Primolla on jonkin aikaa ollut punaisia näppylöitä ja rupisia paikkoja melkein kaulasta nivustaipeisiin asti, ja viime keskiviikkona päätin sitten varmuuden vuoksi viedä pojan eläinlääkärin syyniin. En oikein tiennyt, olisiko pitänyt hävetä vai nauraa, kun eläinlääkäri totesi Primolla olevan finnejä! Kuulemma aivan normaalia myös teini-ikäisillä koirilla, ei vain ihmisillä. No, oli helpottava tieto kyllä. Eläinlääkärin mukaan finneihin ei välttämättä ole mitään erityistä syytä (esim. ruoka), vaan ne voivat ilmestyä ja hävitä omia aikojaan. Saimme kuitenkin reseptin voiteeseen, jota näppylöihin voi laittaa, ja kuulemma myöhemminkin tarvittaessa käyttää ensiapuna pieniin ruhjeisiin. Eläinlääkärikäynti meni ihan mukavasti, ell kehui Primoa kivaksi ja rohkeaksi koiraksi (ja sai naamapesun).

Torstaina oli taas L-SSK:n yleiskoulutusta. Koulutuskerta oli melko leppoisa, otettiin vähän pujottelua, perusasentoa ja maahanmenoa. Keskusteltiin mahdollisista koulutusongelmista sun muista. Meitä muutaman kerran viime keväänä kouluttanut nainen (joka tällä kertaa ohjasi penturyhmää), tuli morjenstamaan minua ja Primoa (hänkin sai perusteellisen naamapesun). Hän sanoi hieman yllättyneesti, että ai onhan se Primo... sanoi ensin katsoneensa, että olenko ottanut uuden pennun, kun Primo näytti niin karvattomalta.  Totta, poika on nyt kyllä todella huonossa turkissa, esim. hännästä ei ole juuri mitään jäljellä...

Torstaina oli todella kova tuuli ja kylmä ilma - saa nähdä millaista sitten kuukauden päästä on, kun on viimeinen kerta yleiskoulutusta. Keskiviikkona 15.9. alkaa L-SSK:n neljän kerran aktivointikurssi, joka järjestetään joka toinen viikko. Siinä kokeillaan vähän eri lajeja, ilmeisesti ainakin hakua ja/tai mejää tulossa... Ollaan siis sille kurssille ilmoittauduttu jo ja innolla odotetaan mitä tuleman pitää.

Tänään päätin käydä vähän muistuttamassa Primolle, miten näyttelyissä käyttäydytään, ja lähdin pienen miehen kanssa Euraan match show'hun. Primo osallistui pienten aikuisten luokkaan. Meidän pariksemme osui karkeakarvainen mäyräkoira. Primo kulki ihan mukavasti kehässä, mitä nyt vähän nenä viisti välillä hiekkakenttää, jossa arvatenkin oli hyviä hajuja edellisten koirien jäljiltä. Pöydällä tutkittaessa pesi ensitöikseen tuomarin naaman. Tuomari ja lähiyleisö alkoi nauraa, ja tuomari totesi, että ei tämä koira ainakaan arka ole...

Tuomari juoksutti meitä ja mäykkyä vähän ylimääräistä, kun sanoi että on niin vaikea valita kumpi on parempi. Sekoitti lopulta punaisen ja sinisen nauhan selkänsä takana, ja sanoi arpomalla antavansa nauhat, kun ei osaa päättää. Mäykylle osui punainen ja meille sininen. No, lähdimme kehän ulkopuolelle odottelemaan jatkoa, kun kehäsihteeri tulikin luoksemme ja lykkäsi käteeni punaisen nauhan sanoen, että tuomari muutti mieltään ja antoi molemmille punaiset nauhat.

Punaisten kehässä Primo sijoittui hienosti kolmanneksi. Kätellessään tuomari vielä sanoi, että Primo on ihana koira. Niin minustakin!  Punaisten kehässä näkyi selvästi, että Primoa alkoi väsyttää, kun se ei ollut n. tunnin aamulekin ja aamupalan jälkeen ehtinyt ollenkaan nukkua aamupäiväuniaan. Yleensä Primo ottaa aina unet ruuan päälle. Autossa pieni mies alkoikin heti nukkua, ja sama meno jatkuu nyt edelleen kotona.

Mätsärissä sai jo ilmoittautuessa pienen näytepussin jotakin nappulaa. Punaisen ja sinisen nauhan kanssa sai kaksi purutikkua (me siis saatiin neljä), ja sijoittuneista ensimmäiset saivat ruokasäkin ja lelun, 2-4 lelun. Eli pientä nappulapussia, paria purutikkua, yhtä lelua ja tietysti myös kokemusta rikkaampana nyt sitten. Ihan kiva että tuli lähdettyä. Vielä tässä kuussa voisi mennä johonkin toiseenkin match show'hun, tai sitten vaikka L-SSK:n näyttelykoulutukseen.

"Harvahännän" kanssa pururadalla Hinnerjoella 1.9.2010.

Vielä alkukesästä Primo haukkui kesälaitumella olevia hevosia aina ohi mennessämme. Kesän aikana poika on oppinut olemaan haukkumatta. Kuvassa Primo tutustuu suomenhevosruuna Raitin Veroon 1.9.2010.