 12h. Meillä oli aika varattuna aamulla 8.30, mutta menin Primon kanssa Pet-Vetiin jo kahdeksaksi, jotta pääsisin siitä jatkamaan sujuvasti sitten vielä töihin. Odottelimme ensin hetken vuoroamme, ja sitten eläinlääkäri otti meidät vastaan. Hän tutki Primon pöydällä, kuunteli sydämen ja kurkisti suuhun. Muistin parin vuoden takaiselta hammaskivenpoistokäynniltä Pet-Vetin systeemin hammaspotilaiden suhteen: päivän aikana hoidetaan neljä potilasta, jotka otetaan ensin aamulla porrastetusti vastaan ja sitten hoidetaan kiireellisyysjärjestyksessä päivän aikana peräjälkeen. Aamulla ei siis vielä osattu tarkalleen sanoa, mihin aikaan olisi Primon vuoro ja mihin aikaan se kotiutettaisiin.

Pet-Vet on meille tuttu jo Primon pentuajoilta, mutta silloin se toimi vanhoissa ja epäkäytännöllisissä tiloissa itäisen Turun keskustassa. Vuoden 2014 alkupuolella eläinlääkäriasema muutti täysin uusiin tiloihin Skanssin alueelle. Samassa liikekiinteistössä seinänaapurina toimii mm. eläintarvikeliike Petola. Pet-Vet on nyt meihin nähdenkin todella hyvällä paikalla ja modernit, valoisat tilat sekä ystävällinen asiakaspalvelu saivat tälläkin kertaa kääntymään Pet-Vetin puoleen, vaikka on meillä muiltakin klinikoilta Turun seudulta hyviä kokemuksia.  No, joka tapauksessa jätin Primon ihan luottavaisin mielin omaan "häkkiin" tai pikemminkin karsinaan odottamaan vuoroaan, vaikka nukuttaminen aina minua jännittääkin vähän.

Kolmen aikaan minulle soitettiin, että Primon saisi puoli neljän jälkeen tulla hakemaan kun minulle parhaiten sopii. Pet-Vetissä minua odotti oikein reipas koirapoika, jonka häntä alkoi pyöriä välittömästi kun menimme hoitajan kanssa häkille Primoa hakemaan. Kaikki oli mennyt hyvin, eikä Primolta tarvinnut poistaa kuin se yksi lohjennut hammas.

"Primon tapaturmaisesti lohjennut oikea ala P3 hammas poistettiin nukutuksessa kirurgisesti. Koira sai suonensisäisesti nestettä ja kipulääkkeen toimenpiteen yhteydessä. Poistetun hampaan kohdalla ien on suljettu sulavilla tikeillä, jotka irtoavat itsestään muutaman viikon kuluessa. Muut Primon hampaat olivat erittäin hyvässä kunnossa."

Tälläkin kertaa olin tyytyväinen Pet-Vetissä saamaani palveluun. Suorakorvaussopimuksen mukaisesti vakuutusyhtiö oli maksanut suoraan oman osuutensa operaation hinnasta, ja sain päätöksen korvauksesta tekstiviestillä jo ennen kuin ehdin edes hakea Primon. Sain eläinlääkäriasemalta mukaani hoito-ohjeet ja kipulääkkeen sekä suuhuuhteen. Primolle oli määrä antaa pehmeää ruokaa 5 vuorokauden ajan, eikä mitään kovaa pureskeltavaa kahteen viikkoon. Hoitajan mukaan esim. raakaruokapullat kävisivät hyvin ruuaksi, etenkin jos liha on vielä vähän kohmeista/viileää, jolloin se saattaisi tuntua Primosta mukavammalta suussa. Suuhuuhteella oli tarkoitus joko vanulapulla puhdistaa haavaa/ientä tai ruiskuttaa sitä suoraan suuhun.

IMG_20170302_164453.jpg

Krapulainen kaveri kotona, huuli ehkä hieman turvoksissa...

Primo käyttäytyi kotimatkalla todella pirteästi, ja hetken jo luulin että se touhottaisi koko illan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kotona kuitenkin Primo alkoi hyvin nopeasti seisoskella vahvassa etukenossa jalat harallaan sen näköisenä, että se juuri ja juuri pysyi tolpillaan. Laitoin pojalle Back on Track-verkkoloimen niskaan ja asettelin sen pedille nukkumaan. Kertaalleen Primo nousi ylös, mutta lopulta väsymys voitti ja kaveri veteli sikeitä iltakahdeksaan asti. Kävimme pikaisesti pissalla ja sitten lepäily jatkui. Yö meni rauhallisesti.

IMG_20170302_170541.jpg

Seuraavana aamuna Primo oli jo pirteä oma itsensä. Kävimme kuitenkin vähän lyhyemmillä lenkeillä varmuuden vuoksi. Kaikki vaikutti olevan hyvin ja viikonloppuna lenkkeiltiin jo metsässä - pidin vain huolen, että keppejä ei pureskella tai kanniskella. Vaikeinta kahden viikon aikana onkin ollut olla antamatta puruluita, koska Primo niitä kuitenkin tasaiseen tahtiin on aina saanut. Ratkaisin asian tilaamalla Petenkoirarvikkeelta laatikollisen pehmeitä "pihvitikkuja", joita olen sitten tarpeen tullen antanut Primolle palkkana esim. kotona naksuttelusta - jotain aktivointia kun on täytynyt olla, kun lelutkin kiellettiin.

Viime keskiviikkona olimme jo agilitytreeneissäkin. Käytin tosin palkkana vain nakkeja, enkä lainkaan lelua. Nyt hampaanpoistosta on kulunut kaksi viikkoa, ja alan varmaan vähitellen palailla myös nappulan syöttämiseen raakaruoan lisäksi. Ja pakko kai on antaa vähitellen lelutkin jälleen koiran saataville. :)

 

IMG_20170313_180257.jpg

IMG_20170313_180520.jpg

Lenkillä Vaarniemenkalliolla 13.3.2017