Kuten viime kirjoituksessa mainitsin, sain yllättäin Piiralle peruutusajan tälle viikolle, ja onneksi sain töissä järjestettyä niin, että pystyimme lähtemään Halikkoon keskellä päivää. Primoa selvästi vähän epäilytti, että mitäs nyt taas on tarkoitus puuhata, mutta aika kivasti poitsu antoi itseään käsitellä. Se ei koko aikana läähättänyt ollenkaan, eikä vavahdellut tai vaikuttanut muutoinkaan kivuliaalta. Käänteli välillä vain päätään ja haukotteli.

Helpotukseni oli suuri, kun Piira ei löytänyt Primolta jumeja tai lukkoja. Lantiokin oli kunnossa. Vinoutta ei ollut rangassa, mutta tapaturman jäljiltä Primon lihaksisto on epätasapainoisesti kehittynyt (samaa sanoi fyssari viime viikolla). Primolla on ristikkäiset etu-ja takajalka (vasen taka-, oikea etujalka) lihasvoimaltaan vahvempia kuin toinen ristikkäinen pari. Saatiin jumppaohjeita lihasvoiman tasapainottamiseksi. Lisäksi muistutettiin Primolle, että se oikea takajalka ylipäänsä on olemassa, ja simulaation vaikutus näkyi heti. Sitä siis myös tulemme tekemään kotona. Olen niin onnellinen näistä hyvistä uutisista!

Piiran mukaan Primolla ranka vaikuttaisi kaikin puolin olevan kunnossa, eikä hän nähnyt syytä selän kuvauttamiseen ellen sitten itse sitä haluaisi. Niinpä päädyin nyt perumaan kuvausajan. Sen voi kuvata myöhemminkin, jos siltä alkaa tuntua. Osteopaatti sanoi samaa kuni hierojakin kesällä, eli että Primon kylkiluut eivät oikealta puolelta tunnu yhtä joustavilta kuin vasen puoli, eli siellä on todennäköisesti arpikudosta (joka on vähemmän joustavaa kuin terve/ehjä kudos).

Agilityssa pidämme edelleen taukoa molempien (fyssarin ja osteopaatin) suosituksesta. Ainakin seuraavat 6 viikkoa on poitsulla vielä saikkua. Olen yhtä mieltä tauon pitämisestä ammattilaisten kanssa, sillä olisi aika turhaa hypyttää koiraa, jonka lihaksisto on epätasapainossa... kehittyy vielä väärä hyppytekniikka, ja sitten alkaisikin sen korjaaminen. Mieluummin me jumppaamme nyt kuusi viikkoa, onhan siinä treeniä kerrakseen. Ja kotona voi siltikin treenata pikkujuttuja, kuten esim. nenäkosketusta.

Tiistaina olimme muuten L-SSK ry:n näyttelykoulutuskauden päättävässä handler-kisassa. Lähdin mukaan lähinnä kannustusmielellä ja huonoilla nameilla (pelkällä nappulalla) varustautuneena, mutta jotenkin siinä kävi niin että tuomari valkkasi meidät handler-kisan voittajapariksi. Se oli ihan hauska yllätys, tosin Primolle paras "voitto" taisi olla se, kun pääsi kisan päätteeksi vetämään rallia Bertan ja Mindin kanssa.

Huomenna meillä alkaa tietyssä mielessä uusi aikakausi, sillä muutamme Primon kanssa omaan kotiin. Muutamme vain 7 kilometrin päähän, mutta kuitenkin pois Turusta, naapurikaupungin puolelle. Vähän tuntuu haikealta, kun ajattelee kaikkia niitä koirakavereita ja tuttuja koirien omistajia, joita näillä kulmilla asuu ja joihin usein lenkeillä törmäämme. No, osan tutuista löytää edelleen koirapuistosta, jos sinne asti viitsii toisinaan ajella. Mindi-koikkeria ainakin pitää välillä päästä näille nurkille tapaamaan, pikkuneidistä ja Primosta on tullut niin hyviä kavereita. Ja luultavasti uusiakin tuttavuuksia löydy uuden kodin kulmilta.

 

Sain vihdoinkin laitettua Lounais-Suomen alueen koikkeritapaamisen kuvat nettiin. Ne löytyvät täältä.