Syntymäpäivän kunniaksi otin metsälenkille kameran mukaan ja yritin ottaa Primosta synttärikuvat. Tehtävä ei ollut helppo, sillä olimme kahdestaan matkassa ja Primo olisi paljon mieluummin kaivellut kuoppia maahan tai napsinut ruohonkorsia suuhunsa... Kuten kuvista näkee, kastraation myötä häntä on tuuheampi ja pitkäkarvaisempi kuin koskaan. Muutoinkin koiran turkki on hapsuuntunut (mm. tassukarvoja saa olla siistimässä aika ajoin, kun Primon nuoruusvuosina en koskaan tehnyt sellaista) ja se on laadultaan jotenkin pehmeämpää, eikä ole enää yhtä kiiltävä- tai liukaspintainen kuin aikaisemmin. Ikä on tuonut korvakarvoihin hieman harmaata.

Huomenna Primo pääsee sopivasti synttärilahjaksi osteopaatti Leena Piiran käsittelyyn. Sen vuoksi pidämmekin keskiviikkona taukoa treeneistä. Toivotaan että kropassa ei ole kummempia jumeja tai muuta. Loppuviikosta Primo saattaa päästä taas terrierityttöjen kanssa lenkille.

Kevät on vaihtunut kesähelteisiin. Kävimme toukokuussa pitkästä aikaa Turun koirauimahallilla uimassa. Primo tuntui tykkäävän uimisesta, vaikka se pitikin jälleen joka kerta nostaa altaaseen. Uiminen sujui kuitenkin hyvin. Toivottavasti yritykselle löytyy jatkaja, muuten se valitettavasti sulkee ovensa syksyllä.

Kevään mittaan agilitytreenit alkoivat sujua tasalaatuisemmin ja pujottelu ilman ohjureita viimein onnistua, joten virittelimme koutsimme kanssa ajatusta virallisissa agilitykilpailuissa starttaamisesta Primon kanssa. Lopulta ensimmäisiksi kilpailuiksi valikoituivat oman seuran toukokuiset iltakisat. Ilmoitin Primon sekä hyppy- että agilityradalle, tuomarina oli Asko Jokinen. Agilityradalta tuli HYL ja hyppyradalta 5 virhepisteellä 2. sija. Agilityradan kepeillä tahkomista ei jaksa kukaan tuskastumatta katsoa, heh heh, mutta tässä linkki hyppyradan videoon: https://youtu.be/rkZjbFTQUDs

Kisojen jälkeen kävimme kaksissa treeneissä OMD-Areenalla, ensin Tuulian ja sitten Timo Liuhdon opissa. Molemmat treenikerrat olivat hikisiä mutta aivan mahtavia! Minua jännitti etukäteen, miten Primo pujottelee vieraammilla OMD-Areenan kepeillä ilman ohjureita, mutta sehän sujui hyvin! Tässä yksi video Timon treeneistä 31.5. Videolla kylläkin pujottelu on vähän hidasta ja keinustakin Primo meinasi tulla ohi, mutta muita meille hankalia kohtia saimme ihan kivasti sujumaan: https://youtu.be/RWaPAaCNGWQ

Kesäkuun alkupuolella kävimme Rauman iltakisoissa kokeilemassa jälleen kahden radan verran (tuomarina jälleen Asko Jokinen). Sieltä ei kauheasti jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Vaikuttaisi siltä, että kisoissa pujottelun aloitus ei koskaan suju ensimmäisellä yrittämällä. Lisäksi ekalla radalla radan reunalta hyökkäsi koira aitaa vasten juuri kun Primo oli kohdalla suorittamassa esteitä, ja ilmeisesti siitä syystä Primon tekeminen meni hetkeksi ihan kävelyksi ja se kävi mm. moikkaamassa ratatyöntekijää, mitä en muista tapahtuneen koskaan aikaisemmin n. 7 vuoden agilityharrastamisen aikana... No, loppua kohden vauhti vähän parani. Ja hyppyradalla Primo päättikin sitten aloittaa yllättäen todella vauhdikkaasti ja ryntäsi suoraan parin hypyn jälkeen lähimpään putkeen. Ehkä onneksi näin, sillä samalla hetkellä kun Primo juoksi putkeen, kova tuulenpuuska tarttui esteeseen, joka meidän olisi pitänyt suorittaa, ja kaatoi koko höskän pitkin kenttää. Kivituhka vaan pöllysi! Rauman kisojen tulokset olivat siis 10vp/2. sija sekä HYL.

