Meikäläinen tuli kuumeeseen hieman yllättäin spanielierkkarin jälkeen, ja Primo on joutunut kärsimään tylsistä päivistä minimilenkkeilyllä nyt jo reilun viikon verran. Viikko sitten oloni oli kuumeen laskettua hetkellisesti parempi, ja niinpä tuli repäistyä Seinäjoen KV-näyttelyyn siitäkin huolimatta, että tuomari oli muuttunut hollantilaisesta suomalaiseksi. Tuomari arvosteli kooikerhondjeja ensimmäistä kertaa, ja varsinkaan uroksista kovinkaan moni ei juuri arvostanut hänen mittaamistapaansa. Muutoin tuomari kyllä käsitteli koiria mukavan rauhallisesti ja ystävällisesti.

Primon kanssa on tullut aivan liian vähän (ei juuri lainkaan) harjoiteltua mittaamista, etenkin kun ATT:llä harjoitusmitattaessa mitta kerran putosi poitsun selän päälle... Eli näyttelyssä Primo antoi tutkia hievahtamatta niin kauan, kunnes tuomari tuli mitan kanssa viereen. Ensimmäistä kertaa Primolle tuli arvosteluun maininta, jossa toivottiin rohkeampaa käytöstä, koska mittaaminen ei yksinkertaisesti onnistunut. Harmillista, mutta niin siinä vain pääsi käymään. Lopullinen arvosana oli EH. Peter oli ROP ja jäimme odottelemaan isoja kehiäkin, mutta siellä ei enää menestystä tullut. Myös ROP-veteraaniksi tullut Sally pyörähti isossa kehässä.

Kotimatkalla olo tuntui taas tukkoisemmalta, ja edellisviikon kuumeen jälkitautina iskikin flunssa ja maanantaina sen päälle silmätulehdus. Nyt aletaan jo olla voiton puolella, mutta olen kuitenkin välttänyt pitempiä lenkkejä ja ollaan käyty YO-kylän koirapuistossa tiistaina sekä torstaina. Tiistaina puistossa oli sopivasti useampi ystävällinen tyttökoira, joiden kanssa Primo innoissaan leikki. Torstaina taas puistoon tuli koikkeri, jota emme ole ennen vielä livenä tavanneetkaan - nimittäin Estaika's Fidelity, Mindin täyssisko! Pikkuneideissä on kyllä paljon samaa, mutta Iines on Mindiä pienempi ja oranssinpunaista väriä oli selässä hieman enemmän. Oli kyllä hauska tavata Iines omistajineen, toivottavasti tulee törmättyä toistekin.