Viikonlopuksi matkustimme jälleen vanhempieni luo maalle, josta sitten lähdimme lauantaiaamuna pohjois-Satakuntaan Jämijärvelle yrittäjien Sporttipäiville. Ajattelin, että Primolle tekisi ihan hyvää nähdä ja kokea taas jotain uutta. Parin tunnin automatka perille sujui hyvin, Primo nukkui suurimman osan ajasta.

Jämijärvellä, tarkemmin sanottuna Jämillä, Primolla olikin sitten vähän ihmeteltävää suuremmassa ihmisjoukossa. Yhden koirankin bongasimme joukosta, ja kyseinen collie omistajineen tuli meitä moikkaamaan. Primo käyttäytyi ihmisten joukossa ihan mukavasti, tosin pienten lasten äkkinäiset liikkeet ja kimakat äänet sitä vähän tuntuivat arveluttavan. Aitauksessa olevia poroja Primo myös ihmetteli, mutta ei haukkunut kuitenkaan.

Jäimme myös yöksi Jämille. Primolle vieraassa paikassa nukkuminen ei tuntunut tuottavan minkäänlaista ongelmaa. Se ei herättänyt keskellä yötä vaan nukkui rauhallisesti aamuun asti. Uskalsin jättää pennun sisälle myös yksin luuta pureskelemaan siksi aikaa, kun me kaksijalkaiset kävimme yhteisruokailulla tms.

Parin päivän aikana Primo sai kulkea ihmisjoukossa, juoksennella lentokentällä ja käydä metsätiellä lenkillä. Reissu oli kyllä mukava ja Primo on jälleen yhtä kokemusta rikkaampi. Vanhempanikin ylistivät pikkupojan kanssa matkustamisen helppoutta.

Tänään aamulla punnitsin Primon. Vaaka näytti 10,7 kg. Olin hieman yllättynyt, sillä mielestäni olen saanut Primolta vähän sitä ylimääräistä pois... Mutta viime punnituksesta on jo niin monta viikkoa aikaa, että ehkä tuo painonnousu on ihan luonnollista kasvavalle koiruudelle. Omaan silmääni Primo näyttää ihan sopusuhtaiselta nyt.

Alla kuvia Jämin reissulta.

Rakennus, jossa huoneemme sijaitsi.

 

Primo Jämillä 20.3.2010.

 

Primo pohtii, uskaltaisiko mennä tekemään lähempää tuttavuutta hiihtohisseihin.

 

Kuvaaja ehti jo kiertää koiran ja edelleen se poika vaan ihmettelee hiihtohissejä.

 

Primo viilettää Jämijärven lentokentällä 21.3.2010.