Tälle kesälle tuli kokeiltua vielä kolmannetkin kilpailut viime viikonloppuna, kun kisasimme jälleen Raumalla kaksi rataa. Agilityradalla tuomarina oli Jari Suomalainen (tulos 20vp ja hieman yliaikaa, 4./10) ja hyppyradalla Marja Lahikainen (tulos HYL). Agilityradalla teimme jälleen keppien aloitusvirheen, josta tuli ensimmäiset 5 vp. Seuraava vitonen tuli A:n alastulolta, ja loput 10 kahdella kiellolla viimeisellä esteellä - en ole ihan varma mitä siinä tapahtui, mutta ilmeisesti en juossut riittävän kovaa ja Primo kääntyi katsomaan minua, ja ajautui sitten pois hypyltä. Ja korjasin huonosti, jolloin se pyörähti uudelleen esteen ohi. Siinä se yliaikakin sitten tuli... Hyppyradalla Primo ehti hilpaista selkäni takaa putkeen, kun olisi pitänyt mennä hyppyeste, ja siitä siis HYL.

12.6.2018 Primo hiekkakuopilla

Nyt taidamme odotella että helteet helpottavat, ja ehkä treenikauden jälleen alettua pitäisi panostaa tuohon pujottelun vahvistamiseen. Ja kontakteihin... Ja saada kirittyä kadonnutta vauhtia takaisin. Kun palasimme kastroinnin jälkeen treeneihin, Primo hyppäsi hyvin sekä työskenteli innokkaasti ja sai lisää vauhtia. Kevään kuluessa Primon into on jokseenkin tasaantunut. Seurailen tarkkaan Primon vointia - se täyttää elokuun lopussa 9 vuotta, ja agilitya tehdään vain niin kauan kuin se tuntuu Primolle sopivan.

Eräänä kesäkuisena päivänä töistä tullessani lattialla oli veritippoja. Ei tarvinnut kauaa ihmetellä mistä veri oli peräisin, vilkaisu Primon mahan alle riitti. Ei muuta kuin eläinlääkäriasema Pet-Vetiin, jossa todettiin eturauhasen olevan lievästi suurentunut, ja annettiin lyhytvaikutteinen tardak-pistos sekä kipulääke vähentämään turvotusta.

Primon vointi vaikutti kohenevan seuraavan parin päivän aikana, kunnes torstaina jälleen töistä tullessani huomasin lattialla ison märän alueen. Primo ei ole ikinä aikuisiällä pissannut sisälle, joten huolestuin heti. Vein Primon saman tien ulos, ja sillä olikin hätä. Pissa oli punertavaa, ja takaisin sisälle tultuamme koira joi taas reilusti. Soittelin eläinlääkäriin mutta sain ajan vasta seuraavalle päivälle. Kävimme alkuillan aikana toistuvasti ulkona, ja vain parin-kolmen ensimmäisen koivennoston aikana tuli pissaa, sitten veritippoja. Primo vaikutti illan mittaan yhä kivuliaammalta ja vilkuili takapäätään ja köyristi selkäänsä. Pet-Vetistä sanottiin, ettei hätää ole niin kauan kuin pissaa kuitenkin tulee eikä mene täysin tukkoon, mutta koska en muistanut nähneeni Primoa koskaan niin kivuliaana kuin silloin, päätimme illalla lähteä päivystykseen. 

Saimme Turun Eläinsairaalassa (Omaeläinklinikka Oy) hyvää palvelua ilman odottelua, onneksi emme osuneet paikalle  ruuhkaisaan aikaan. Primo tutkittiin ensin päällisin puolin ja sitten rauhoitettiin jatkotutkimuksia varten. Virtsakiviä ei löytynyt ja eturauhanen oli yhtäläinen, mutta leukosyytit, korkea pH ja proteiinit viittasivat tulehdukseen. Primo sai kipulääke- ja antibioottikuurin joka sopi sekä virtsatieinfektion että eturauhastulehduksen hoidoksi. Otin seuraavan päivän töistä vapaaksi jotta pystyin vahtimaan Primon vointia kotona, ja kyllä olin tyytyväinen että lähdimme päivystykseen vaikka käynnille hintaa tulikin! Antibiootti puri nopeasti ja Primo voi selkeästi paremmin jo heti seuraavana päivänä.

