Alkuviikolla tokoilin Primon kanssa vähän kotona, kun kämppä alkoi iltaisin viiletä. Olen alkanut vähitellen yhdistää luoksetuloon sivulletulon takaa kiertäen. Vaikeuttamisen jälkeen Primon luoksetulovauhti on hidastunut, mutta nyt alkuviikolla poika tuli ensimmäistä kertaa oikein innokkaasti ja kovalla vauhdilla luokse ja sivulle! Hienosti se poika oppii kun pitää sille välillä "mietintätaukoja" ja antaa muutaman päivän työstää mielessään asioita. Otin myös tavallisia istu-maahan-seiso-sarjoja. Primo ostaa istumisesta nousta seisomaan käsimerkin avulla, mutta en ole vielä lisännyt käsimerkkikäskyyn mitään suullista vihjettä. En ole kai osannut päättää, mitä sanaa käyttäisin. "Seiso" on jo varattu näyttelyseisomiseen...  En ole tuollaisia kotitokotuokioita hetkeen kunnolla pitänytkään, ja Primo teki kyllä valtavalla innostuksella ja vauhdilla kaiken osaamansa. On se niin hieno poika!

Keskiviikkona oli taas agilityn vuoro. Hallin ulkopuolella oli kaivuri maata kääntämässä, ja sen ääni kuului sisälle asti. Primo käänteli korviaan aluksi hieman epäluuloisena, ja kesti hetken saada se rentoutumaan. Aloitin luoksetuloilla ja pehmoleluilla leikittämisellä, mutta ne eivät oikein saaneet poikaa syttymään. Sitten keksin tehdä namikupille eteen-lähetyksiä, ja niistä alkoi pikkumies innostua. Otin väliin haltuunottoja ja lisäsin vielä maassa makaavan riman eteen-lähetyksiin, niin ei Primo muistanutkaan enää koko kaivuria, vaan huomio oli täysin minussa.

Koska Primolla oli kivaa, juoksutin sitä myös keppikujan läpi kokeilin, jaksaisiko se innostua putkeen menosta. Molemmat sujui hyvin, ja siihen olikin hyvä lopetella. Yhtään estettä ei siis keskiviikkona hypätty. Olimme juuri lähdössä pois, kun hallin toiseen päähän tuli kaksi koiraa harjoittelemaan keinua. Menin hetkeksi radan laidalle istumaan Primon kanssa ja yritin syöttää sille nakkeja aina sillä hetkellä, kun keinu kolisi. Sitten lähdimme kotiin.

Perjantaina piti jo alkaa valmistautua lauantaiseen erikoisnäyttelyyn. En oikein tiennyt, mitä olisin pakannut mukaan, kun oli luvattu kuumaa ilmaa ja paikalla oltaisiin koko päivä. No, jälkiviisaana voin todeta, että aurinkorasvaa olisi ehkä kannattanut levittää iholle jo vaikka kotona ennen lähtöä, eivät ne rasvapurkit siellä repun pohjalla mitään auttaneet... Olkapäät siis pääsi vähän kärähtämään.

Sovimme Jonnan kanssa treffit Auranlaakson ABC:lle klo 6.30 lauantaiaamuna. Sieltä sitten jatkettiin yhteiskyydillä Riihimäelle. Olimme perillä sopivasti vähän ennen puolta yhdeksää, ja oli hyvin aikaa kävelyttää koiria ennen kehien alkamista. Nartut olivat onneksi eri kehässä kuin urokset, ja muutenkin näyttely oli hyvin järjestetty ja siellä oli mukava tunnelma. Kehät olivat onneksi osittain puiden varjossa, jottei aurinko porottanut ihan suoraan.

Junioiriuroksia oli huimat 18 kappaletta! Tämä oli Primolle ja minulle ensimmäinen kerta nurmikentällä, ja se näkyi... En tiedä haisiko maassa pupujen ja kettujen jäljet vai oliko joltain pudonnut juuri tuomarin eteen maahan paljonkin herkkuja, kun Primon nenä ei meinannut sitten millään pysyä maasta irti. Liikkeiden esittäminenkin oli melko vaikeaa. Myös se oli jotenkin yllättävää, että tuomari halusi koirien tulevan luoksensa arvosteltaviksi. Primo kyllä meni tuomari-tädin luo (malttoi sentään hetkeksi jättää hajut sikseen!), mutta tilanne oli minulle outo, kun en tiennyt miten koiraa olisi kuulunut pidellä. No, tuomarin tutkiessa Primoa pikkumies haisteli sitten hänen housujaan ja seisoi suunnilleen tuomarin jalkojen välissä... Se oli ilmeisesti kuitenkin ihan ok.

