Niin se joulu tuli ja meni, ja siinä sivussa vuodenvaihdekin. Joulu tuntui jotenkin kovin lyhyeltä, kun ei nyt ollutkaan opiskeluaikaista useamman viikon mittaista lomaa. Joulunaika sujui ihan rauhallisissa tunnelmissa vanhempieni luona maalla. Jouluaattoiltana Primo osallistui suurella innolla pakettien avaamiseen. Poika sai neljä pakettia, ja nautti varmaan lahjojen avaamisesta enemmän kuin sisällöstä.  Hienosti Primo kuitenkin tyytyi avaamaan vain omia lahjojaan, eikä viime vuoden tapaan yrittänyt pihistää muidenkin paketteja revittäväksi. Tänä vuonna poika sai lahjaksi uuden Hurtta Lifeguard-malliston pannan, Gamble Box-aktivointipelin sekä puruluusta tehdyn joulusukan, joka oli täynnä puruluita ja rouhetikkuja. Lisäksi Primo sai vielä häkkiin kiinitettävän juomakupin, jossa on sellaiset reunat, ettei veden pitäisi loiskua yli reunojen.

Jouluaattona kävimme yhden enoni luona kylässä, ja Primo pääsi mukaan. Talossa oli kissa, josta Primo oli kovin kiinnostunut, mutta emme päästäneet Primoa tekemään lähempää tuttavuutta Manta-kissan kanssa, joka oli aivan kauhusta jäykkänä koiran nähtyään. Suurimman osan vierailuajasta Primo imuroi tuvan lattiaa ja kävi mm. nuolemassa kissan tyhjät ruokakupit puhtaiksi.

Välipäivät ovat olleet meille normaalia arkea, olen ollut Turussa töissä ja työpäivien jälkeen olemme lenkkeilleet, tokoilleet ja temppuilleet. Orava-asento alkaa sujua Primolta yhä paremmin, se pysyy asennossa jo hetken ilman tukea. Ja usein tassua tai high fivea pyytäessä pikkupoika meinaakin tarjota ensin orava-asentoa. Myös esimerkiksi peruuttaminen sujuu pojalta nykyään aika hienosti, ja mielestäni perusasennotkin ovat edelleen parantuneet.

Uudenvuoden aattona kävimme Turussa vähän pidemmällä lenkillä sen jälkeen kun pääsin töistä. Olimme lenkillä noin 16-17 aikoihin, ja koko ajan tasaisesti kuului rakettien paukahduksia. Itse asiassa paukkuminen alkoi heti maanantaina rakettien myynnin alettua... Viikon aikana Primo ei ole juuri raketteihin reagoinut, vain pari kertaa se on vaivautunut nostamaan päätään ja pysähtynyt muutamaksi sekunniksi kuuntelemaan. Aattona Turussa kuului yksi kaksiosainen pamaus, joka sai Primo säpsähtämään ja kuuntelemaan. Odotin sekunnin tai pari, ja sanoin normaalisti "mennään", eikä Primo sitten enää välittänyt yhdestäkään pamahduksesta mitään.

Primo piti jälleen jättää uudenvuoden aattona yksin illaksi kotiin, kun vanhempani menivät yöksi töihin ja minä heidän avukseen. Primo ei kuitenkaan koko iltana säikkynyt raketteja, kun kävin poikaa pikaisesti vielä vanhempienikin luona ulkoiluttamassa. Ja aika vähän mielestäni raketteja edes ammuttiin. Jätimme pojalle normaaliin tapaan radion päälle ja suljimme sälekaihtimia, ja kun yöllä kolmen maissa olimme kotona, venytteli poitsu rennon oloisesti tullessaan meitä eteisessä vastaan. Ilmeisesti poika oli siis ollut ihan rauhallisesti.

Pikkupoika on ollut taas silminnähden onnellinen saadessaan vapaana juosta pihalla vanhempieni luona. Primo sukeltelee ja loikkii itsensä korkuisessa lumihangessa. Välillä se työntää päänsä syvälle lumeen ja jotenkin tuhisee. Ja välillä alkaa kaivaminen...

Primon paino on noussut ihan sopivasti ja etenkin helposti, kun jätkällähän on aina nälkä ja se syö mitä vain. Olen kuitenkin yrittänyt lisätä ruoan määrää maltillisesti. Alkuviikolla pitää taas punnita poika, ettei pääse painonnousu karkaamaan käsistä.

Olen lueskellut muutamista muista blogeista noita uudelle vuodelle asetettuja tavoitteita, ja mietin, että ehkä meilläkin pitäisi sellaisia olla. Koska Primo täyttää elokuussa kaksi vuotta, voisi ehkä asettaa tavoitteeksi Suomen muotovalion tittelin. Tosin Primolla on vasta yksi serti, joten ahkerasti pitäisi sitten näyttelyissä käydä. Seuraava osallistumisemme on Turun kv-näyttelyyn tammikuun loppupuolella, mutta muita näyttelysuunnitelmia en ole vielä tehnyt.

Ympäripyöreästi voisi tavoitteeksi asettaa myös edistymisen mejässä, tokossa ja agilityssä. Mejässä olisi ehkä kiva osallistua kokeeseen tämän vuoden aikana, mikäli saadaan onnistuneita treenejä aikaiseksi. En tiedä uskallanko tokossa asettaa tavoitteeksi möllikisat. Olimme toki jo viime vuonna L-SSK:n möllikisassa, mutta osallistuimme sinne ihan vain tutustumismielessä. Seuraavaksi olisi kiva osallistua jo sillä mielellä, että liikkeitä olisi myös treenattu niin että niissä olisi mahdollisuus onnistua. Esimerkkinä vaikka paikkamakuu, joka on edelleen meillä sitä 10-15 sekunnin luokkaa hyvin lyhyellä etäisyydellä. Agilityn suhteen en viitsi asettaa mitään erityisiä tavotteita, sillä ATT:n alkeiskurssi alkaa tammikuun lopulla, ja aika näyttää miten se sitten osaltamme sujuu.

Terveystutkimuksissa on myös tarkoitus käydä tämän vuoden aikana: aion kuvauttaa Primon lonkat ja kyynärät. Tutkimusten ajankohta on vielä avoin. Arkisempana tavoitteena voisi vielä olla ainakin se, että Primo lopettaisi kokonaan ihmisiä vasten hyppimisen. Ehkä myös hihnakäyttäytymisessä on parantamisen varaa, esimerkiksi muiden koirien rauhallisempi ohittaminen (rähinä ei ole ongelma, vaan se kun Primo on niin kiinnostunut kaikista muista koirista).

Primon jouluiloa 24.12.2010.

 

Lunta on viikossa tullut jonkin verran lisää... Primo 1.1.2011.

 

Aloitin blogin kirjoittamisen melko tarkalleen vuosi sitten. Tilastotietona kerrottakoon, että suurimmat kävijämäärät ovat sijoittuneet yleensä niiden viikonloppujen yhteyteen, kun olemme osallistuneet johonkin näyttelyyn. Ehdottomasti vuoden suurin kävijäryntäys on ollut 13.12.2010, jolloin blogissa oli peräti 44 kävijää.