Viime viikon keskiviikkona oli "kevätkauden" viimeiset agilitytreenit. Tehtiin kahta erilaista rataa, joissa oli aika tiukat käännökset suorien päätteeksi ja osana rataa myös A ja toisella radalla puomi. Kontaktit meni mukavasti, vaikka ohjasin puomille surkeasti ja taisin seistä suoraan koiran linjan edessä, puikkelehti Primo esteelle hienosti. Muuten treenit meni ihan kohtalaisesti. Saatiin loppuun yhteenveto meidän suurimmista ongelmista, ja johan ne oli vahvasti tiedossakin. Se on se ohjaaminen... Pitäisi osata valita ohjauslinjat ja pitää kiinni niistä, Primon motivaatio ja vauhti pysyvät hyvin yllä jos en ole hidastamassa tahtia.

Kesän aikana olisi todella hyvä päästä treenailemaan itsekseen, sillä meillä on niin paljon kaikkea mitä pitäisi treenata! Irtoamista sivuttaissuunnassa ja eteenpäin, kepit, keinu, estehakuisuus yleisesti, tiukat käännökset, putki/kontakti-erottelu, yksittäiset ohjauskuviot, lähtötilanteet, palkkaaminen.... lista on loputon, ja siihen päälle voisi lisätä yhden suuren kokonaisuuden: ohjaamisen.


Primo lempipuuhassaan mökillä 23.6.2012

No, torstaina lähdettiin viettämään juhannusta mökille minun päästyä töistä. Torstai-iltana huomasimme, että meillä on mökillä "alivuokralaisia", kun välikatolta alkoi kuulua hirveää mekkalaa. Näädän pää sieltä hirsien kolosta taisi pilkistää, ruskea pää vain näkyi ja valkoista leuassa/kaulassa. Ja oli muuten vihainen tapaus, korvat kääntyneinä taakse päin päätä pitkin se sieltä murisi pahaenteisesti. Myöhemmin taisivat poikaset käydä kurkkimassa kolosta, kun olivat niin uteliaan oloisia ja korvat höröllä. Perjantaiyön aikana näädät sitten lopulta ottivat ja lähtivät. Niin kovaa meteliä ne kyllä pitivät torstain ja perjantain aikana, että aivan kuin olisivat muuttokuormaa tehneet...

Lauantaina oli edessä varsin jännittävä hetki, kun veljeni tyttöystävä toi oman koiransa mökille. Me ihmiset olemme tavanneet toisiamme ja toistemme koiria jo pitkän aikaa, mutta koirat eivät olleet aikaisemmin tutustuneet. Olin lähestulkoon varma, että Primo söisi reviirilleen tulevan vieraan uroskoiran sekunneissa, mutta helpotus oli suuri, kun niin ei käynytkään. Toki Primo ensin haukkui Casperin, mutta lähdimme välittömästi kävelyttämään koiria jottei Primon tarvitsisi olla puolustuskannalla. Lenkin lomassa koirat tutustuivat kuin vahingossa, ja mökillä kaikki sujui paremmin kuin hyvin. Primo rakastui 10-vuotiaaseen pappakoiraan jopa vähän liikaakin, Cassu ei oikein arvostanut poitsun leikkiinkutsuyrityksiä.

Oli todella mukava yllätys huomata poikien tulevan hyvin juttuun. Tosin Primo yllätti myös viime viikolla, kun tapasimme lenkillä 11,5-vuotiaan kooikerhondjeuros Floriksen (Graaf Floris v.d. Kooikerexpress). Aluksi Primo vähän pörhisteli, mutta kun kävelimme hetken samaa matkaa, tulivat rotutoverit hyvin toimeen. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Floris kapeine otsapiirtoineen muistutti todella paljon Oorbellen-koiria ja miksei samalla Primoakin, hassua! (Googlen avulla löysin Floriksesta muutaman pentu/junnuajan kuvan.)

Lisäsin myös muutaman juhannuskuvan galleriaan.