Blogikin on saanut viettää hiljaiseloa, kun oli muutaman viikon tauko agilitysta. Treenipäivälle osui ensin L-SSK:n kokous ja sitten osteopatia. Etukäteen hermoilin Leena Piiran käsittelyä melko lailla (ja osteopatiaan vahvasti liittyvä muisto vuoden takaisesta tapaturmasta nosti myös tunteet vähän pintaan, ja olin muutaman päivän etukäteen kuin myrskyn merkki ainakin..). Piiralla oli kuitenkin pääosin hyvää sanottavaa Primosta, takaosan hän soisi olevan vahvemman. 

Tällä viikolla olimme jälleen treeneissä. Teimme 14 esteen rataa jossa oli pussi, rengas, 3 putkea, muuri ja loput hyppyjä. Ei mikään läpijuutohuttu. Vaikka Primo meni renkaan aluksi erillisenä esteenä, radan osana poitsu juoksikin ohi. Helpotettiin sitten vähän. Poitsu kävi vähän kierroksilla ja vauhtia riitti (paitsi pussilla)! En tiedä mistä johtui, mutta vuoromme jälkeen Primo asettui ihan makaamaan kentän laidalla odotellessaan, ja poitsu vaikutti lopputunnista toisella osuudellamme jokseenkin puhdittomalta. Ehkä kaikki energia meni siihen ensimmäisellä vuorolla rallitteluun sitten.

Koutsin mukaan Primon naamasta näkee, kun se alkaa ajatella, ja luulen että pussi aiheutti tällä kertaa paljon ajattelua ja siten väsytti. Otimme pussia siis muutaman kerran erillisenä esteenä, jotta nähtiin miten vauhtia saisi sillä esteellä lisättyä. Kun otimme kauempaa vauhtia, näytti minusta aivan siltä kuin Primo olisi hyvinkin "lukinnut" pussin seuraavana esteenä, mutta aivan kohdalla sitten kuitenkin päätti kiertää tai juuri ennen estettä hidasti huomattavasti ja suoritti esteen epäöiden. Pitää harjoitella paljon lisää ja tehdä pussista jälleen Primolle tosikiva este, jollainen se joskus on ollutkin.

Treenien päätteeksi Anne S kokeili Primon kanssa muutamaa estettä, ja sehän meni hienosti! Anne on ehdottomasti yksi Primon suosikki-ihmisistä, ja eipä hänellä juuri ollut ongelmia saada Primo lähtemään mukaansa radalle. Oli mielenkiintoista nähdä oman koiran menevän jonkun muun ohjaamana.

Meillä ollaan oltu iloisia kevään tulosta, Primo on innoissaan etenkin lumen alta paljastuvasta mahtavasta tuoksujen maailmasta... Vähemmän iloisia meillä ollaan jokapäiväisistä, tarkemmin ottaen joka lenkin jälkeisistä tassupesuista. Primo antaa kyllä pestä kiltisti ja osaa suunnistaa lenkin jälkeen suoraan suihkun alle seisomaan, mutta onhan se jatkuva tassujen huuhtelu vähän rasittavaa. No, eiköhän se tästä helpota kesän lähestyessä.