Pidimme treeneistä ensin sairastamisen vuoksi taukoa ja sitten alkoikin kesätauko ohjatuista treeneistä. Elokuussa Primo kävi osteopaatin käsittelyssä, ja Leena Piiran mukaan koiran kroppa ei vastannut osteopatiaan niin hyvin kuin ennen. Leenan suosituksesta varasin ajan Pet-Vetin laserhoitoon, ja viiden hoitokerran aikana syyskuussa Primo sai laseria  selkään/takaosaan. En oikein osaa arvioida, oliko laserhoidosta silminnähtävää apua Primolle vai ei, mutta ei siitä varmaan haittaakaan ollut. 

Kun sitten lokakuun alkupuolella Primon makuualustaan ilmestyi jälleen pieni märkä läikkä, soitin ensin vakuutusyhtiöön ja sitten eläinlääkäriasema Pet-Vetiin ja varasin Primolle kastrointiajan. Jännitin kastrointia etukäteen ihan hirvittävästi. Olin ihan varma että Primo itkee kipujaan ainakin kolme viikkoa yötäpäivää ja joutuu pitämään kauluria ylimääräiset 2 viikkoa koska nuolisi muuten haavansa rikki. Olin niin väärässä! Primo ei itkenyt edes toimenpiteen jälkeen illalla. Seuraavana päivänä se vinkui vähän tylsyyttään, kun kaikki lelut oli takavarikoitu ja lääkäri oli kieltänyt riehumisen. Kun leikkauksesta oli kulunut pari päivää, Primo olisi halunnut jo lenkkeillä kuten normaalistikin. Leikkaushaava ei koko aikana kiinnostanut Primoa juurikaan, mutta toki se joutui käyttämään kauluria aina yksin ollessaan kahden viikon ajan, kuten oli neuvottu. Haava pysyi siistinä ja parani hyvin. Vakuutusyhtiön maksaman osuuden jälkeen kastroinnista jäi maksettavaa 152,15 euroa.

Nyt, kun aikaa on kulunut melkein 3 kuukautta, on koirassa alkanut huomata muutoksia. Ensinnäkin heti ensimmäisissä agilitytreeneissä leikkausloman jälkeen koutsimme Johanna sanoi, että Primo hyppää paremmin. Primo on saanut agilityssä vauhtia ja innokkuutta lisää, ja se todella liikkuu ja hyppää paremmin kuin koko viime kevätkaudella. Toisaalta kotona Primosta on tullut mukavuudenhaluisempi. Nukkuminen, syöminen ja leluilla leikkiminen ovat kolme parasta asiaa. Aamulla ei ole minkään valtakunnan kiirettä ulos, eikä aina töiden jälkeen tai illallakaan... Kun ulos asti lopulta on päästy, Primon mielestä 10-15 min jälkeen voitaisiin hyvin mennä takaisin syömään, leikkimään tai nukkumaan... Primo on myös alkanut välillä pysähdellä risteyksiin tai melkein minne tahansa lenkin varrella, ja yrittää sinnikkäästi osoittaa minulle, että lyhin reitti kotiin voisi olla se kivoin. Ei onneksi sentään joka lenkillä! Yleisesti lenkeillä haistelua ja merkkailua tapahtuu selvästi vähemmän kuin ennen.

Primolle ei siis tullut pentuja muutamasta yrityksestä huolimatta. Se on tavallaan sääli, mutta toisaalta Primolla on runsaasti serkkuja ja muita sukulaiskoiria, jotka jatkavat sukua. Olen jo nyt tyytyväinen päätökseeni kastroida Primo, sillä se vaikuttaisi voivan nyt paremmin. Toivottavasti se saa nyt pysyä terveenä vielä vuosia. Saa nähdä, ehkä aktivoidun jälleen blogin kirjoittamisen suhteenkin, jos agilitykin alkaa sujua paremmin ja tuntuu että on taas jotain mistä kirjoittaa. Viime vuosi kun tuntui olevan yhtä treenitaukoa ja sairaslomaa. Pahoittelen pitkää blogihiljaisuutta ja toivotan kaikille hyvää alkanutta vuotta!

Metsän tuoksuja...

