Maalis-huhtikuun vaihteen agilitytreeneissä on ollut ihan mukavasti onnistumisia, toki niitä epäonnistumisiakin mahtuu joukkoon. Kepit on yksi ilonaihe, melko hyvin Primo on alkanut hoksata oikean sisäänmenon. Vinokepit + ohjurit ovat meille paljon parempi vaihtoehto kuin verkot, sen voin todeta. Täysiä keppejä ei kuitenkaan olla vielä tehty. Pikkuhiljaa edetään. Hyppykorkeudet olen pitänyt noin kolmessakympissä. Hyppytekniikkaa ei taaskaan olla tehty. Sitä ei ehdi omien viikkotreenien yhteydessä tekemään, pitäisi käydä hallilla omalla ajalla nyt kun on se avainkin, mutta ei vaan ole vielä sopinut aikatauluun.

Pääsiäinen vietettiin mökillä. Primo oli onnessaan kun sai kaahailla vapaana niin paljon kuin vain jaksoi. Lauanatina Siiri omistajineen tuli lenkkiseuraksi, sunnuntaina me puolestamme vierailimme Raumalla Bullbenz-jengin luona. Primo pääsi kahdenkeskiselle lenkille Riannan kanssa, hyvin tulivat juttuun. Sisällä Rianna heittäytyi vähän väliä selälleen Primon eteen, poitsua taisi vähän kummastuttaa kun toinen oli koko ajan tassut taivasta kohti.

Mökillä oli vielä kohtuullisesti lunta 7.4.2012.

Primo on päässyt jo kevään ensimmäiselle pyörälenkillekin. Hassua miten poitsu pyörälenkeillä on into piukassa mutta jos jätän pyörän kotiin ja yritän lähteä itse juoksemaan Primon kanssa, on se täysin perässä vedettävää mallia. Ehkä siis jatkossa keskitymme tekemään ravilenkit pyörän kera.

Tänään saimme Mindistä ja Suvista lenkkiseuraa. Teimme melkein kolmen tunnin lenkin rantamaisemissa. Auringonpaiste piristi mukavasti pilvisen ja sateisen viikon päätteeksi. Koirat saivat juoksuhepuleita ja me Suvin kanssa teimme parhaamme saadaksemme edes muutaman onnistuneen kuvan vauhtikaksikosta. Ottamiani kuvia löytyy galleriasta. Lenkin loppupuolella tuli nähtyä tälle vuodelle ensimmäinen (ja toivottavasti viimeinen) kyy. Auto oli tainnut jo ajaa reppanan yli vaikka se elossa olikin, osa sisuskaluista roikkui meinaan käärmeen itsensä ulkopuolella... hyi. Ensimmäiset perhosetkin tälle keväälle näin tänään, jopa nokkosperhosen.

"Lällällää..." Mindi tuumaa ja hetikohta valmistautuu maastoutumaan, kun Primo hyppää neitokaisen yli.

 

Hepuli!

Primolla on nyt karvanlähtöaika, mutta turkki näyttää mielestäni melko kiiltävältä ja hyvältä siltä osin, mitä sitä nyt on jäljellä. Kunpa tuo ei enää enempää tiputtaisi karvaa, olen nimittäin suunnitellut poitsun pyörähtävän muutamassa näyttelykehässä kesän aikana. Vaikka turkkia nyt tulee ja menee, ei kai se yleensä se merkittävin tekijä noissa näyttelyissä kuitenkaan ole.

 

Mindi ei ollut ihan yhtä hohtavan valkoinen koko lenkin ajan....

 

Ensi viikolla ei olekaan ollenkaan agilitytreenejä, kun meidän treenipäivälle osuu epävirallisten kisojen järkkääminen. Vaikka onkin hyppyrata, emme tällä kertaa osallistu, vaan käyn ainoastaan suorittamassa työvelvoitteeni. Ja ainahan sitä oppii toisten ratojakin katselemalla.