Pakko päivittää taas blogia, kun oli niin mukava tottelevaisuuskoulutus tänään! Penturyhmään kuuluvia oli paikalla 7 kpl ja tapakasvatuksen jatkokurssille, joka on hieman edistyneempien ryhmä, oli tällä kertaa tullut vain yksi koira. Harjoiteltiin sitten kaikki yhdessä ryhmässä, kun ennen ollaan jakauduttu kentän eri päihin omiksi ryhmiksemme. Kouluttaja oli penturyhmälle uusi, sillä hän on ennen ohjannut aina vain edistyneempää ryhmää.

Aloitimme kävely- ja ohitusharjoituksilla, eli pujottelimme tuttuun tapaan koirakoiden välistä tarkoituksena kulkea hihna mahdollisimman löysällä ja koira silti hallinnassa. Primolta tuo harjoitus sujuu kyllä todella hyvin, poika ei taaskaan irrottanut katsettaan minusta tai namista juuri ollenkaan. Yksi tyttökoira ehti pissata keskelle koulutuskenttää, ja aina lähestyessämme sitä lätäkköä Primon keskittyminen hetkeksi herpaantui.

Teimme myös kohtaamisharjoituksia pareittain siten, että kävelimme suoraan toisiamme kohti ja edelleen ohi. Kouluttaja muistutti, ettei haittaa vaikka koira katsoisi vastaantulijaa, tärkeää on palkata koira siinä vaiheessa kun se luopuu, eli malttaa taas katsoa ohjaajaansa. Vaikeutimme kohtaamisharjoituksia siten, että kummankin koirakon piti pysähtyä hieman ennen kohtaamista, ja sitten taas jatkaa matkaa. Molemmat harjoitukset sujuivat hyvin, Primo siis osaa ohittaa, vaikkei se aina lenkillä siltä tunnukaan.

Aikaisemmilla koulutuskerroilla ollaan keskitytty enemmän istumisen pidentämiseen, nyt otimme käsittelyyn paikkamakuun. Primo nousee maasta todella nopeasti, välillä jo samalla kun se syö namia. Tuntuu melkeinpä helpommalta jättää Primo maahan ja astua pari askelta kauemmas ja sitten palata vapauttamaan Primo, kuin jäädä ihan viereen ja palkata vähän väliä niin, että Primon on tarkoitus koko ajan maata maassa. Sain kouluttajalta kuitenkin muutamia vinkkejä, ja harjoittelemallahan se paikkamakuu siitä sitten kehittyy.

Primolle varmaan vaikein harjoitus oli ohjaajan mukana käveleminen. Olen joskus kokeillut sitä kotioloissakin, mutta se tuntuu Primolle aina yhtä haastavalta. Tarkoituksena oli siis kävellä välillä hitaasti ja välillä nopeasti, juosta, tehdä jyrkkiä käännöksiä ja saada koira pysymään mahdollisimman hyvin mukana mahdollisimman löysällä hihnalla. Koska tarkoitus ei ollut varsinaisesti seurauttaa koiraa, Primo kyllästyi nopeasti kun ei tarvinnut ottaa katsekontaktiakaan, ja niin painui nenä maahan ja muut koirakot alkoivat kiinnostaa. Harjoituksen aikana piti lähinnä palkata äänellä, mutta pennun motivoimiseksi annoin välillä muutaman naminkin.

Primo ei oikein tuntunut käsittävän harjoituksen tarkoitusta, eli sitä että sen pitäisi olla skarppina ja kulkea minun mukanani. Olen kai antanut poitsun liikaa kulkea lenkeillä oman mielensä mukana ja omaa vauhtiaan. Nytkin kävi sitten niin, että jonkin käännöksen yhteydessä astuin sitten Primon tassun päälle ja poikahan rääkäisi niin että varmaan koko Runosmäki raikasi. Ehkä pitäisi vain harjoitella sinnikkäästi kotonakin tuota mukana kulkemista.

Lopuksi teimme jälleen innostavan luoksetulon ilman, että piti sen kummemmin jättää koiraa minkään käskyn alle. Kouluttaja piti hihnasta kiinni ja otimme pidemmän välimatkan kuin ennen olemme ottaneet. Jokainen koira pinkoi täysillä omistajansa luokse, oli se vaan hauskaa katsottavaa!

Lopuksi jäin vielä vähän juttelemaan kouluttajan kanssa ja hän antoi kokeilemisen arvoisia vinkkejä mm. sivulletulon opettamiseen. Primo on hoksannut meille pentukurssilla aiemmin opetetun seinän ja minun väliin tulemisen ja istumisen, mutta kun olen kasvattanut välimatkaa seinään, Primo on välillä jäänyt istumaan jopa lähemmäs seinää kuin minua. Kouluttaja epäili, että Primo alkaa ehdollistua seinän vieressä istumiseen, ja neuvoi uusia tapoja opettaa oikea sivulletulon paikka. Hän myös neuvoi ottamaan rohkeasti yhteyttä yhdistyksen mejä-porukkaan, kun mainitsin lajin kiinnostavan minua. Oli kyllä hyödyllinen koulutuskerta ja koen taas saaneeni uusia vinkkejä harjoitteluun, jäi oikein innostunut olo koulutuskentältä lähtiessä.