Kaikki kuvat metsäreissulta: linkki

Viime viikon keskiviikon agilitytreeneistä ei juuri jäänyt mitään jälkipolville kerrottavaa. Johanna oli tehnyt meille todella mukavan, muistaakseni 23 esteen hyppyradan. Primo oli treeneissä kuitenkin ihan hirvittävän tahmea ja hidas, tuntui ettei sitä olisi voinut kiinnostaa agility tuon taivaallista. Vain kepeillä se meni reippaasti. Niin hidasta menoa ei pikkupoika olekaan aikoihin osoittanut, ja aloinkin jo miettiä olisiko se jälleen päässyt esim. liukastumaan jossakin. Viime keskiviikkoista lukuunottamatta Primo on kuitenkin käyttäytynyt normaalisti ja liikkunut tavalliseen iloiseen tapaansa. Saattaahan olla, että oma mielialani oli huono tai namipalkka ei vain kiinnostanut Primoa tarpeeksi - voin vain arvailla. Seurailen tilannetta, ja kunhan viimeisetkin liukkaat väistyvät kevään tieltä, täytynee kutsua hieroja jälleen käymään. Ehkä olen viisaampi tämän illan treenien jälkeen.

Hyvät hajut veivät Primoa järven rannassa...

Hepuliiii!

Eilen olimme pitkästä aikaa Paimion hiekkakuopilla lenkillä yhdessä cairn-tyttöjen kanssa. Oli vähän mälsä ilma, melkein koko lenkin ajan satoi enemmän tai vähemmän. Koiratkin lähinnä haistelivat ja kulkivat omia polkujaan, mutta aivan lenkin loppupuolella ne innostuivat hetken juoksemaan aukealla paikalla. Hiekka vain lensi! Yritin ottaa kuvia, mutta oli jo niin hämärää että niistä tuli kamalan epätarkkoja. Lisäsin kuitenkin albumin nettiin, kaikki kuvat löytyvät täältä.

Tästä kolmikosta on kyllä erittäin vaikea saada "aseteltua" kaverikuvaa, Primo ehti valua jo maahan sillä välin kun yritettiin saada tyttöjä istumaan :) Vasemmalta Tove, Asta & Primo.

Tänään sain Kennelliitolta laskun eläinlääkärintodistuksesta koskien hampaan poistoa. Todistus maksaa 25 euroa, ja se tulee siis esittää siinä yhteydessä, jos vielä päätän viedä Primon johonkin näyttelyyn. Käsittääkseni todistuksen pääsee itse tulostamaan Kennelliiton järjestelmästä, kunhan lasku on maksettu. Noh, viime vuoden puolellakaan ei tullut kyllä kertaakaan käytyä näyttelyissä... Nähtäväksi jää onko todistukselle koskaan enää mitään käyttöä. :)

Sovimme, että jos Primo alkaisi oireilla, esim. jättäisi syömättä, yrittäisimme aikaistaa hampaanpoistoa. Primo ei kuitenkaan koko aikana näyttänyt kärsivän lohjenneesta hampaasta mitenkään - aloin vain antaa pehmeää ruokaa (raakaruokapullia ja välillä vähän teollista märkäruokaakin). Kerran Primon riehuessa lelun kanssa huomasin lelussa vähän verta, jolloin rajoitin lelujen kanssa touhuamista ja takavarikoin lelukorin pois vapaasti saatavilta.

Primo odottaa pääsyä eläinlääkärin vastaanotolle.

Lohjenneen hampaan poisto tehdään tietenkin nukutuksessa, joten Primon piti paastota 12h. Meillä oli aika varattuna aamulla 8.30, mutta menin Primon kanssa Pet-Vetiin jo kahdeksaksi, jotta pääsisin siitä jatkamaan sujuvasti sitten vielä töihin. Odottelimme ensin hetken vuoroamme, ja sitten eläinlääkäri otti meidät vastaan. Hän tutki Primon pöydällä, kuunteli sydämen ja kurkisti suuhun. Muistin parin vuoden takaiselta hammaskivenpoistokäynniltä Pet-Vetin systeemin hammaspotilaiden suhteen: päivän aikana hoidetaan neljä potilasta, jotka otetaan ensin aamulla porrastetusti vastaan ja sitten hoidetaan kiireellisyysjärjestyksessä päivän aikana peräjälkeen. Aamulla ei siis vielä osattu tarkalleen sanoa, mihin aikaan olisi Primon vuoro ja mihin aikaan se kotiutettaisiin.

