Keskiviikkona treenailtiin agilityä toista kertaa ulkokentällä. Aloitettiin jälleen keinulla, saatiin kivoja, onnistuneita toistoja alle! Rutkasti vain treeniä lisää, josko siitä joskus saataisiin vielä oikea, kokonainen estesuoritus.

Rataa treenattiin pätkällä, joka muodostui 15 esteestä: radalla oli A, putki, muuri ja loput hyppyjä. Alussa oli yksi hyppy, sitten takaakiertona toinen ja sen jälkeen hyppyjä vinottain mutta suorassa linjassa. A:n jälkeen piti valssata parin hypyn kautta putkelle, jonne piti ohjata joko persjättönä tai takaaleikkauksella. Sitten jatkettiin jälleen hyppysumaan, jossa oli vähän kuin puoliympyrän muodossa hyppyjä ja yhteen väliin piti tunkea valssi ennen kahta viimeistä hyppyä. Vaikea selittää ilman ratapiirroksia... Joka tapauksessa olin hyvin epäileväinen sen suhteen, osaako Primo suorittaa vinossa olevat hypyt, mutta hyvin se sujui kun sinne asti päästiin. Nimittäin kahdella ensimmäisellä yrityksellä jätkä lähti täysin lapasesta ja juoksi riemuissaan ympäri kenttää.

A:n kontaktit olivat mielestäni oikein hyvät meiltä, ei nyt mikään järkyttävän nopea, mutta ihan reippaasti poitsu kiipesi ja pysähtyi alastulolla oikeaan kohtaan eikä edes meinannut tulla läpi. Jippii! Vielä pitäisi opetella itse etenemään vähän pidemmälle vapauttamaan (kai se onnistuisi, pitäisi vain luottaa koiraan), jotta ei tulisi niin kova kiire (ainakin kun Primo on tuolla turbo-vaihteella). Luulin että viimeistään putkelle leikkaaminen olisi meidän kompastuskivi, mutta vielä mitä, Primo haki oikean pään (putki oli melkein V:n mallisesti, osa koirista valitsi väärän pään) ja meikä jäi tuijottamaan monttu auki että miten se tuon osasi, ja hups, sitten olikin taas kiire ja ohjaus auttamattomasti myöhässä...

Vaikeinta meille olikin sitten se lopun hyppyhässäkän valssi, aina jäi jokin hyppy välistä kun ohjaus ei osunut kohdilleen. Mutta lopulta saatiin ohjauskuvio toimimaan ja siihen olikin hyvä lopettaa. Selvästi useampi toisto sai Primon jo väsymään (kun oli alussa turboillut niin kovin), mutta aikas kivasti jaksoi viimeisen toiston palkkana vähän repiä vielä leluakin. Jäi kyllä niin hyvä mieli näistä treeneistä!

Loppukävelylle mentiin punavalkovoittoisessa porukassa (koohot Orson, Omar, Kiia, Flora, Primo), poikkeuksena oli vain merle-aussiepentu Sissi. Kävelyn jälkeen Primo pääsi vielä leikkimään vähän Floran kanssa. Aluksi oli pientä leikkiinkutsua ja "tanssahtelua" ilmassa, mutta loppujen lopuksi Primo hepuloi juoksemalla täysillä isoja ympyröitä ja kahdeksikkoja meidän ympärillämme yrittäen saada Floraa mukaan juoksuleikkiin - tuloksetta. Ei siitä kyllä yritystä puuttunut. Kaiken turboilun ja hepuloinnin lopputulemana oli hyvin ulkoilutettu koira!

Helatorstaina startattiin aamulla kaatosateessa kohti Helsingin ryhmänäyttelyä. Siihen on syy, miksi en kovinkaan mielelläni ajele yksin Helsingissä: palloilin varmaan puoli tuntia ties missä navigaattorin toistellessa taukoamatta "laskee uudelleen, laskee uudelleen..." Nooh, lopulta se näyttelypaikkakin löytyi sieltä sitten. Helsingissä ei onneksi koko aikana satanut pisaraakaan, vaikka välillä oli synkän näköistä.

