Nyt on taas ollut vähän pidempi tauko kirjoittamisessa. Tokokurssin kaksi viimeistä koulutuskertaa tuli ja meni, ja nyt on edessä noin 1,5 kuukauden treenitauko (ohjatuista koulutuksista, itsekseen voi toki treenailla). Tokon toiseksi viimeisellä koulutuskerralla edellistorstaina oli ohjelmassa perusasennon hiomista ja seuraamisen alkeita, kontaktiharjoitus häiriössä sekä peruuttamisen harjoittelu. Näistä ei oikeastaan mikään ollut meille uusi asia - perusasentoa ja seuraamistahan kurssilla oli jo aikaisemminkin harjoiteltu, ja kontaktiharjoituksia on tehty paljon spanielikerhon treeneissä. Peruuttamista olen opettanut Primolle ihan itsekseni kotona. En edes tiennyt, että sitäkin tarvitaan tokossa...

Perusasento on kurssin myötä parantunut, mutta oli kiva katsoa miltä se nyt näytti ja saada lisävinkkejä. Sama koski seuraamisen alkeita. Muiden koirakoiden kiertäminen ja väleistä pujottelu olikin sitten meille tuttua hommaa ja sujuikin melko lailla hyvin. Peruuttamista oli kiva harjoitella. Se on kuulemma hyvä opettaa koiralle vaikkei tokoilisikaan, sillä peruuttamista opettelemalla koira oppii hallitsemaan paremmin myös takapäätään. Täysin järkeenkäypää, vaikken ollutkaan ennen tullut sitä ajatelleeksi.

Kuten viime merkinnässä mainitsin, lähes kaksi viikkoa sitten tuli käytyä ensimmäistä kertaa raakaruokalliikkeessä Linnankadulla sijaitsevassa Barffitassussa. Kävin liikkeessä oikeastaan tekemässä ostoksia kaverini puolesta, mutta ostin sitten myös itselle (tai Primolle) kilon broilerin siipiä. Kokeilin heti samana iltana - vai olikohan se seuraavana päivänä - antaa Primolle pari siipeä. Toisen jätkä söi kokonaan, toista ei. Primo vaikutti ihan kiinnostuneelta niin kauan kuin se odotti sulamassa olevia siipiä, mutta sitten saadessaan siivet itselleen se tyytyi lähinnä törkkimään niitä kuonollaan. Sittemmin en ole siipiä sulatellut, mutta aion kyllä kokeilla vielä toistekin miten ne tekevät kauppansa. Onhan niitä vielä melkein se kilo tuolla pakastimessa.

Viime torstaina oli viimeistä kertaa tokoa. Aiheina olivat luoksepäästävyys, liikkeestä maahanmenon alkeet ja "jumppana" pujottelu. Koska aikaa oli, teimme myös tokohyppyä pari kertaa. Kouluttajan mielestä kehitystä oli tapahtunut luoksepäästävyydessä. Maahanmenon alkeet sujui myös kivasti, opettaja kiinnitti erityisesti huomiota maahanmenotekniikkaan. Pujottelua tehtiin tötsien (kartioiden) välistä, ja se sujui Primolta kyllä todella hienosti ja sulavasti. Mahtaakohan ne agikepit joskus sujua samaan tapaan...?

Tuosta tokokurssista on kyllä ollut valtavasti hyötyä ja sieltä on saanut hyviä vinkkejä ja "työkaluja" kotona harjoittelemiseen. Sääli, että kurssi kesti vain kuusi viikkoa, mutta toisaalta ihan hyvä että tulee vähän taukoa välillä. En nyt ole ilmoittanut Primoa jatkokursseille, koska tammikuun loppupuolella alkaa agilityn alkeiskurssi. Jossain vaiheessa keväällä voisi kuitenkin mahdollisesti mennä uudelleen Tuijan (tokokouluttajan) kurssille - ehkä samantasoiselle, asioita kun pystyy tekemään oman osaamistasonsa mukaan.

Poikkeuksellisesti emme viime perjantaina lähteneet maalle viikonlopun viettoon, vaan jäimme Turkuun. Syynä oli Helsingin messukeskuksessa viikonloppuna pidettävät Helsinki Winner ja Voittaja -näyttelyt. Primon kasvattaja Anne T tuli lauantaiaamuna seitsemältä poimimaan minut kyytiinsä Turusta, josta edelleen suuntasimme Helsinkiin. Onneksi olimme hyvissä ajoin näyttelypaikalla. Ehdimme hyvin tutustua myyntikojuihin ja seurailla kehien kulkua.

