Eilen ystäväni tuli 9-vuotiaan novascotiannoutajansa Joonan kanssa minun ja Primon seuraksi lyhyelle lenkille. Joona oli Primoa kohtaan viileän kohtelias, mutta Primoa vanha herra kiinnosti kovasti. Puolivälissä lenkkiä pikkupoika kuitenkin malttoi vähän haistella ja kävellä eri puolella polkua Joonan kanssa, mikä oli mielestäni ihan hyvä asia. 

Maanantaina ja tänään kävimme Primon kanssa koirapuistossa. Maanantaina pienten koirien aitaukseen tuli Primon seuraksi vain kaksivuotias kultainennoutajanarttu, kun taas isojen koirien puolella oli melkein ruuhkaa: kaksi kaukaasianpaimenkoiraa, doobermanni, rottweiler, kaksi beauceronia ja sekarotuiselta näyttävä äänekäs ja pörröinen pystykorva. Olin mielessäni toivonut, että paikalle osuisi Primon seuraksi jokin pikkukoira, mutta pikkupojan leikki kultsunkin kanssa sujui sopuisasti.

Tänään osuimme koira-aitaukselle yhtä aikaa 4-kuisen bordercollienarttu Zoomin kanssa. Se oli iästään huolimatta jo Primoa kooltaan isompi, mutta pennut leikkivät oikein nätisti yhdessä, juoksivat kilpaa ja kierivät maassa. Bordercollien paimennusvietti näkyi jo melko selkeästi, ja Primo tuntui kummastelevan, kun toinen kiehnäsi koko ajan kyljessä. Seuraan liittyi myös 3 kuukautta vanha australianpaimenkoiranarttu Deli, mutta se ei oikein pysynyt Primon ja Zoomin vauhdissa. Oli kuitenkin mukavaa, että Primolle osui kaveriksi niin samanikäistä ja -kokoista seuraa.

Tänään päivällä tapasimme lenkillä berninpaimenkoira Bellan. Se oli aluksi todella rauhallinen, mutta yllätti omistajansa, minut ja Primon syöksähtämällä yhtäkkiä polulla eteenpäin, ja äkkiä se olikin kiertänyt meidän kaikkien ympäri fleksinsä kanssa ja kaatanut omistajansa kumoon. Onneksi Primo kuitenkin piti Bellasta ja olisi mieluiten halunnut jäädä jatkamaan leikkiä sen kanssa, eikä kommelluksessa käynyt kuinkaan. Tulin kuitenkin ajatelleeksi, että onneksi Primo on pieni koira, eikä sillä ole ihan yhtä suuria voimia kuin bernillä... ja yleensä Primo malttaa tutustua rauhallisesti muihin koiriin.

Samalle päivälle sattui vielä toinenkin vähän huono, ohitukseksi tarkoitettu tilanne. Matkalla koirapuistoon vastaan tuli kultainennoutaja, joka meni maahan heti meidät nähdessään. Sain Primon huomion ja olimme jo ohittamassa, kun tämä kyseinen koira ryntäsi pennun luokse. Remmit menivät tietysti solmuun, enkä saanut millään Primoa vietyä tämän kultsun luota pois, kun sen ulkoiluttaja päästi varmaan 8 metrin flexistä hihnaa niin paljon kuin koira vaan veti, koko ajan pidemmälle ja lähemmäs meitä, vaikka yritin jo saada Primoa kauemmas. Primo vaikutti taas ottavan kaiken leikkinä, mutta itsellä meinasi hermot mennä.

Onneksi nytkään ei käynyt kuinkaan, mutta tämänpäiväisen ja myös aikaisempien kokemusteni perusteella kyseisestä kultsusta ja omistajastaan päätin, että vastedes kierrämme heidät kaukaa, ja otamme vaikka varman päälle. No, saan taas kiittää onneani, että Primo on rohkea ja reipas poika, joka ei pienistä hätkähdä. Täytyy vain itsekin ottaa opiksi näistä tilanteista, ja olla vielä enemmän varuillaan.

Alla on kuvia Primosta 26. tammikuuta 2010. Sivukuvat eivät ole ihan tarkkoja taikka onnistuneita, mutta - jälleen kerran - kohde oli vilkas, eikä olisi malttanut seistä tasajaloin aloillaan.