Eksymisestä huolimatta ehdimme paikalla hyvissä ajoin, ja kehäkin oli reilusti myöhässä. Omaa vuoroa odotellessa rodusta kiinnostuneet kävivät juttelemassa ja tutustumassa poitsuun - Primo oli näyttelyssä rotunsa ainoa edustaja. Kehässä kaikki ei mennyt ihan nappiin: vaikka Pöytyällä mittaaminen sujui ihan hyvin, päätti Primo ilmeisesti nyt nähneensä mittoja tarpeeksi ja kiipesi suunnilleen väkisin syliini. Noh, aina jonkin epäonnistuessa jokin onneksi onnistuukin, nimittäin liikkeet sujuivat nyt todella hyvin - vieläpä nurmikentällä! Yleensä siellä pojan nenä on aina kuin liimattuna maassa.

Primo sai mielestäni ihan ok:n arvostelun ja tuloksena oli EH. Kehän päätteeksi tuomari tuli sanomaan, mistä asioista hän poikaa rokotti: tärkein oli koko, mittaustuloksesta huolimatta ("Taitaa se juuri ja juuri siihen 40 cm mennä") Primo oli hänelle liian kookas ja lisäksi liian neliömäinen. Vähän hän sanoi rokottaneensa myös väistämisestä. Eipä tuo mitään, päivä kului kuitenkin mukavasti kooikereista jutellessa. Suville iso kiitos seurasta ja apukäsistä sekä Primon kuvaamisesta - Suvin ottamia kivoja kuvia nähtävillä täällä.

Viikonloppua vietimme maalla, ja pääsin pitkästä aikaa tekemään Primon kanssa pyöräilylenkkejä. Ei tarvinnut kuin valjaat pukea koiralle ja johan alkoi ihan älytön vetäminen - miksi se tykkää juosta pyörän vierellä mutta ei minun vierelläni? No, enemmän liikuntaa minulle kun pitää tehdä omat juoksulenkit erikseen koiran lenkkien kanssa....

Primo on iän myötä tainnut muuttua riistaviettisemmäksi (mikäli se on mahdollista? Viettihän on aina vietti..). Ehkä tämän vietin toteuttamista tukee se, että poitsu uskaltaa vanhemmiten rohkeammin ja itsenäisemmin liikkua metsässä. Päästän aina jossain vaiheessa pyörälenkkiä pojan vapaaksi, ja tänä viikonloppuna Primo ryntäsi saman tien irti päästyään suoraan pöpelikköön. Siellä se rynni eteenpäin hurjaa vauhtia ja jopa hävisi hetkeksi näkyvistä - kovalla kiireellä tulee kyllä luokse, kunhan kuulo palautuu parinkymmennen sekunnin jälkeen...

Jonkin verran on puita nurin... /etsi kuvasta koira.

Minun tavoitteeni pyörälenkeille on se, että Primo ravaisi kauniisti ja rennosti. Koiran oma tavoite on ilmeisesti juosta mahdollisimman kovaa ja tietenkin jäljestää sekä mielellään vielä tuoda metsästä kotiin mahdollisimman hyvä saalis, mieluiten kanalintu, jänis tai hirvi. Primo innostui nenänkäytöstä jopa siinä määrin, että unohti pitää kuralätäköitä jonain sellaisena, mitä kuuluu väistellä viimeiseen asti - rapa roiskuen mentiin läpi keskeltä isoa kuralammikkoa.

Tänään osallistuimme näyttelykoulutukseen, ja tuli ainakin erittäin hyvää häiriötreeniä, sillä koulutukseen osallistui myös iki-ihana Bertta omistajineen. Primo esitti Bertalle parhaimmat laulu- ja tanssitaitonsa, mutta ei cockerineiti vaan oikein lämmennyt pojan lähentely-yrityksille. Itsellä meinasi välillä käsi irrota, kun Primo yritti voimantunnoissaan päästä mielitiettynsä luokse. Vaikeaa se oli, mutta loppujen lopuksi sain pojan liikkeetkin esitettyä jotenkuten.

Oi ihana Bertta! 6.5.2012

Vähän bestikset. 6.5.2012

Ja lisää palkintokuvia, mitäs muutakaan...

Primoa kiinnosti namit, ei kuvattavana oleminen. 13.5.2012.

Galleriaan sain aikaiseksi lisättyä muutaman kuvan Pöytyän ryhmiksestä, vaikka eivät ne kovin kummoisia olekaan.

