Tämä viikko on ollut vähän hiljaiseloa, kun keskiviikkona iski minulle flunssa ihan kunnolla päälle ja lämpöäkin on vähän ollut. Kireät pakkaset eivät ole ainakaan helpottaneet omaa oloa... No, eilen Primo pääsi kuitenkin toista kertaa hierojan käsittelyyn. Olin todella iloinen hierojan todetessa, että Primo on vastannut hyvin viimekertaiseen hoitoon, eivätkä sen lihakset olleet pahasti jumissa. Esimerkiksi selässä oli sellaista normaalia lievää kireyttä, jollaista mille tahansa koiralle voi näillä pakkasilla tulla. Primon takajalkojen lihaksetkaan eivät juuri olleet jumissa.

Primo taisi ensimmäisellä käsittelykerralla huomata, että hieronta helpottaa oloa, sillä nyt kun jumeja ei ollut, Primo ei oikein olisi malttanut olla paikoillaan. Hetkittäin poitsu makasi nätisti, mutta aika ajoin yritti nousta ja kurkistella, mitä siellä takapäässä oikein touhuttiin. Tällä kertaa Primo keksi myös uuden tavan häiritä hierontaa, nimittäin jätkä yritti kääntyä selälleen kieriskelemään muutaman kerran. No, ihan hyvin saatiin poika kuitenkin käsiteltyä, ja lopuksi Primo halasi hierojaa ja pesi tämän kasvot korvasta korvaan häntä heiluen.  Hieronnan päätteeksi Primo sai ylleen Back on Trackin.

Primo, tyytyväinen Back on Track -käyttäjä.

Tulimme hieronnan jälkeen maalle vanhempieni luokse viikonlopun viettoon. Mukavaa, että vanhemmat auttavat Primon ulkoiluttamisessa, eikä minun tarvitse lähteä tuonne tuuleen ja yöllä sataneeseen lumeen tarpomaan. Primo oli itse asiassa aamupäivällä aika pitkään isän kanssa ulkona, kun hän oli lunta kolaamassa. Primo nautti täysin siemauksin vapaana juoksemisesta, haukkui lumikolaa ja tepasteli halko suussa ympäri pihaa niiiin ylpeänä aarteestaan.