Viime perjantaina Primolla oli lenkkitreffit Mindin kanssa. Pakkaslukemia uhmaten kipitettiin lyhintä mahdollista reittiä koirapuistoon, joka sopivasti tyhjenikin muista koirista juuri meidän sinne ehtiessämme. Mindi ja Primo saivat hetken rallitella kaksistaan, kunnes kylmyys alkoi olla viedä voiton (ainakin omistajista) ja oli pakko palata kotiin. Kiva oli tavata taas pienen tauon jälkeen, ja koohokaksikollakin näytti olevan hauskaa pakkasesta huolimatta.

Lauantaina ATT:llä järjestettiin vauhti/motivointi-kurssi mölleille. Olin ilmoittautunut Primon kanssa ensimmäiseen ryhmään, joka alkoi aamukymmeneltä. Vähän meinattiin myöhästyä, kun lämmitystolpan ajastinkello ei taaskaan ollut toiminut ihan kunnolla ja auto ei sitten meinannut lähteä käymään... No, ehdittiin paikalle ja kurssi alkoikin teoriaosuudella. Periaatteessa ihan tuttua asiaa, toki aina löytyy vähän eri mielipiteitä ja eri käytäntöjä asioista ja taas sai miettiä, mikä omalla kohdalla parhaiten toimii. Aihe edellytti jonkin verran asioiden läpi käymistä koirakkokohtaisesti, joten kurssille varattu pari tuntia hujahti nopeasti. Esteitä emme ehtineet tehdä kuin 3 toiston verran 3 esteen sarjaa (aluksi suorassa linjassa hyppy-hyppy-hyppy, toisella kierroksella hyppy-putki-hyppy). Onneksi yksi kenttä hallista oli tyhjä, joten paitsi että siellä sai vähän pidettyä koiraa lämpimänä, harjoittelin siellä sitten esim. putkeen lähettämistä muutaman toiston verran.

Muutamia uusia pointteja kurssin vetäjä osasi tuoda esiin, mutta harmillisesti aikaa oli käytettävissä hieman liian vähän. Meidän kohdalla tärkein motivaatioon vaikuttava tekijä on kyllä tiedossa, ja tämäkin koutsi sen heti huomasi. Primo tekee kyllä innokkaasti, kunhan vain muistan palkita oikein ja oikea-aikaisesti. Kuulostaa yksinkertaiselta...

Lauantai-iltana meille tuli vieraita, ja Primosta sai kyllä olla jälleen niin ylpeä! Poitsu päivysti suuren osan ajasta keittiön pöydän alla (josko vaikka jotakin hyvää olisi tippnut..), mutta istui myös ihmisten sylissä/vieressä ja kelli selällään rapsuteltavana. Kaiken kaikkiaan pikkumies oli todella rauhallinen ja hyväkäytöksinen. No, milloinka tuo olisi erityisen huonosti käyttäytynytkään...

Sunnuntaina saatiin vähän lisää lunta maahan ja pakkanenkin hellitti sopivasti, sillä Bertta emäntineen pyysi meitä lenkkiseuraksi. Teimme noin parin tunnin lenkin osittain merimaisemissa, ja koiratkin saivat juosta ison osan matkasta vapaina. Sää oli mitä mainioin ja Bertta & Primo silminnähden nauttivat tapaamisesta! Saatiin taas naureskella hassua pariskuntaa, joka pusutteli intohimoisesti sekä ennen että jälkeen lenkin. En ole koskaan ennen nähnyt koirien sillä tavalla lipovan toistensa kieliä, oli se kyllä huvittavan näköistä.

Alkuviikolla oli ihana lenkkeillä leudommassa säässä, tehtiin pitkästä aikaa jopa pidempi kiipeilylenkki luonnonsuojelualueella. Eilen oli jälleen agilityn vuoro. Ryhmämme pakkasraja on -15 astetta, ja 10-12 astetta taisi olla kun starttasin kohti hallia. Aloitimme keinuharjoituksilla siten, että keinu laskettiin alas ja tömähdystä vaimennettiin. Ihan hyviä toistoja saatiin tehtyä, ja seuraavalla kierroksella keskityttiin keppeihin ohjureiden kanssa. Ensin piti muistuttaa poitsulle mistä on kyse, mutta sitten saatiin tosi hyviä toistoja alle. 

Lopuksi teimme tosi kivaa vauhtipätkää, joka koostui noin 7-8 esteestä (putkia ja hyppyjä). Primolla oli aivan älyttömästi vauhtia ja se meni superhyvin! Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan myös lähtö onnistui täydellisesti, vaikka otin Primon normaalisti vastaan esteen takaa (olemme viimeisten kuukausien aikana ottaneet lähinnä hetsattuja lähtöjä). Kummasti se lähtökin onnistui, kun mietti itse etukäteen oman mielentilan ja toiseksi sen, mitä lähdöltä haluaa... Kaikkiaan siis aivan käsittämättömän hyvät treenit!

Huomenna olisi epikset, mutta en ole vielä päättänyt mennäänkö. Riippuu vähän pakkasestakin. Tulosta ei lähdetä sen kummemmin hakemaan, ainoastaan treenattaisiin tätä minun pääkopan käyttöä.

 

Kuviakin tuli jälleen vähän lisäiltyä nettiin, pari uutta kansiota löytyisi kuvasivustolta.