Pet-Vet on meille tuttu jo Primon pentuajoilta, mutta silloin se toimi vanhoissa ja epäkäytännöllisissä tiloissa itäisen Turun keskustassa. Vuoden 2014 alkupuolella eläinlääkäriasema muutti täysin uusiin tiloihin Skanssin alueelle. Samassa liikekiinteistössä seinänaapurina toimii mm. eläintarvikeliike Petola. Pet-Vet on nyt meihin nähdenkin todella hyvällä paikalla ja modernit, valoisat tilat sekä ystävällinen asiakaspalvelu saivat tälläkin kertaa kääntymään Pet-Vetin puoleen, vaikka on meillä muiltakin klinikoilta Turun seudulta hyviä kokemuksia.  No, joka tapauksessa jätin Primon ihan luottavaisin mielin omaan "häkkiin" tai pikemminkin karsinaan odottamaan vuoroaan, vaikka nukuttaminen aina minua jännittääkin vähän.

Kolmen aikaan minulle soitettiin, että Primon saisi puoli neljän jälkeen tulla hakemaan kun minulle parhaiten sopii. Pet-Vetissä minua odotti oikein reipas koirapoika, jonka häntä alkoi pyöriä välittömästi kun menimme hoitajan kanssa häkille Primoa hakemaan. Kaikki oli mennyt hyvin, eikä Primolta tarvinnut poistaa kuin se yksi lohjennut hammas.

"Primon tapaturmaisesti lohjennut oikea ala P3 hammas poistettiin nukutuksessa kirurgisesti. Koira sai suonensisäisesti nestettä ja kipulääkkeen toimenpiteen yhteydessä. Poistetun hampaan kohdalla ien on suljettu sulavilla tikeillä, jotka irtoavat itsestään muutaman viikon kuluessa. Muut Primon hampaat olivat erittäin hyvässä kunnossa."

Tälläkin kertaa olin tyytyväinen Pet-Vetissä saamaani palveluun. Suorakorvaussopimuksen mukaisesti vakuutusyhtiö oli maksanut suoraan oman osuutensa operaation hinnasta, ja sain päätöksen korvauksesta tekstiviestillä jo ennen kuin ehdin edes hakea Primon. Sain eläinlääkäriasemalta mukaani hoito-ohjeet ja kipulääkkeen sekä suuhuuhteen. Primolle oli määrä antaa pehmeää ruokaa 5 vuorokauden ajan, eikä mitään kovaa pureskeltavaa kahteen viikkoon. Hoitajan mukaan esim. raakaruokapullat kävisivät hyvin ruuaksi, etenkin jos liha on vielä vähän kohmeista/viileää, jolloin se saattaisi tuntua Primosta mukavammalta suussa. Suuhuuhteella oli tarkoitus joko vanulapulla puhdistaa haavaa/ientä tai ruiskuttaa sitä suoraan suuhun.

Krapulainen kaveri kotona, huuli ehkä hieman turvoksissa...

Primo käyttäytyi kotimatkalla todella pirteästi, ja hetken jo luulin että se touhottaisi koko illan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kotona kuitenkin Primo alkoi hyvin nopeasti seisoskella vahvassa etukenossa jalat harallaan sen näköisenä, että se juuri ja juuri pysyi tolpillaan. Laitoin pojalle Back on Track-verkkoloimen niskaan ja asettelin sen pedille nukkumaan. Kertaalleen Primo nousi ylös, mutta lopulta väsymys voitti ja kaveri veteli sikeitä iltakahdeksaan asti. Kävimme pikaisesti pissalla ja sitten lepäily jatkui. Yö meni rauhallisesti.

Seuraavana aamuna Primo oli jo pirteä oma itsensä. Kävimme kuitenkin vähän lyhyemmillä lenkeillä varmuuden vuoksi. Kaikki vaikutti olevan hyvin ja viikonloppuna lenkkeiltiin jo metsässä - pidin vain huolen, että keppejä ei pureskella tai kanniskella. Vaikeinta kahden viikon aikana onkin ollut olla antamatta puruluita, koska Primo niitä kuitenkin tasaiseen tahtiin on aina saanut. Ratkaisin asian tilaamalla Petenkoirarvikkeelta laatikollisen pehmeitä "pihvitikkuja", joita olen sitten tarpeen tullen antanut Primolle palkkana esim. kotona naksuttelusta - jotain aktivointia kun on täytynyt olla, kun lelutkin kiellettiin.

