Otsikon mukaisesti maanantain agilitytreeneissä oli vuorossa keppien harjoittelua. Toivottavasti termit menee nyt oikein, mutta ilmeisesti aloitimme kujakepeillä (koko matkalta meni keppien molemmin puolin verkkoaitaa) Anne-koutsin opastuksella, ja itsekseen sai sitten treenailla ohjureilla (?) eli keppien ympärille sai laitettua sellaiset aidat, mutta itse kepit olivat suorassa jonossa. Näissä omatoimikepeissä oli vain 6 keppiä ja sarjan pari viimeistä oli ilman noita aitoja.

Vähän mietin, että mitenköhän Primo sieltä kujasta sujahtaa, kun aita muistutti aika paljon kompostiaitaa, jota olen Primolle pentuna käyttänyt pentuaitauksessa ja jonka yksittäiskappaleet edelleen toimittavat meillä portin virkaa jne. Primo siis kunnioittaa näitä aitoja niin paljon, ettei ikinä erehdy koskemaan niitä vahingossakaan millään ruumiinosallaan, eikä siis esim. hypi näitä aidanpätkiä vasten. Mutta kun Primolle näytti alustalle jäävää namia keppien toisessa päässä, niin ei pojalla ollut minkäänlaisia epäilyksiä juosta kujan läpi palkan luokse. Hyvin siis sujui, mutta koutsi neuvoi meitä siltikin etenemään hitaasti keppien kanssa - parempi maltillisesti ja oikein kuin hätiköiden ja väärin.

Treenien toinen teemaeste oli pöytä. Pöytään Primo rakastui jo viime kesän agilitykurssilla ja silloin tarjoili sitä aina kun vain näki pöydän jossakin. Nytkin pöydän treenailu sujui ihan hyvin, omaa liikettä ja sitä kautta koiralle pysymisvarmuutta pitää opetella.

Saimme omatoimisesti treenailla jo aikaisemmin opetettuja esteitä, eli pituutta, putkea, pussia, hyppyjä ja puomia. A:lla sai harjoitella kontaktia, koko estettä ei vielä ole lupa suorittaa kun sitä ei ole vielä käyty läpi. Otin Primon kanssa muistaakseni sellaista sarjaa, jossa oli peräkkäin hyppy, pituus ja suora putki. Aloitin tekemällä putkea, lisäsin siihen pituuden ja lopulta hypyn. (En siis enää muista varmuudella, lisäsinkö tosiaan tuon kolmannen esteen eli hypynkin vai teimmekö vain kahta estettä...)  Teimme sarjaa niin, että Primo lempieste eli putki oli viimeisenä maaliesteenä, vaikka tiedän kyllä, että putki harvoin on... Mutta kun se melkein itsessään on jo Primolle palkka, ja halusin tehdä sen kanssa kivoja juttuja. Puomia ja pussia emme tehneet ollenkaan, koska en halua tehdä niitä ilman avustajaa nyt, kun ne on viimeksi saatu sujumaan kivasti. En halua ottaa riskiä, että Primo vaikka tippuukin puomilta tai palaa toistuvasti pussin väärästä päästä ulos. Ehkä ensi kerralla, jos saisi jonkun avustamaan.

Aika kivasti Primo työskenteli maanantaina. Unohdin naksuttimen kotiin, joten en pystynyt naksulla palkkaamaan kontaktin ottamisesta kentän laidalla, mikä vähän harmitti. Primokaan ei sitten samalla tavalla tarjonnut kontaktia. Mutta nyt pystyin pitämään Primoa taas vapaanakin esteiden välillä ja se seurasi minua. Sain sen vähän jopa riehaantumaan putken suorittamisen päätteeksi. Lopputunnista Primo kerran ravasi esteiden jälkeen ovelle, mutta tuli takaisin kun kutsuin sitä. Oli silti aika selvä viesti, että nyt voitaisiin vaikka lähteä jo kotiin...  

Tämä viikko on minun osaltani sujunut flunssan jälkimainingeissa. Agilitytreeneihin mennessä oli ihan hyvä olo, mutta niiden jälkeen tuntui vähän huonommalta... Tiistaina ja keskiviikkona näytti siltä, että flunssa sen kuin pahenee, mutta loppuviikosta on onneksi alkanut taas tuntua paremmalta. Alkuviikon kauniit aurinkoiset päivät menivät itseltä vähän ohi, enkä ole niin paljoa kyennyt Primoa lenkittämään kuin olisin halunnut. Ihan tyytyväiseltä tuo poika kuitenkin vaikuttaa. Olen sitten sisällä piilotellut nameja, leikittänyt aktivointipelin kanssa ja tehnyt perusasentoleikkiä eli jättänyt Primon toiseen huoneeseen, mennyt itse nurkan taakse ja kutsunut viereen, ja perusasennosta sitten palkka. Primo tykkää tuosta leikistä tosi paljon, ja samalla tulee sopivasti vähän tokoiltuakin.