Taas on ehtinyt viikko vierähtää viime kirjoituksesta. Mitään kummempia ei ole tapahtunut - olen treenaillut kotona tokokurssin asioita Primon kanssa, olemme lenkkeilleet ja käyneet koirapuistoissa. Ja viime torstainahan meillä oli jälleen tokoa. Liikkeinä sillä kertaa oli hypyn alkeet ja luoksetulon eri osioiden harjoittelua. Saimme tehokasta opetusta, sillä kaksi ryhmäläistä ei päässyt paikalle. Meitä oli siis vain kaksi koirakkoa, Primon ja minun lisäksi weimarinseisojauros omistajineen.

Hypyn treenailu sujui Primolta hyvin. Jotenkin jätkä pysyy paikallaan ehkä jopa paremmin silloin, kun jätän sen esteen taakse (kuin jos jättäisin sen muuten vaan istumaan). Harjoittelimme niin, että ylitimme esteen yhdessä koiran kanssa, niin, että koira jäi kouluttajalle ja menimme toiselle puolelle estettä kutsumaan koiraa, sekä siten, että jätimme itse koiran esteen taakse ja menimme sitten toiselle puolelle kutsumaan. Oikeastaan kaikki variaatiot sujuivat hyvin. Pari kertaa Primo vähän ennakoi, tai kouluttajan mielestä siis näki että olen avaamassa suuni käskyn sanoakseni, ja hyppäsi hivenen etuajassa.

Luoksetuloa harjoiteltiin osissa. Teimme sekä luoksekutsumisia että pelkkiä jättöjä. Vaikka Primo ei tainnut lähteä perääni kertaakaan, jätöissä meillä on vielä paaaaljon harjoiteltavaa. (Vähän samalla tavalla kuin paikkamakuussakin.) Eli kestoa ja varmuutta.

Perinteiseen tapaan tuntiin sisältyi myös leikittämistä ja älypelejä koirille. Lisäksi saimme Primon kanssa näyttää, miten liikkestä seisomaan jäänti meiltä nyt sujuu, ja saimme lisävinkkejä treenaamiseen. Se ostamani namipallo on ollut kyllä oiva palkka kyseisen liikkeen harjoitteluun!

Edellisellä tokokerralla olin itse vähän muissa maailmoissa ja mieltä painavien asioiden vaikutus näkyi treenaamisessa. Viime torstaina pystyin jälleen keskittymään kunnolla ja koulutus sujuikin paljon paremmin sekä minulta että koiralta, ja jäi todella hyvä mieli tunnin päätteeksi. Koulutuksesta lähtiessämme käväisimme vielä YO-kylän koirapuistossa, ja Primo pääsi parin tyttökoiran kanssa juoksemaan ja nollaamaan. Ja kyllä jätkä näytti nauttivan.

Viikonlopuksi menimme Poriin, ja Primo pääsi tapaamaan Siiri-rotikkaa. Primo taisi tunnistaa heti autosta päästyään, missä oltiin, sillä sellaista nelivetoa mentiin asunnon ovelle... Ja oikeastaan välittömästi Siiri ja Primo alkoivat leikkiä keskenään. Perjantai ja lauantai kuluivat siis lapsosten leikkiä vahtiessa. Välillä toki nukuttiin ja lenkkeiltiinkin. Kaikki sujui taas vallan mukavasti. Lauantaiaamuna Primo tosin laittoi hälytystilan päälle kello 6 aamulla, kun Aku-kissa liikkui olohuoneessa ja Primo säikähti/saalistusvietti heräsi. Primo teki hälytys/vartiointihaukkua täydellä volyymilla, ja sai koko porukan heräämään ja pelästymään meteliä. Onneksi tilanne siitä sitten rauhottui ja päästiin jatkamaan unia.

Viime viikolla alkaneet yli -10 asteen pakkaset ovat saaneet Primon nostelemaan tassuja lenkeillä ja välillä hyppimään kolmella jalalla. Muutoin poitsu ei vaikuta juurikaan palelevan (tosin lenkitkin ovat olleet lyhyempiä). Takki on ollut nyt kahdesti päällä, ja Primo vihaa sitä vähintään yhtä paljon kuin viime talvena. Varsinkin pukeminen on Primosta erittäin epämiellyttävää. Lenkin edetessä Primo alkaa kulkea normaalimmin ja ravistella itseään vähemmän, mutta ei poika silti näytä takista nauttivan. Jos ei kovien pakkasten lisäksi tuule tai sada lunta, ehkä takki ei ole välttämätön - pitää tarkkailla tilannetta.

Huomenna menen käymään ensimmäistä kertaa raakaruokaliikkeessä, katsotaan mitä sieltä tarttuu mukaan.