Maanantaina jatkuivat ohjatut agilitytreenit, eli siis alkeisjatkokurssi ATT:llä. Primo oli vielä häkissä, kun yksi treenikavereista tuli morjenstamaan, ja Primo alkoi vallan täristä innosta! Se ei olisi millään malttanut odottaa pääsevänsä tervehtimään tuttua. Ihanaa kun poika on niin ihmisrakas. Treenitkin sujuivat ihan hyvin. Varsinkin alkutunnista Primo oli suorastaan liekeissä, nopea ja innokas. Taisin ahneuksissani ottaa kuitenkin liian monta toistoa, sillä lopputunnista Primo oli selvästi hyydyksissä. Tuo onnistumisen huuma on välillä niin petollista... Pitäisi muistaa lopettaa ajoissa. Tekemämme radanpätkä koostui kolmesta peräkkäisestä hypystä, mutkaputkesta, muurista ja suorasta putkesta (eli rata oli U:n mallinen). Itsenäisesti teimme puomia ja muutaman kerran myös keppejä.

Keskiviikkona Sade haettiin takaisin omaan kotiinsa. Vähän oli keskiviikkoaamuna olo haikea, sillä olin ehtinyt tottua suloiseen (ja isovatsaiseen) rouvaan. Primo ja Sade tulivat koko ajan mainiosti toimeen keskenään, kumpikaan ei sen suuremmin huomioinut toista. Sade ei missään vaiheessa aristellut minua, mutta mielestäni se päivittäin "lämpeni" aina enemmän ja vaikutti ihan viihtyvän meidän luonamme. Vain ensimmäisenä iltana se pysytteli enemmän omissa oloissaan, mutta sen jälkeen tuli joka yö makuuhuoneeseeni nukkumaan ja haketutui esimerkiksi olohuoneeseen silloin kun katseltiin telkkaria.

Tänään tulimme Primon kanssa maalle viikonlopun viettoon. Saimme mukavia vieraita, kun Primon kasvattaja Anne T tuli Peterin kanssa meitä moikkaamaan. Primo sai oli silminnähden iloinen ja sai hepulin Annen nähdessään. Ulkona pojat pääsivät vähän rallittelemaan ja lisäksi kävimme yhdessä lenkillä. Kiitos Annelle & Peterille mukavasta illasta!  Kuviakin tuli napsittua, mutta niitä en jaksa enää tänään siirtää nettiin asti. Viimeviikonloppuisia Sadeen  ja Primon kuvia sitä vastoin kuvat.fistä jo löytyy.