Sunnuntaina korkkasimme valioluokan Pöytyän ryhmänäyttelyssä. Lauantainen sateinen sää oli suorastaan herkkua siihen nähden, miten paljon Pöytyällä sai palella. Tuuli puuskittain ja oli niin kylmä että kädet jäätyivät hetkessä. Kehässä ei oikein ajatus pysynyt kasassa ja liikkeet tuli esitettyä huonosti, mutta tuloksena kuitenkin mukavasti erinomainen ja SA, joilla irtosi lopulta PU2-sijoitus. Ihana, suloinen, iloinen, reipas, supersosiaalinen Orson (Oorbellen Kurt) oli paras uros ja vieläpä ROP! Hienosti ansaittu ensimmäinen serti Suomessa! Sally-mummo liihotteli upeilla liikkeillään VSP:ksi. Onnea vielä Anne T, Anne H ja Mamiat upeista koirista/kasvateista! Näyttelyssä tuli vähän kuvattuakin (lähinnä ROP ja VSP), katsotaan josko joku kuvista olisi onnistunut ja päätyisi aikanaan galleriaan asti...

Pöytyän reissusta toivuttuamme menimme illalla vielä Bertan & emäntänsä kanssa tekemään vähän agilitya hallille. Otin Primon kanssa lähinnä keppejä ja puomia, jolla Primo pitkästä aikaa otti laukka-askeleitakin. Ja suorastaan mykistyneinä seurasimme Bertan hienosti kehittynyttä pujottelua - taitava neiti! Oli sellaiset hyvän mielen minitreenit. Bertta ja Primo olivat seota ilosta nähdessään toisensa niin pitkän tauon jälkeen, joten tottahan piti lopuksi päästää koirat ulkona vähän rallittelemaankin.

Maanantaina suuntasimme jälleen hallille, tällä kertaa turisteilemaan ATT:n alkeiskurssin pääsykokeeseen. Suvi ja Mindi suoriutuivat hienosti pääsykokeesta, Mindi sai jopa pienen "putkihepulin". Ehdokkaita valitsevatkin olivat vakuuttuneet kaksikon taidoista, sillä keskiviikkona tuli viesti, että heidät on valittu alkeiskurssille. Onnea hauskan harrastuksen parissa!

Keskiviikkona oli omien treenien vuoro, ja vuorossa oli ensimmäiset treenit ulkona tälle kaudelle. Jälleen oli kurja tuuli, joka pöllytti hiekkaa niin että se narskui hampaissa koko loppuillan, mutta se ei ainakaan Primoa haitannut! Jätkä kävi vallan kierroksilla, vaikka aloitimme treenit keinulla. Se sujui ihan hyvin, mutta päästessämme ratatreenin osuuteen poitsui sinkoi liikkeelle kuin ammus! Tuli jälleen aivan täydellisenä yllätyksenä, olin vasta huutanut "putkeen" kun Primo oli jo suorittanut putken sekä kolme seuraavaa hyppyä!

Yleensä Primo on suhteellisen "hillitty ja hallittu", mutta keskiviikon treeneissä mentiin lelu suussa putkeen (palkkaamisen jälkeen) ja hepuloitiin ympäri kenttää... Jollakin oli vähän kevättä rinnassa, ilmeisesti. No, hauskaahan se vain oli ja ilman muuta on mahtavaa nähdä Primon revittelevän tuolla tavoin. Kurjaa vaan, että jos en osaa ohjata hidasta koiraa, niin nopeaa koiraa on sitäkin vaikeampi saada suorittamaan esteitä oikeassa järjestyksessä.... Noh, ehkä aikanaan sekin alkaa sujua. Kaiken kaikkiaan oli kyllä tosi hauskat treenit.

Tänään mr. muotovalio pääsi hierojan käsittelyyn. Alun perin oli tarkoitus saada hieronta järjestymään jo vähän aikaisemmin keväällä, mutta aikataulut eivät sopineet yksiin. Loppujen lopuksi tämä tuli nyt ihan sopivaan ajankohtaan, eikä hierojalla ollut juurikaan huonoa palautetta. Primon takaosa on kuulemma edelleen vahvistunut (eikä minun tarvitse olla huolissani koiran painonnoususta, se on kuulemma lihasta). Lanneselkä on kuitenkin edelleen Primolle vähiten mieluisa alue käsitellä, ja vaikka koira on suora, on siihen kohdistunut trauma - jos ei nähtävissä, niin - tunnettavissa. Se on harmillista, mutta sille ei yksinkertaisesti voi mitään, niin se tulee varmaan aina olemaan.

Primo taisi tällä kertaa malttaa nautiskella koko rahan edestä, sillä poitsu oli todella rauhallinen koko käsittelyn ajan. Yleensä Primo yrittää tasaisin väliajoin nousta seisomaan, mutta nyt malttoi hyvin olla kyljellään... Mitä nyt alussa leikillisesti yritti kierähtää selälleen rapsuteltavaksi muutaman kerran.

