Tiistaina tuli lähdettyä lenkille niin myöhään, ettemme ehtineet klo 18 alkavaan L-SSK:n näyttelykoulutukseen. Menimme sitten lenkin päätteeksi koirapuistoon, ja siellä vierähtikin tovi kun Primo pääsi oikein vauhtiin. Aluksi pojalla oli vauhdikkaat leikit sekarotuisen Mustin kanssa (9 kk narttu). Sitten puistoon tuli n. puolivuotias staffinarttu Manta. Riehakas Manta ei tuhlannut aikaa haisteluun: se vain otti suunnan jonnekin ja juoksi.  Nuori neiti meni mm. doobermanni Rodin vatsan alta ja muksahteli välillä muita koiria päin. Primo oli jo sen verran väsynyt Mustin kanssa leikkimisestä, ettei kauaa jaksanut temmeltää Mantan kanssa. Vähän kuitenkin piti välillä ojentaa pikkuista, joka niin suin päin singahteli kaikkialle. Toisaalta Mantakin sai välillä kyllä yllätettyä väsyneen pojan, sillä se sai Primon peräti kolme kertaa selälleen.

Tänään lähdimme L-SSK:n järjestämään Atten Aarre-nimiseen möllitokokisaan. Tiesin, että kokeessa tehdään esim. 2 minuutin paikkamakuu, ja olen Primon kanssa harjoitellut toistaiseksi enintään 15 sek paikallaoloa. En siis lähtenyt mitenkään palkintosijoja tavoittelemaan, vaan ainoastaan katsomaan, miten alokasluokan liikkeet tehdään ja testaamaan omaa osaamistamme.

Paikalla oli 4 koirakkoa meidän lisäksemme. Kisa sujui hyvin pitkälti alokasluokan virallisten sääntöjen mukaan. Kesken liikkeen palkkaamisesta ja tuplakäskyistä sakotettiin. Homma aloitettiin luoksepäästävyydellä, josta Primo sai parhaimmat pisteensä, eli 9. Miinusta tuli siitä, että Primo ei pysynyt istumassa, vaan yritti kovasti nuolla tuomarin naaman. Luoksepäästävyyttä emme ole koskaan ennen harjoitelleet viralliseen tapaan käskyn alla, nyt pitäisi varmaan alkaa opetella sitäkin. Vaikka onkin ihmisrakas poika, ei aina sovi mennä pesemään naamoja.

Paikkamakuussa oli hurjan pitkä välimatka, joka sekin oli meille vähän vierasta. Primo jäi hyvin maahan ja pysyi paikallaan sen aikaa, että pääsin välimatkan päähän. Poika kuitenkin nousi hetken kuluttua seisomaan cockerspanielin lähdettyä jolkottelemaan omistajansa luokse. Hetken rivissä seistyään Primo otti kaksi askelta, pysähtyi, otti taas pari askelta ja pysähtyi, ja lähti sitten häntä iloisesti heiluen tulemaan luokseni melko reipasta ravia. Primo pysyi siis ehkä sen 15 sek paikallaan. Siitä tuli nolla pistettä. Muut kolme koiraa pysyivät hienosti koko 2 minuuttia. Yksi koirista nousi seisomaan liian aikaisin omistajan palatessa sen luokse, mutta muuten kyllä oli aika vaikuttavan näköisiä suorituksia.

Seuraamisesta kytkettynä ja taluttimetta saimme molemmista 7 pistettä. Minusta ne sujuivat meidän tasoomme nähden oikein kivasti. Primo pysyi lähempänä kuin ennen myös käännöksissä. Taluttimetta seuratessa Primo vain yhdessä kohtaa jäi n. parin metrin matkan päähän haistelemaan jotakin. Lisäksi jostain syystä liikkeestä pysähtyessä Primo ei istunutkaan ilman eri pyyntöä, vaikka yleensä se tekee sen hienosti. Tuomariston (kouluttajien) mielestä Primo on seuraamisessa kuitenkin kehittynyt huimasti ja työskenteli mukavasti. Olin kyllä itsekin tyytyväinen.

Maahanmenosta seuraamisen yhteydessä saimme vain 5 pistettä, koska Primo tarvitsee siinä niin suurta käsiohjausta, ja taisin pysähtyä käskyn perillemenon varmistamiseksi. Sama tapahtui seisomaan jäämisessä, siitäkin tuli 5 pistettä. Luoksetulosta saimme 7 pistettä. Primo jäi hienosti istumaan ja pysyi paikallaan kunnes sai käskyn tulla luokse. Se ei kuitenkaan tullut sivulleni, vaan jäi eteen. Mutta vauhtia oli melkoisesti! Olin todella tyytyväinen luoksetuloon, vaikka Primo jäikin eteen. Ehkä se olisi tullut sivulle, jos olisin tehnyt käsiohjauksen - tai sitten ei. Hienoa oli, että vauhtia kuitenkin piisasi.

Estehypystä saimme pyöreän nollan. Kun lähestyimme tokoestettä, Primo meni yhtäkkiä aivan oudoksi. Se alkoi vetää hihnassa kehän ulkopuolelle, eikä kuunnellut minua yhtään. Ehkä se väsyi, näki esteessä mörön, luuli homman olevan jo ohi tai sai jonkin muun nuoren koiran päähänpiston. Kouluttajat myös sanoivat, että minusta näki että jännitin koko ajan jonkin verran, ja Primo vaistosi sen ja ehkä siksi käyttytyi oudosti. Kentällä lähellä tokohyppyä oli myös kiva tyttökoiran pissa, jonka luokse Primo kovasti halusi päästä.

