Taas on kaikenlaista tapahtunut, mistä sitä nyt alottaisikaan... No, viime viikon agilitytreeneissä oli ainakin oikein mukavaa jälleen! Primo suoritti innostuneesti mm. kotitehtävänä opettelemiamme haltuunottoa ja eteen lähtemistä. Myös hypyt sujuivat mukavasti... kunnes rimalla minulta sattui huolimattomuudesta johtuva moka, eli remmi jäi esteen päätyyn kiinni ja sehän tietysti kaatui Primon perässä. Primo säikähti aika paljon ja luikki häntä jalkojen välissä kauemmas. Korjasin esteen, otin remmin kokonaan irti ja jatkoin kuin mitään ei olisi sattunut. Primo ei kieltänyt kertaakaan, mutta vauhti putosi varmaan alle puoleen ja poitsu oli selvästi vähän epävarman oloinen. Lelukaan ei enää kelvannut palkaksi, mutta namin Primo huoli.

Olin todella harmissani mokaamisestani, mutta ei voi kuin ottaa opiksi. Onneksi treenit päättyivät onnistuneeseen suoritukseen. Kotitehtäväksi saimme putken esiasteen opettelun, eli kouluttaja antoi vinkkejä miten rakentaa kotitekoinen tunneli ja opettaa koiraa menemään läpi. Vähitellen loppupään kangasta lasketaan alemmas, jotta koira oppisi työntämään päällään tiensä läpi. Vasta tänään minulla oli aikaa harjoitella kyseistä läksyä, ja se sujui melko hyvin. Pitänee kokeilla vielä huomenna tai keskiviikkona uudelleen ennen seuraavia treenejä.

Keskiviikon agilitytreenien jälkeen jatkoimme matkaa yöksi vanhempieni luokse. Helatorstai oli melkoisen lämmin päivä, mutta iltapuolella ilman vähän jäähtyessä lähdimme kävelten Primon ja vanhempieni kanssa käymään luomulampaita kasvattavan enoni luona. Pääsimme Primon kanssa katsomaan lampaita, jotka olivat suojassaan ja saivat osittain kulkea myös pihan puolella. Primo oli hihnassa, ja sain pidellä melko lujastikin kiinni, kun ensimmäinen lammas asteli lähemmäs meitä.

Lampaat olivat hyvin tottuneita ihmisiin ja enoni koiraankin, mutta Primo ihmetteli lähestyvää otusta suuresti ja sai pienet hepulit. Se juoksi minua ympäri minkä kintuistaan pääsi, mutta rohkaistui lopulta vähän lähemmäs lammasta. Primo alkoi kuitenkin haukahdella, joten vein sen vähän kauemmas rauhoittumaan. Ei tarvinnut kauaa odotella, kun poitsukin totesi lampaiden olevan tutustumisen arvoisia, ja niin uskaliaat, suunnilleen Primon kokoiset karitsat tulivat ihan lähelle. Primo oli kaksi kertaa kahden eri karitsan kanssa nenät vastakkain. Näky oli ihana! Olisi pitänyt kuva saada! Eläimet haistelivat toisiaan, Primo heilutti häntää ja teki leikkiinkutsumisniiauksen karitsoille. Pienokaiset kipittivät kuitenkin takaisin emojensa kylkeen. Teki kyllä oikein hyvää pennulle kohdata taas uusia eläimiä, hajuja ja tilanteita.

Perjantaina alkoi vähän jo viikonlopun näyttelyt jännittää. Lauantainen Rauma Show (kr) oli suurin näyttely, jossa tähän mennessä olemme olleet. Tuomarina oli Harto Stockmari ja kooikerhondjeja oli ilmoittautunut viisi: Primo yksin pennuissa, Peter ja Nuutti (Wishdecoy Raymond Olivia) junioreissa sekä Sally (Wishdecoy Geri Claudia) ja Wiia (Manusia's Olivia) valioluokan nartuissa. Primo käyttäytyi mukavasti ja seisoi maltillisesti. Myös pöytäkäyttäytyminen oli hyvää, vaikka ensimmäistä kertaa kaikki näyttelykoulutukset, mätsärit ja pentunäyttelyt huomioon ottaen meillä oli miestuomari. Arvostelu oli hyvä, ja Primo sai KP:n sekä oli ROP-pentu. Peter sai EH:n ja Sally oli ROP.

Myös ystäväni reilun vuoden ikäinen Siiri-rottweiler osallistui Rauman näyttelyyn, ja kun kehämme olivat ohi, lähdimme jokirantaan Hese-piknikille. Koirat saivat aluksi odottaa puihin kiinni sidottuina että saimme syötyä, mutta sitten Siiri ja Primo pääsivät leikkimään. Siiri oli hihnassa kiinni ja Primo hyöri sen ympärillä vapaana. Oli päivänselvää, ettei Primo malttaisi missään tapauksessa lähteä pois Siirin luota. Se ei olisi malttanut edes vettä juoda leikin lomassa! Primo alisti Siiriä taas mennen tullen, hyppi päälle ja nylkytti joka suunnasta. Kerran Siiri yritti vähän ojentaa pentua, mutta totesi kai sitten, että antaa lapsen leikkiä.