Primon Rauman näyttelystä voittamilla lahjakorteilla kävin heti tällä viikolla ostamassa Mustista & Mirristä Applaws -märkäruokaa (ja vähän herkkuja). Tuo Applaws on kyllä suolaisen kallista, mutta tölkin avatessa todella näkee, mitä se sisältää. Yleensä en harrasta tölkkiruokia, joten tuo nyt on lisuke nappuloiden ym. lisäksi, ja on se kyllä hyvin kelvannut Primolle (mitäpä se ei söisi). Tämän lyhyen kokeilun perusteella voin ainakin lisukkeeksi suositella, mikäli kukkaronnyörit antavat myöden.

Tänään lähdettiin todellakin vain "osallistumaan" Rauman näyttelyyn, en ollut asettanut minkäänlaisia menestymistavotteita. Luulin, että H:n tai EH:n kanssa tultaisiin kotiin, mutta päivän tulos olikin ERI1 SA PU1 SERT VSP ja FI MVA!!!

FI MVA Bullbenz Kooi Primo Ushi

Sää oli aika kurja, vettä tihkutti ja lämpöä oli vain muutama aste. Taidan ottaa hieman "virallisemmat" valiokuvat aurinkoisemapana päivänä...

Kevät on saanut Primossa aikaan jonkinlaisen taantumuksen ja jätkä on kuin pahainen pentu, lenkeillä pitää koko ajan maistella maasta jotain. "Jotain" poika ehti hotkaista suuhunsa myös viikko sitten maanantaina metsälenkillä nuotiopaikan läheltä. Huomasin poitsun lipovan tyytyväisenä huuliaan ja varovasti haistoin hengitystä: makkaraa oli ainakin löytynyt, mutta luoja ties mitä muuta, sillä tiistaina töistä tullesta odotti kotona kakkakaaos.

Onneksi Primo on työpäivieni ajan portin takana rajatussa tilassa, sillä muuten oksennusta ja ripulikakkaa olisi varmaan löytynyt koko asunnon täydeltä. Nyt oli vain yksi huone siivottavana. Sohvanpäällinen ja matot menivät oitis pesukoneeseen, yksi matto piti viedä pesulaan asti kun ei itsellä oikein ole tilaa sen kokoisen pesemiseen. Aivan kaamea lemu vallitsi koko asunnossa, sääliksi kävi pientä koirapoikaa joka oli ties miten monta tuntia joutunut kärvistelemään jätösten keskellä.

Päätin jättää viime keskiviikon treenit väliin, sen verran rajun oloinen oli tuo Primon pahoinvointipäivä. Vatsalla kesti muutama päivä rauhoittua, ja siksi kävinkin varmuuden vuoksi perjantaina eläinlääkärillä tarkistuttamassa pojan kunnon (kun oli viikonloppu ja vappukin tulossa). Kaikki oli onneksi kunnossa, varmuuden (viikonlopun) vuoksi eläinlääkäri antoi tylosinia mukaan mutta en ole sitä joutunut Primolle antamaan, attapectinillä pärjättiin.

Meillähän ei ollut edellisviikkonakaan treenejä epävirallisten kisojen takia, joten tänään oltiin sitten koikkeriporukalla agiliitelemässä. Tehtiin Primon kanssa perussarjaa ja vauhtikokoamista. En olekaan aikaisemmin huomannut, että Primolla olisi kynnet rapisseet ensimmäisiin esteisiin, mutta nyt niin kävi muutamalla kerralla. Loppua kohden parani. En tiedä kyllä johtuiko kuumuudesta vai mistä, mutta jotenkin tuntuu että Primo oli tänään vähän väsynyt... Treenien lopuksi tehtiin kuitenkin vähän keppejäkin.

Huomenna olisi taas normaalien viikkotreenien vuoro, ja loppuviikosta sitten Rauman ja Pöytyän näyttelyt. Ei ole kyllä oikein mitään odotuksia kummallekaan näyttelypäivälle, kun en tiedä yhtään mistä kyseiset tuomarit tykkäävät. Ilmoitin Primon kumpaankin näyttelyyn kun ne sattuvat olemaan niin lähellä. Lauantaina koikkereita on luvassa kahdeksan ja sunnuntaina yhdeksän kappaletta. Nähtäväksi jää miten käy, otetaan vastaan mitä annetaan.