Viime keskiviikkona olimme jo agilitytreeneissäkin. Käytin tosin palkkana vain nakkeja, enkä lainkaan lelua. Nyt hampaanpoistosta on kulunut kaksi viikkoa, ja alan varmaan vähitellen palailla myös nappulan syöttämiseen raakaruoan lisäksi. Ja pakko kai on antaa vähitellen lelutkin jälleen koiran saataville. :)

Lenkillä Vaarniemenkalliolla 13.3.2017

Rata oli haasteellisen mutta ihan mentävissä olevan näköinen, yhteensä 24 estettä. Meille haastavinta ajattelin olevan keinun ihan sellaisenaan, sekä lopussa puomin molemmin puolin olevat tiukat käännökset ja niistä huolimatta vauhdin pysyminen. Radalla oli A:ta lukuunottamatta kaikki esteet, puomi mentiin kahdesti. Pyysin palkkausapua keinulle.

Tässä ensimmäinen videopätkä, esteet 1-15. Melkein ohjasin hypyn 12 väärältä puolelta, videolla näkyy Primon tekemä ohjaajan mokan korjausliike. :D Video: https://youtu.be/9oiv8be9ER4

Mutkaputkesta (este nro 8) mentiin siis ensin keinulle ja myöhemmin samasta putkesta mentiin keinun kanssa samassa linjassa oleville kepeille. Näin, miten kaikki muut meitä ennen treenanneet koirat menivät keinulle, mutten olisi ikinä uskonut että myös Primo valitsee keinun niin helposti. Keinulle sekin kuitenkin solahti. Otettiin sitten pari kertaa erikseen putkesta kepeille tuloa, jotta saatiin ajatus muuttumaan siihen suuntaan, ja lisäksi keskityin todella varmistamaan että koira lukitsi kepit.

Primo meni keinun tapansa mukaan hitaasti, mutta uskollisesti. Vaikka se ei pidä keinusta, onneksi se ei hyppele pois kesken kaiken vaan aina se lopulta ryömii loppuun asti. Vähän nopeammin pitäisi ehkä vapauttaa, nytkin videoilta näkyy miten Primo jäi vielä kontaktille ensimmäisen vapautuskäskyn jälkeen. Sen huomiokin oli kyllä ihan muualla kuin minussa tai seuraavassa esteessä sen ensimmäisen vapautuskäskyn aikana. :D Keinu hidasti koko radan suoritusta selvästi, eikä Primo muutenkaan ylipäänsä ollut kaikkein vauhdikkaimmalla tuulellaan.

Pujottelutahti oli tällä kertaa treneissä vähän verkkaista, mutta 2+2 ohjureilla kummassakin päässä mentiin. Ensimmäiset kepit meni parhaalla vauhdilla, mutta tyhmä omistaja oli laittanut ohjurit väärin ja kilttikoikkeri joutui puskemaan väkisin ohjurien alta. :D Sen verran herra taisi ottaa nokkiinsa, että seuraavat pujottelukerrat olivat vauhdiltaan maltillisempia.

Toisessa videopätkässä on esteet 21-24. Vein aluksi hypyltä 21 putkeen 22 tavallisesti pyörittämällä, kun arvelin vastakäännöksen pysäyttävän vauhtia liikaa. No, arvelin väärin, ja pyörittämällä tuli melkoisen laaja kaarros + kouluttajan mukaan oli ihan siinä ja siinä, ettei Primo valinnut väärää putkea tai keinua (tai keppejä).  Tässä video: https://youtu.be/-YRCt-yMcsk

Trenien aluksi tuli muutamassa kohdassa jälleen kiire ohjauksiin (olin unohtaa radan, taas...), kun Primolla oli enemmän vauhtia. Viimeisessä videossa, joka on ihan viimeinen pätkä koko treeneistä, Primo menee jo hitaammin mikä vaikuttaa omaan liikkumiseeni ja ohjaamiseen - homma meni vähän saatteluksi. Agility on kyllä monin tavoin haastava laji! Minä tarvitsen enemmän harjoitusta kuin miten paljon toistoja Primo jaksaa, ja sen asian kanssa tasapainoileminen on välillä vaikeaa. Treeneistä ja kouluttajasta jäi kuitenkin oikein hyvät fiilikset! Ei ollut meidän vauhdikkain päivämme, mutta hyödyllistä ja mukavaa treeniä kyllä!

