Tänään olimme Primon kanssa jälleen Uudessakaupungissa näyttelykoulutuksessa. Tällä kertaa Primo oli ainoa rotunsa edustaja. Kaikkiaan paikalla oli melko paljon koiria, uusina tuttavuuksina Primolle mm. saksanpaimenkoira ja irlanninsusikoira (että se oli sitten ISO).

Treenailu alkoi ihan hyvin. Primo malttoi keskittyä ja seisoa nätisti vähän pidempiäkin aikoja. Kehässä kulkeminenkin sujui hyvin. Irlanninsusikoira tosin tuntui hieman arveluttavan Primoa, ja pikkupoika antoi toiselle parit haukut. Samanlaisesta hepulista ei kuitenkaan ollut kyse, kuin ensimmäisellä koulutuskerralla.

Puolivälissä Primo tuntui väsyvän ja pennun keskittyminen herpaantuvan. Hajut ja muut koirat alkoivat kiinnostaa nameja enemmän. Pääsimme taas harjoittelemaan pöydällä olemista melkein viimeisenä, ja Primoa ei olisi enää oikein huvittanut seistä. Pöydällä tutkittavana oleminen tuntui tällä kertaa olevan Primolle melko vastentahtoista. Lisäksi pikkupoika yritti antaa kunnon naamapesut sekä minulle että kouluttajalle. Yritin olla määrätietoinen ja jämäkkä, ja sainkin Primon sitten ymmärtämään, että nyt ei ollut oikea aika hellyydenosoituksille. Hampaat kouluttaja sai sentään hyvin katsottua.

Näyttelykoulutus sujui siis sekä hyvin että huonosti. Aina ei tietysti voi olla hyvä päivä koirallakaan, mutta tiedän että ainakin osittain tämänpäiväiset epäonnistumiset johtuvat minusta. Pöydällä tutkittavana olemista olisimme voineet harjoitella enemmän, viime viikolla taisi koko näyttelytreenaaminen unohtua. Lisäksi olin ehkä ajoittanut Primon ruoka-ajan huonosti päivän treeniä ajatellen, ja on hyvin mahdollista että Primo oli väsynyt jo valmiiksi ennen koulutusta.

Kunhan harjoittelun myötä saan itsekin lisää kokemusta ja itsevarmuutta, niin uskoisin että sitä kautta opin paremmin handlaamaan ja käsittelemään Primoa. Ja onhan tässä muistettava, että vaikka Primo on kasvanut huimasti siitä kun sain pojanpalleroisen itselleni, on se kuitenkin vielä pentu. Aina ei kaikki leikit huvita, ja leikkiähän oppiminenkin on.

 

Alla kuvia Primon aamupäivän leikeistä 21.2.2010 vanhempieni luona.