Primo esiintyi junnuissa ja oli belgialaistuomarin mieleen aivan liian pieni. Kävi mittaamassa poitsun - mittaustulosta ei kylläkään ollut arvostelupaperissa. Arvostelu ei ollut mitenkään mairitteleva, tuomarin mielestä Primo oli feminiininen ja kevyt eivätkä liikkeetkään oikein miellyttäneet. Tuloksena oli H. Olin kuitenkin todella tyytyväinen Primon esiintymiseen. Peter esiintyi myös junnuissa saaden arvosanaksi EH:n. Päivän ilouutinen oli kuitenkin se, kun Isla sai luokkavoiton ja sitä kautta Helsinki Junior Winner -tittelin! Muut tittelit menivät Wiialle (Manusia's Olivia) sekä veteraaniuros Novalle (Cavalriina's Hamlet Harrison). Ja junnu-uroksen tittelin sai Black Amiikos Dim Dagowin.

Kooikerkehän jälkeen kiertelimme vielä hetken kojuja ja ständejä, ja lähdimme sitten hotellille kamalassa lumituiskussa. Pääsimme kuitenkin perille ja lenkitimme sekä ruokimme koirat ja itsemme. Illalla ei tarvinnut kovin pitkään odotella unta, koiratkin olivat väsyneitä. Erityisesti Peter oli selvästi nukkumisen kannalla, Primo oli hivenen levottomampi mutta rauhottui sekin sitten nojatuoliin unille.

Aamulla nousimme seitsemän maissa ja puoli kymmenen paikkeilla olimme jälleen näyttelyalueella. Päätimme tehdä ostokset ennen kehän alkua, jotta pääsisimme nopeasti kotimatkalle kooikerkehän loputtua. Primosta näkyi jonkinasteinen väsymys melko selkeästi jo ennen kehää. Poika kuitenkin malttoi seistä hienosti ja liikkuikin mielestäni kivasti - ei ainakaan vetänyt näyttelyhihnassa. Tuomari oli Annukka Paloheimo. Myös hän antoi Primolle H:n, mutta jossain määrin eri syystä kuin belgialaistuomari. Poika oli kooltaan sopiva Paloheimon makuun, mutta muuten kovin kevyt ja kesken kehityksen. Peter sai taas EH:n, Isla sai Juniori Voittajan tittelin ja samainen BA Dim Dagowin voitti uroksista junnuvoittajan tittelin. Myös Uffe menestyi valiouroksissa hienosti sekä lauantaina että sunnuntaina. Samaten Veiko (Bullbenz Kooi Veiko Geri) sai launatina ERI:n ja sijoittui paras uros-kehässä, sunnuntaina Veiko ei osallistunutkaan. Sunnuntaisessa Voittajassa ROP oli Virossa asuva Täpi (Manusia's Christa) ja VSP Rasmus (BA Delfinus Dis). Vielä kerran onnitteluja kaikille!

Kotimatka sujui mukavasti selkeässä säässä ja pakkasen kiristyessä. Illalla Primo jaksoi muutaman kerran hakea lelua, mutta pääasiassa poika torkkui väsyneenä omalla pedillään. Pienellä kävelyllä kuitenkin käytiin. Näyttelyviikonlopun aikana huomasin (kun minulle asiasta sanottiin...), että Primo on laihanpuoleinen. En aluksi ollut aivan vakuuttunut, mutta viimeistään tänään, kun kävimme eläinlääkärillä ja vaaka näytti 10,5 kg, oli se pakko uskoa. Primo on päässyt jokseenkin vahingossa laihtumaan. Olen kyllä melko tarkkaan vahtinut ja annostellut ruokamääriä (ettei poika pääsisi lihomaan), mutta huomaamattani Primo on päässyt laihtumaan sen sijaan että paino olisi pysynyt samana.

Omega-3:a sisältävästä nappulasta ja Nutrolin-ravintoöljystä huolimatta Primon turkki ei oikein ole lähtenyt kasvuun, ja ehkä tästä nyt löytyikin ainakin osasyy. Tästä päivästä alkaen yritänkin enemmän kiinnittää huomiota siihen, että saisin Primon ruokavalion kuntoon ja pojan painon hivenen nousemaan. Mistään suurista määristä tai muutoksista tuskin kuitenkaan on kyse. Osana tätä ruokavalion kohennusta kävin tänään ostamassa uudesta koirakeskuksesta kilon possun luita Primolle. Sulatin heti yhden luun vesihauteessa, ja Primo popsi luun alta aikayksikön. Tiesin, että possu maistuisi, kun vanhempieni luona pakasteessa on vielä paloja possun selkärangasta, jota enoni aikaisemmin syksyllä meille toi. Sekin on maistunut Primolle erittäin hyvin.

Alla muutama kuva näyttelyviikonlopulta.

Ai miten niin kevyt tai feminiininen? :D Riittää kun katsoo tätä kuvaa junioriluokan uroksista lauantailta 11.12.2010. Kuva: Elisa Karhu

 

(Salamavalon ikävästi pilaama) kuva Helsinki Junior Winner Cirtap's Unique Isla van Unika-K:sta eli Islasta.

 

Primo lepotuolillaan hotellissa 11.12.2010.

 

Primon kanssa kehässä 12.12.2010. Kuva: Taina Lempiäinen.