Tässä vielä se viimeinen pätkä, koko rata alusta loppuun: https://youtu.be/VaJTm5_WldE

Treenejä seuraavana päivänä Primolla oli vuorossa katkenneen hampaan juurien poisto. Kaikki meni sujuvasti ja poika on alkanut toipuakin hyvin, mutta teen siitä vielä myöhemmin oman postauksensa.

Lauantaina osallistuimme L-SSK ry:n järjestämään Spanielien laskiaisriehaan. Ulkoilupäivän teemana oli vapaamutoinen oleskelu mukavassa seurassa Tuorlan alueella. Paikka oli tuttu muutaman vuoden takaa Suomen Kooikerhondje ry:n kesäpäiviltä. Meillä oli lauantaiksi vähän muutakin ohjelmaa, mutta tunnin verran ehdimme nauttia upeasta ilmasta ja seurustella muiden kanssa. Minulla oli kamerakin mukana, ja siinä olikin kova työ kun yritti saada ikuistettua useissa pienemmissä ryhmissä telmiviä luppakorvia. Kooikerhondjetkin oli melkoisen hyvin edustettuina. Isoon osaan kuvista päätyi ihanalla nuoruuden innokkuudellaan ja ennakkoluulottomasti kaikkien kanssa leikkivä Oorbellen Orlando "Lucky". Kaikki kuvat nähtävissä täällä: klik.

Eilen kävimme kiireettömällä peltolenkillä lähellä merenrantaa (kuvia täällä). Primo innostui juoksemaan hangessa ihan itsekseenkin hajujen ja jälkien perässä. Välillä se humpsahti syvemmälle lumeen melkein kaulaansa myöten. Auringonkukkapeltojen keskellä oli varmasti pupujen tai peurojen jälkiä, ainakin peltojen kiinnostavuudesta päätellen. :) Lenkki oli varsin tehokasta liikuntaa ja hyvä päätös viikonlopulle. Primo olikin loppuillasta aivan kuitti ja nukkui tyytyväisenä sohvalla BoT-loimi yllään.

Katkennut hammas ei ole ainakaan toistaiseksi Primoa näkyvästi vaivannut. Toivotaan, että takapakkia ei tule ja pärjätään vielä torstaihin asti, jolloin juuret poistetaan.

Treenit ovat käynnistyneet varsin maltillisesti, sillä Primolle sattui eräänlainen heiluriovien väliin jääminen vuodenvaihteen tietämillä, ja tapahtuneesta aiheutuneet jumit käytiin hoidattamassa pois osteopaatilla ja hieronnassa. Lisäksi alkuvuoteen on osunut jonkin verran muita menoja, sairastelua tai sitten epikset, joiden vuoksi treenivuoro on jäänyt käyttämättä. Muutamia hyviä pujottelutreenejä ollaan kyllä saatu aikaiseksi, silloin kun hallille asti on päästy. Ostin yhden irtotreenikerran OneMindDogs-arenallekin ensi viikolle, ehkä niistä treneistä saisi sitten enemmän tarinaa aikaiseksi.

Helmikuun alussa Primo pääsi lenkille Bullbenz-tyttöjen Riannan, Lemonin ja Arielin kanssa. Lenkin kuvasato jäi sen verran laihaksi, ettei niissä oikeastaan ole mitään julkaisemisen arvoista. Koirilla oli kuitenkin hauskaa ja lumi pöllysi! Primokin innostui vähän irrottelemaan. 

Ystävänpäivänä kävimme terrierityttöjen kanssa metsälenkillä. Vaikka yritimme liikkua rivakasti, ei valo oikein riittänyt kuvien ottamiseen. Suurin osa kuvista on hirvittävän epäselviä, mutta ainakin joistain välittyy kuitenkin  vauhdikas tunnelma, joten päästin kuvia nettiin asti varsin löyhän seulan läpi. Epämääräisiä möykkyjä voi katsella täältä.

Eilen oli niin upea auringonpaiste töistä kotiin tullessa, että otin pitkästä aikaa kameran mukaan tavalliselle peltolenkille. Nopeasti se aurinko jälleen katosi metsän taa, mutta muutaman kuvan ehdin kuitenkin napata. Niitä pääsee katselemaan täältä. 