Tuomari halusi ensin minun näyttävän Primon hampaat, ja sen jälkeen opasti, miten hampaat kannattaa näyttää. Lopuksi sain Primon jotakuinkin seisomaan aloillaan, ja tuomari sai arvostelunsa saneltua. Primo sai ERI:n, jota olin mielessäni vähän toivonutkin - myös arvostelun saamista odotin suurella mielenkiinnolla. Vein Primon kehän ulkopuolelle odottelemaan että loput 16 koiraa olisi arvosteltu, ja olisi aika palata luokkakilpailuun. Aika moni junnu-uroksista sai ERIn, mutta aika nopeasti myös käteltiin kehästä ulos suuri osa näistä ERI:n saaneista - näiden joukossa mm. Primo ja Peter. Tunsin sijoittuneista vain neljänneksi tulleen Mikon (paljon onnea Suvi ja Miko!). Minä olin todella onnellinen ERI:stä ja vielä tyytyväisempi saatuani arvostelun kouraani. Se oli hyvä, ainoa negatiivinen asia oli Primon kapea otsapiirto ("voisi olla tyypillisempi").

Tässä vapaa käännös arvostelusta: "Erinomainen nuori uros tyypiltään, kunnoltaan, ilmeeltään ja väriltään. Kauniit silmät ja korvat, läsi voisi olla tyypillisempi. Hyvä purenta, erittäin hyvä ylälinja, hyvin kulmautunut takaa. Hyvä häntä, kaunis väri, hyvä turkin laatu ja kivat piirteet. Oikean mittaiset jalat. Liikkuu hyvin." Koko arvostelu löytyy englanninkielisenä tulokset-sivulta.

Muista Bullbenz-koirista Sally-muori (Wishdecoy Geri Claudia) tempaisi ERI:n ja oli veteraaninarttujen 2. Primon eno Uffe sai ERI:n ja oli luokkansa neljäs, Veiko-enopuoli sai ERI:n muttei sijoittunut. Keira-täti sai ERI:n ja oli luokkansa 2. sekä PN3. Sadeen pennut Olli (Bullbenz Kooi Olly Sade) ja Nuutti (Bullbenz Kooi Omar Sade) saivat nuorten luokassa EH:n ja Oliver (Bullbenz Kooi Olive Sade) H:n. Primon Oorbellen-serkut vetelivät hienosti ERI:ä ja EH:ta junioriluokissa. Lisäksi pitää mainita vielä Peterin sisko Isla (Cirtap's Unique Isla van Unika-K), joka oli luokkansa neljäs ja sai PN-kehässä varasertin. Onnea kaikille menestyneille! Uffen, Veikon, Keiran ja Primon voimin osallistuimme vielä Bullbenzin kasvattajakisaan. Voiton vei ruotsalainen Cirtap's, Black Amiikos tuli toiseksi ja Bullbenz hienosti kolmanneksi.

Näyttelyn aikana kävin tutustumassa mm. Primon isään Miloon (Estaika's Curys), jonka näin nyt ensimmäistä kertaa ihan livenä. Milo oli todella rauhallisen ja mukavaluonteisen oloinen herra! Milon käytös kehässäkin oli konkarimaista, se seisoi rauhallisesti paikallaan koko arvostelun ajan. Oli mahtavaa päästä vähän näkemään, mistä tuo oma pikkumies on "kotoisin". Myös Milon omistaja kävi tervehtimässä Primoa, ja poikahan oli tietysti heti antamassa perusteellisen naamapesun ja kiipeämässä syliin... Lisäksi Primo leikki hetken 4 kuukautta vanhemman velipuolensa (Lucky Nana's Marco Polo, Milon poika) Indyn kanssa. Indy ja Primo "kaulailivat" ja vähän peuhasivat rauhallisissa merkeissä kehän ulkopuolella. Myös Indyn luonne vaikutti oikein mukavalta.

Lähdimme kotia kohti vasta viiden maissa, joten kaikkiaan näyttelyreissu venyi n. 12-tuntiseksi. Oli todella raskas päivä, kun oli kuitenkin sitä odottelua ja ilma oli niin kuuma. Mutta kivaa oli! Kotimatkalla Primo nukahti autoon saman tien ja nosti päätään vasta Kaarinaan päästyämme. Kyllä vie tuollainen reissaaminen pikkumiehestäkin mehut hetkeksi... Nyt ei olekaan yhtään näyttelyilmoittautumista tehtynä. Tauko tekee hyvää, Primo on niin kovin karvatonkin nyt kun turkki vaihtuu.

Kiitos vielä Jonnalle kyydistä ja seurasta, ja hatunnosto myös näyttelyä järjestämässä olleille! Ainakin minusta päivä oli onnistunut, hyvät puitteet ja sääkin oli sinänsä suosiollinen kun ei ainakaan satanut... Loppuun tuttuun tapaan kuvia:

 

Primo kehässä Riihimäellä 10.7.2010.

 

Primo teltan varjossa silmäilemässä näyttelyaluetta.

 

Uffe-eno (Bullbenz Kooi Udde Geri) valiourosten kehässä.

 

Hurmaavasti harmaantunut Sally veteraaninarttujen kehässä.

 

Valiourosten kehässä Bullbenz Kooi Veiko Geri.

 

Kasvarissa Bullbenz-koirat (vasemmalta oikealle) Uffe, Veiko, Keira ja Primo.

 

Rättiväsynyt lapsonen nukahti kotona saman tien parvekkeen oven eteen.

 

 

p.s. Valokuvia Primosta otetaan taas ilomielin vastaan, mikäli niitä jonkun kamerasta löytyy!