Vaikka minulla oli viime viikko kesälomaa, en ehtinyt ajatellakaan blogin päivittämistä, sen verran paljon oli kaikenlaista ohjelmaa. Nähtävästi on sen verran pitkä päivitystauko, että on jäänyt kertomatta 14.8. olleesta Turun Elonäyttelystä, johon Primon kanssa osallistuimme. Sinne oli ilmoitettu 5 koiraa, joista 4 oli narttua eli Primo ainoa uros. Tuomari juoksutti nopeasti kertaalleen kehän ympäri, ei pyytänyt esittämään edes-takaisia liikkeitäkään ollenkaan. Hänen silmissään Primo näytti "keskikokoa kookkaammalta urokselta" ja lihavalta, joten tuloksena ERI ilman SA:ta. Harmillista sinänsä, mutta toisaalta odotukset eivät olleet korkealla niin olin tulokseen tyytyväinen. Ja päivä oli mukava, saimme seuraksi mm. Mindi-koikkerin perheineen, ja Jonnakin käväisi kehän laidalla Islan kanssa vaikkei Isla näyttelyyn osallistunutkaan.

Agiliitelemässä oltiin kurssin mukaisesti maanantaina 15.8. ATT:llä ja keskiviikkona 17.8. olimme varanneet Siiri-rotikan omistajan kanssa oman treenivuoron Pöytyältä Kuralan Kartanotilalta. Siiri oli aivan innoissaan esteistä ja ylitti hienolla loikalla mm. muurin ja hyppäsi renkaan läpi oikeasta kohdasta. Siirin kanssa tein mutkaputkilla ja 4 hyppyesteellä vauhtipätkää, kokeilin eteenlähetystä 3 esteen yli ja palkkailin kontakteja. Ihan hyvin sujui, vaikka Siiri oli Primolle melkein liian vastustamaton häiriötekijä. Eli hyvää häiriötreeniä tuli myös.

Viime maanantaina oli ATT:n varsinaisen agilitykurssin päätös. Se tarkoitti meidän kahden alkeis-jatkokurssilaisryhmien yhteisiä leikkimielisiä kisoja. Radalla oli 11 estettä, joista 2 oli putkia, yksi pussi, muuri ja pituus. Loput siis tavallisia hyppyjä. Rata ei varsinaisesti ollut vaikea, mutta kovinkaan moni ei sitä puhtaasti onnistunut suorittamaan. Itse sössin Primon mahdollisuudet hyvinkin lahjakkaasti sekä rataan valmistautumisen että itse ohjaamisen suhteen, mutta kivasti Primo kuitenkin seurasi ohjausyrityksiäni. Ja ensimmäistä kertaa teimme noin pitkän radan! Ehkä sittenkin uskaltaudun epiksiin harjoittelemaan vielä tänä syksynä... En kyllä tiedä, onko siitä hyötyä, kun keinu ja pujottelu on meillä vielä täysin lähtökuopissa? Niitähän ei noilla mölliradoilla ole mutta pitäisikö olla koko paketti kasassa ennen epiksiä?

Meidän osaltamme alkeis-jatkokurssi jatkuu vielä ensi maanantaina, sillä minulla on yksi poissaolo kurssilta flunssan takia. Sen jälkeen alamme treenata perjantaisin, sillä saimme treenipaikan mölliryhmästä! Jännää, mutta toisaalta odotan innolla. Syyskuu on agilitypainotteinen, sillä olen ilmoittanut meidät myös hyppytekniikkakurssille. Ja lisäksi yhtenä perjantaina on epikset, joissa meidän treeniryhmämme on velvollinen olemaan töissä, ja sitten on vielä L-SSK:n agilitypäiväkin.

Eilen tuli kokeiltua jotain uutta kaiken agilityn keskellä. Lähdimme Primon ja Mindin kanssa vinttikoiraradalle rataharjoituksiin. Minua harmitti niin, kun en päässyt "Joka mustin kiihdytysajoihin" tms (joka oli 21.8.), että halusin käydä kokeilemassa miten Primo radalla toimii. Olimme paikalla ihan hyvissä ajoin, ehdimme seurata oikeiden vinttareiden juoksuja ja lämmitellä koiria.

Primo juoksi ehkä noin 200 metrin matkan käsivieheellä vedettynä. Se innostui vieheestä jo siinä vaiheessa, kun käveltiin lähtöpaikkaan. Vähän hetsasin lähdössä, mutta sillä ei tainnut olla merkitystä - Primo lähti kuin raketti vieheen perään, retuutti sitä "maalissa", juoksi takaisin luokseni kovaa kyytiä ja selvästi "aivan liekeissä", ja taas saman tien vieheeseen kiinni... Eli aivan kuin olisi välissä käynyt luonani tuulettamassa. Seuraavaksi oli Mindin vuoro. Lähtöön kävellessä Mindiä taisi viehe vähän jännittää, mutta irti päästyään sekin paineli täysillä vieheen perään. Hienosti meni molemmilta siis! Itsekin oli koko touhusta niin innoissaan että aivan hengästytti. Minulla oli kamerakin mukana, mutta eihän niistä kuvista oikein mitään selvää saa. Olisi pitänyt tajuta aikaisemmin alkaa testailla kameran asetuksia ja valita hyvä kuvauspaikka. Alla parhaiten onnistunut kuva:

Primo vinttikoiraradalla 23.08.2011. Kuva: Suvi Reini

 

Loppujäähdyttelyn jälkeen Primo ja Mindi saivat vielä leikkiä Mindin perheen luona. Aika vierähti nopeasti, ja kotona puoli kymmenen maissa Primo olikin sitten niin väsynyt, että silmät vaan lupsuivat. Poika sai yöksi vielä Back on Trackin päälleen ja kyllä uni maistui.