Primolta katkesi hammas mystisesti loppuviikolla. Katkeamistapa ja suun tarkempi tutkiskelukin osoittivat, että kyllä sinne jonkinlainen tynkä juurineen on jäänyt, ja niinpä Primoa odottaakin myös hammashoito ensi viikolla. Sitä ennen kuitenkin pidetään vielä peukkuja ja jännitetään, josko Primo pääsisi onnistuneesti treffailemaan erästä neitikoikkeria.

Primon mielipide kuvaussessioista... :P (10.10.2016)

Loput kuvat löytyy kansiosta tämän linkin takaa: klik

Lokakuun puolivälissä kävimme myös pitkästä aikaa lenkillä cairn-kaverusten, Toven ja Astan kanssa. Primo jaakasi Astaa oikein olan takaa... Onneksi Asta osaa pitää puolensa! :) Tove keskittyi lähinnä seuraamaan toisten touhuja sivummalta.

Lisää kuvia täällä.

Marras-joulukuussa treenikerrat jäivät jokseenkin vähiin. On ollut hirveästi menoja ja /tai muita esteitä juuri keskiviikkoiltaisin. Selviydyin sentään yksiin oman seuran epiksiin 13.12., jolloin medimöllit sopivasti kisasivat ensimmäisinä. Kisoissa oli melko helppo agilityrata, jossa lähinnä jäin miettimään puomille ohjaamista (miten kaukaa ohjaan edellisen esteen, ja miten ja missä kohtaa olen ohjaamassa puomille). Vähän kiirehän siinä tahtoi tulla, mutta onnistuimme tekemään molemmat 2 starttia nollana. Näistä tietenkin vain ensimmäinen tulos laskettiin, ja sillä tuloksella voitimme radan. Se oli kyllä mukava yllätys! Videot löytyvät Youtubesta:

startti 1 https://youtu.be/MW7xYAJnL-k

ja startti 2: https://youtu.be/l6-sRWEYzaI .

Joulua vietimme kolmessa eri paikassa, joista kahteen Primokin pääsi mukaan. Primo on ollut mahdottoman kiltti, sillä joulupukki muisti pientä koirapoikaa kaiken kaikkiaan peräti seitsemällä lelulla! Jokunen pururullakin löytyi paketeista. 

Primo ja pikkujoulut 3.12.2016

Primo 23.12.2016

Eilen Primo pääsi tapaamaan Lemonia ja Arielia metsälenkin muodossa. Kuvia löytyy täältä.

Rauhallista vuodenvaihdetta kaikille! :)

Toukokuussa piti mm. pönöttää kukkapenkin edustalla.

Primo on varsinainen laiturikoira. Parasta on kaislojen kurkottelu.

Makoilu ja piehtaroiminen nurmikolla (kesken lenkin) kuuluu kesään.

Missä ruokaa, siellä Primo. "Mummulassa" kannattaa aina kerjätä.

Kesällä saa herkutella ulkona lihakaupasta ostetuilla raakaluilla.

Elokuussa alkoivat ohjatut treenit ATT:llä, mutta emme päässeet osallistumaan kertaakaan ennen syyskuuta. Edelleen on pitänyt jättää muutamana keskiviikkona harkat välistä, joten aika rauhallisesti olemme palailleet arkeen... Vaikuttaisi siltä, että keinu ja kepit ovat hiljalleen vähän edistyneet. 

Kaksi viikkoa sitten keskiviikkona Primolla oli puolivuosittaishuolto osteopaatti Leena Piiran luona. Primolla oli vain pientä perusjumia, ei yhtään lukkoa. Ylipäätään se oli hyvässä kunnossa, ja seuraava käynti sovittiin jälleen puolen vuoden päähän. Toivotaan että selvitään talvestakin ilman pahempia liukastumisia sun muita.

Viime sunnuntaina olimme yhdessä metsälenkillä Anne T:n ja pikkutyttöjen eli Lemonin ja Arielin kanssa. Kuvia löytyy tämän linkin takaa. Primo ei antanut pikkuneideille juuri minkäänlaista huomiota, vaan oli enemmän hajujen sekä marjojen syömisen perään.

Huomasin eilen, että Picasan kuvasivusto on nyt lakannut toimimasta. En löydä mistään ohjetta/tietoa siitä, miten Goolgen Kuvat saa jaettua vastaavanlaisesti kuvakirjastona. Saan vain suorat linkit yksittäisiin albumeihin. Jatkan asian selvittämistä ja yritän saada jossain vaiheessa päivitettyä framessa olevan linkin toimivaksi.