Primo täytti 8 vuotta 27.8.2017. Kaksi kuukautta myöhemmin, 24.10., Primo kastroitiin. Pitkin viime kevättä ja kesää Primo oli agilityssä hyvin ailahtelevainen, lähti aina kyllä innolla treeneihin mutta radalla homma menikin kävelyksi. Kävimme osteopaatilla ja hierojalla, jumejakin löytyi muttei mitään suurempaa. Jonakin yksittäisenä päivänä Primon makuualustalla oli pieni märkä läntti töistä tullessa. Kevään aikana Primolla kävi pari tyttöystävää kylässä, ja alkukesästä se oli jonkin verran tyttöjen tuoksuista sekaisin.

IMG_2277_2.jpg

Eräänä kesäkuisena päivänä töistä tullessani lattialla oli veritippoja. Ei tarvinnut kauaa ihmetellä mistä veri oli peräisin, vilkaisu Primon mahan alle riitti. Ei muuta kuin eläinlääkäriasema Pet-Vetiin, jossa todettiin eturauhasen olevan lievästi suurentunut, ja annettiin lyhytvaikutteinen tardak-pistos sekä kipulääke vähentämään turvotusta.

Primon vointi vaikutti kohenevan seuraavan parin päivän aikana, kunnes torstaina jälleen töistä tullessani huomasin lattialla ison märän alueen. Primo ei ole ikinä aikuisiällä pissannut sisälle, joten huolestuin heti. Vein Primon saman tien ulos, ja sillä olikin hätä. Pissa oli punertavaa, ja takaisin sisälle tultuamme koira joi taas reilusti. Soittelin eläinlääkäriin mutta sain ajan vasta seuraavalle päivälle. Kävimme alkuillan aikana toistuvasti ulkona, ja vain parin-kolmen ensimmäisen koivennoston aikana tuli pissaa, sitten veritippoja. Primo vaikutti illan mittaan yhä kivuliaammalta ja vilkuili takapäätään ja köyristi selkäänsä. Pet-Vetistä sanottiin, ettei hätää ole niin kauan kuin pissaa kuitenkin tulee eikä mene täysin tukkoon, mutta koska en muistanut nähneeni Primoa koskaan niin kivuliaana kuin silloin, päätimme illalla lähteä päivystykseen. 

Saimme Turun Eläinsairaalassa (Omaeläinklinikka Oy) hyvää palvelua ilman odottelua, onneksi emme osuneet paikalle  ruuhkaisaan aikaan. Primo tutkittiin ensin päällisin puolin ja sitten rauhoitettiin jatkotutkimuksia varten. Virtsakiviä ei löytynyt ja eturauhanen oli yhtäläinen, mutta leukosyytit, korkea pH ja proteiinit viittasivat tulehdukseen. Primo sai kipulääke- ja antibioottikuurin joka sopi sekä virtsatieinfektion että eturauhastulehduksen hoidoksi. Otin seuraavan päivän töistä vapaaksi jotta pystyin vahtimaan Primon vointia kotona, ja kyllä olin tyytyväinen että lähdimme päivystykseen vaikka käynnille hintaa tulikin! Antibiootti puri nopeasti ja Primo voi selkeästi paremmin jo heti seuraavana päivänä.

Pidimme treeneistä ensin sairastamisen vuoksi taukoa ja sitten alkoikin kesätauko ohjatuista treeneistä. Elokuussa Primo kävi osteopaatin käsittelyssä, ja Leena Piiran mukaan koiran kroppa ei vastannut osteopatiaan niin hyvin kuin ennen. Leenan suosituksesta varasin ajan Pet-Vetin laserhoitoon, ja viiden hoitokerran aikana syyskuussa Primo sai laseria  selkään/takaosaan. En oikein osaa arvioida, oliko laserhoidosta silminnähtävää apua Primolle vai ei, mutta ei siitä varmaan haittaakaan ollut. 

IMG_20170904_174140.jpg

IMG_20170904_174121.jpg

Kun sitten lokakuun alkupuolella Primon makuualustaan ilmestyi jälleen pieni märkä läikkä, soitin ensin vakuutusyhtiöön ja sitten eläinlääkäriasema Pet-Vetiin ja varasin Primolle kastrointiajan. Jännitin kastrointia etukäteen ihan hirvittävästi. Olin ihan varma että Primo itkee kipujaan ainakin kolme viikkoa yötäpäivää ja joutuu pitämään kauluria ylimääräiset 2 viikkoa koska nuolisi muuten haavansa rikki. Olin niin väärässä! Primo ei itkenyt edes toimenpiteen jälkeen illalla. Seuraavana päivänä se vinkui vähän tylsyyttään, kun kaikki lelut oli takavarikoitu ja lääkäri oli kieltänyt riehumisen. Kun leikkauksesta oli kulunut pari päivää, Primo olisi halunnut jo lenkkeillä kuten normaalistikin. Leikkaushaava ei koko aikana kiinnostanut Primoa juurikaan, mutta toki se joutui käyttämään kauluria aina yksin ollessaan kahden viikon ajan, kuten oli neuvottu. Haava pysyi siistinä ja parani hyvin. Vakuutusyhtiön maksaman osuuden jälkeen kastroinnista jäi maksettavaa 152,15 euroa.

 

IMG_3496.jpg

IMG_3891.jpg

Nyt, kun aikaa on kulunut melkein 3 kuukautta, on koirassa alkanut huomata muutoksia. Ensinnäkin heti ensimmäisissä agilitytreeneissä leikkausloman jälkeen koutsimme Johanna sanoi, että Primo hyppää paremmin. Primo on saanut agilityssä vauhtia ja innokkuutta lisää, ja se todella liikkuu ja hyppää paremmin kuin koko viime kevätkaudella. Toisaalta kotona Primosta on tullut mukavuudenhaluisempi. Nukkuminen, syöminen ja leluilla leikkiminen ovat kolme parasta asiaa. Aamulla ei ole minkään valtakunnan kiirettä ulos, eikä aina töiden jälkeen tai illallakaan... Kun ulos asti lopulta on päästy, Primon mielestä 10-15 min jälkeen voitaisiin hyvin mennä takaisin syömään, leikkimään tai nukkumaan... Primo on myös alkanut välillä pysähdellä risteyksiin tai melkein minne tahansa lenkin varrella, ja yrittää sinnikkäästi osoittaa minulle, että lyhin reitti kotiin voisi olla se kivoin. Ei onneksi sentään joka lenkillä! Yleisesti lenkeillä haistelua ja merkkailua tapahtuu selvästi vähemmän kuin ennen.

 

IMG_4587.jpg

Primolle ei siis tullut pentuja muutamasta yrityksestä huolimatta. Se on tavallaan sääli, mutta toisaalta Primolla on runsaasti serkkuja ja muita sukulaiskoiria, jotka jatkavat sukua. Olen jo nyt tyytyväinen päätökseeni kastroida Primo, sillä se vaikuttaisi voivan nyt paremmin. Toivottavasti se saa nyt pysyä terveenä vielä vuosia. Saa nähdä, ehkä aktivoidun jälleen blogin kirjoittamisen suhteenkin, jos agilitykin alkaa sujua paremmin ja tuntuu että on taas jotain mistä kirjoittaa. Viime vuosi kun tuntui olevan yhtä treenitaukoa ja sairaslomaa. Pahoittelen pitkää blogihiljaisuutta ja toivotan kaikille hyvää alkanutta vuotta!

IMG_20180111_160911.jpg