Raumalta kotiuduttuamme päätin lähteä käväisemään mökillä, kun oli niin kuumakin. Kävin järvessä heittämässä talviturkin Primon kummastellessa laiturilla. Myöhemmin sain Primon houkuteltua vähän kahlaamaan, ja pikkupoika selvästi ihmetteli vettä ja siinä liikkumista järvessä seisoessaan. Kotiin päästyämme Primolle sitten maittoikin taas uni, sen verran oli päivällä ollut äksöniä.

Iltaa myöden aloimme valmistautua sunnuntaiseen Seinäjoen spanieleitten II-erkkariin. Herätyskello soi vähän neljän jälkeen aamuyöllä, ja viiden maissa alkoi matka kohti Raumaa. Sieltä matkustimme Annen kyydissä Seinäjoelle, mukana olivat myös Primon Sally-mummu ja "isoveikka" Peter. Seinäjoen näyttely oli pieni, mutta kooikerhondjeja oli ilmoittautunut peräti 20. Jokunen oli tainnut kuitenkin peruuttaa tulonsa.

Primo oli jälleen yksin pennuissa. Tuomari oli sama kuin pari viikkoa sitten Koski tl:ssä eli Marjo Jaakkola, jolta Primo Koskella yritti saada naamanpesulla lisäpinnoja. Tällä kertaa Primo antoi tuomarin tutkia itsensä rauhallisesti, eikä yrittänyt kiivetä hänen syliinsä. Arvostelu oli samantyyppinen kuin Koskella, ja Primo oli jälleen PEN1, sai KP:n ja oli ROP-pentu!

Seinäjoella oli pennuille myös BIS-kehä. Primo ei ole pentunäyttelyissä joutunut kertaakaan kehään yhdessä muiden koirien kanssa, mutta seisominen BIS-kehässä sujui ihan hyvin. Taaksemme osui kuitenkin musta portugalinvesikoira, joka sai Primon hermostuneeksi kun lähdimme juoksemaan ympyrää. Karvaiset mustat koirat ovat aiemminkin olleet Primon mielestä epäilyttäviä. Pojan juoksu meni sitten vähän laukaksi ja hyppimiseksi ja haukkumiseksi, mutta hetkittäin se kulki nätistikin. Tuomari sijoitti portugalinvesikoiran neljänneksi ja Primon kolmanneksi, muiden sijoitukset jäivät hämärän peittoon kun olin niin keskittynyt Primoon. Cockerspanielipentu taisi ehkä voittaa? Olin Primon sijoituksesta äärettömän iloinen, ja ylipäätään siitä että saimme vaihteeksi kokemusta siitä, millaista on olla kehässä kun siellä on muitakin kuin me.

Eivätkä matkaseuralaiset pärjänneet sen huonommin! Vähän menee vielä opetteluksi kaikkien termien ja arvosanojen muistaminen, mutta Sally oli ainakin PN1, ROP, ROP-veteraani ja BIS-veteraani 2. Peter oli PU1, VSP ja sai ensimmäisen sertinsä, mahtavaa!! BIS-kehän lisäksi oli VSP-kehä, jossa Peter sijoittui neljänneksi. Peterin sisko Isla oli PN 2 ja ansaitsi toisen sertinsä. Kaksi muuta Bullbenz-kasvattia, Oliver (Bullbenz Kooi Olive Sade) ja Uffe (Bullbenz Kooi Udde Geri), saivat palkintosijaksi EH:n. En millään ehtinyt nähdä saati painaa mieleeni, kuka muista koikkereista oli kukakin ja miten kukin pärjäsi, mutta useita hienoja koiruuksia oli paikalla.

Viikonloppu oli varsin hikinen ja molemmissa näyttelyissä onnistuin vähän polttamaan olkapäitäni. Primo jaksoi kaksi näyttelyä peräkkäin ihan hyvin. Olen todella iloinen siitä, että pikkupoika jaksoi maltillisesti odottaa häkissään kehän laidalla, kun välillä pääsi vähän kävelylle näyttelyalueelle. Ja jälleen kerran Primo ja Peter tulivat loistavasti toimeen keskenään.

Nyt ovat pentunäyttelyt takanapäin. Kesäkuusta alkaen Primo on junioriluokassa, jossa varmaan kilpasiskoja ja -veljiä riittää! Nyt pidämme vähän taukoa näyttelyistä, ja seuraava johon olemme ilmoittautuneet, on L-SSK:n järjestämä ryhmänäyttely Raisiossa 13. kesäkuuta.

Lopuksi tuttuun tapaan kuvia:

Primo Helatorstaina 13.5.2010.

 

Primo mökillä järvessä kahlaamisen jälkeen 15.5.2010.

 

Cirtap's Unique Peter Van Unika-K Raumalla 15.5.2010.

 

Primo kehässä Seinäjoella 16.5.2010.

 

Cirtap's Unique Isla Van Unika-K Seinäjoella 16.5.2010.

 

Teräsmuori Wishdecoy Geri Claudia Seinäjoella 16.5.2010 BIS-kehässä.

 

Primon saavutukset Seinäjoella 16.5.2010 PEN1, KP, ROP-pentu, BIS-pentu 3.