En kyllä tiedä mikä oli syynä, Primo on nimittäin kesällä leikkimielisessä Piian Pysti-kisassa nähnyt ja tehnyt tokohypyn ensimmäistä kertaa ikinä, ja silloin se sujui todella mallikkaasti. Sen jälkeen emme ole tokohyppyä tehneetkään, ja nyt se sitten Primon mielestä ei ollut tutustumisen arvoinen. Jätimme siis hypyn möllikisasuorituksemme ulkopuolelle, ja tuomarien vetäytyessä pisteitä laskemaan sitten yhdessä ylitimme esteen pari-kolme kertaa: minä edellä ja Primo perässä, ja isot kehut ja nakkia palkaksi koiralle.

Kokonaisvaikutuksemme oli 8:n arvoinen. Olimme viimeisiä eli viidensiä, mutta se ei haittaa: olimme myös nuorin koira ja ohjaaja sekä varmasti myös kokemattomin koira ja ohjaaja.  Oli kiva saada ohjeita ja palautetta, nähdä toisten suorituksia sekä oppia vähän tokokisan kulusta ja säännöistä. Kaikki osallistuneet palkittiin 3 kg:n ruokasäkillä ja koirankeksipakkauksella. Voittaja sai kiertopalkinnon ja tietysti isomman ruokasäkin.

Meillä alkaa kyllä nyt olla niin paljon noita Primon ansaitsemia ruokasäkkejä tai ilmaiseksi saatuja näytepusseja, että pitääköhän tässä alkaa itsekin syödä nappulaa että saa kaapit tyhjäksi ennen kuin ruuista menee päiväykset?!  Löytyy monenlaista sorttia, Royal Caninia, ProFormancea, Acanaa ja paria muuta, joiden nimiä en muista... Primo syö pääsääntöisesti nykyään Hill'sin medium aikuisruokaa. Ohessa menee tällä hetkellä Acanan puppy/junior-ruoka, jonka Primo voitti Seinäjoen spanielierkkarista toukokuussa. Poika saa vaihtelevasti nappulan lisäksi myös esim. raejuustoa, raakaa kananmunaa, jauhelihaa, puuroa... Kurkkuakin yritän muistaa välillä laittaa ruuan joukkoon. Aikomuksena on ollut kokeilla erilaisia itse tehtyjä ruokia, mutta kun tuota nappulaa on nyt kaapit täynnä, niin syöttelen sitä ensin pois...

Viimeksi oli tarkoitus kirjoittaa myös Primon nimestä, sillä seuraamistamme blogeista ainakin jo Fionan, Janan & Hilan ja Mikon blogeissa on selvitetty koirien nimitaustoja. (Anteeksi, en taida osata linkittää tästä suoraan blogeihin.) Koska viimeksi unohdin, nyt kerron vähän Primon nimestä:

Kuten varmaan jokainen tuleva koiranomistaja, olin käyttänyt paljon aikaa nimipäiväkalenterien ja nimilistojen lukemiseen sekä nimivaihtoehtojen listaamiseen ja miettimiseen. Vahvoilla olivat uroksen nimistä ainakin Nuutti (kunnes tajusin, että on jo koikkeri-Nuutteja), Miska, Leevi (joka kariutui myös varattuna, terveisiä vaan serkku-koiralle) ja Miro. Veljeni ihmetteli tällaisia nimiä kovasti, ja ehdotti muistaakseni Tessua tai Mustia (kaikki kunnia näitäkin nimiä kantaville koirille). Kun kuulin, että kyseessä on P-pentue ja pennun synnyttyä sukupuoli selvisi, rajasi se oleellisesti nimen miettimistä. Toivoin, että keksisin kutsumanimen, joka olisi selvästi johdettavissa virallisesta rekisteröintinimestä.

Mietimme sitten tahoillamme ja yhdessä Anne T:n kanssa, että mikä pikku prinssin nimeksi voisi tulla. Annella on tapana antaa hollantilaisia nimiä, ja hollantilaisen perinteen mukaan nartun nimi on pennun virallisen nimen yhteydessä. Oli siis tiedossa, että pennusta tulee Bullbenz Kooi P... Ushi. Hetkeksi kaikkosi lempinimen pohtiminen mielestä, kun aloin miettiä, mikä voisi olla pennun virallinen nimi. Muistan selailleeni hollantilaisia nimisivuja netistä ja poimineeni kaksi tai kolme mieleisintä p:llä alkavaa.

Kun sitten taas kävin pikku prinssiä katsomassa ja puhuimme Anne T:n kanssa nimistä, hän mainitsi Primon, joka oli itsellenikin jäänyt mieleen parhaana vaihtoehtona. Muistelisin, että Annen kanssa heiteltiin ilmoille myös pari muuta nimeä (en kuollaksenikaan muista, mitä ne olivat), mutta nopeasti todettiin, että Primo on sopivin. Olin jo katsonut sanakirjasta, että italiaksi primo tarkoittaa "ensimmäistä" ja "tärkeää". Ja onhan Primo tärkeä! Lisäksi se on minun ensimmäinen koirani, Inkan ensimmäinen pentu... Oikein sopiva nimi!

Lempinimikamppailussa olivat loppujen lopuksi vastakkain Primo ja Iiro. Äiti jo sanoi, että pentu on Iiron näköinen, mutta Primo siitä vaan tuli. Alkuperäinen ajatukseni siis toeutui, lempinimi on hyvinkin suoraan kennelnimestä.

Olen yrittänyt hillitä itseäni hellittelynimien keksimisessä pojalle, mutta välillä sitä tulee sanottua palleroksi, höppänäksi, patukaksi ja ties miksi. Yleisin käyttämäni nimi on kuitenkin Primo. Kaksi seuraavaksi yleisintä lempinimeä ovat Piimo sekä Piimo-Piimo. Varsinkin äidin kanssa tulee tuota jälkimmäistä viljeltyä aika paljon.