Blogin hiljaiselo johtuu useammastakin syystä. Meille ei harrastusrintamalla ole tapahtunut mitään mullistavaa: toki oli hienoa päästä Kelpokoiralle Tuulia & Timo Liuhdon + Anne-Mari Piispasen vetämälle tekniikkakurssille oppimaan tekniikoita pieneksi palasteltuina. Yritin kirjoittaa kaiken oppimani ylös aina heti kunkin kurssikerran jälkeen, jotta muistaisin kaiken paremmin.

"Leikkittäiskö?" 4.12.2013

ATT:llä meidän pienryhmämme sai väliaikaisesti toisen kouluttajan pariksi kuukaudeksi syksyllä. Se oli jännää ja vähän opettavaistakin. Vahvistui myös ajatus siitä, että melkein kaksi vuotta saman kouluttajan ryhmässä alkoi olla riittävän pitkä aika (ilman sen suurempaa draamaa). Totesin vain, että aikansa kutakin, ja koska tuppaan jännittämään uutta, vaihtelu voisi sysätä harrastustamme taas eteenpäin. Niinpä laitoin ryhmävastaavavalle kyselyn vapaista paikoista, ja vaikka minun osaltani asialla ei ollut kiire, saimme uuden ryhmän jo marraskuun alkupuolella.

Hyvinvahditut jouluruoat...

En kuitenkaan ehtinyt käydä yksissäkään uuden ryhmän treeneissä, kun ensin olin työpaikan koulutuksessa ja heti perään sairastuin. Vietin kahdessa osassa yhteensä kaksi päivää TYKSin päivystyksessä ja viisi päivää osastolla. Sain loppuvuoden sairaslomaa ja sydänlihastulehduksesta toipuminen jatkuu edelleen - voi olla ettemme pääse vieläkään hetkeen aloittamaan treenejä uuden ryhmän kanssa.

Primon piti siis vuoden lopulla tottua uudenlaiseen rytmiin ja liikunnan sekä aktiviteettien määrään. (Suuri kiitos kaikille koikkeripojan hoitoon osallistuneille!) Kaikesta huolimatta arki on sujunut jouhevasti. Primo on saanut viikottain leikkiä namien etsintää ja joulun jälkeen vähän tehdä myös kontaktitreeniä. Ja onpahan nyt tullut pidettyä kunnon treenitauko - sopivasti samaan aikaan kun jokavuotinen kennelyskäepidemia oli valloillaan.

Primo toimittaa seurakoiran virkaa.

Viime vuosi kului paljolti sairastellessa, ja tältä uudelta vuodelta toivon ennenkaikkea terveyttä. Harrastustavoitteiden listaaminen tuntuu merkityksettömältä niin kauan, kun tavallinen lenkkeilykään ei ole itsestäänselvyys. Saimme kuitenkin kevääksikin paikan Kelpokoiran möllirata/tekniikkakurssilta, joten toivottavasti pääsemme aloittamaan treenaamisen mahdollisimman pian.