Niin on jälleen aika rientänyt ja mainitsemisen arvoisia tapahtumiakin on ollut vaikka millä mitalla. Aloitetaan vaikka kesäkuun alussa olleesta RotuRacesta. Saimme muodostettua tapahtumaan yhden kooikerjoukkueen, jossa edustivat Primon lisäksi Terra, Loki ja Miko. Kooikerraketten-joukkue juoksi midiluokan alkupäässä, ja hienosti juoksikin! Nopein oli Terra ja hitain Primo. Kaksi keskimmäistä aikaa otettiin huomioon joukkueiden tuloksissa. Olin tosi ylpeä joukkueestamme, jonka kaikki koirat olivat kiinnostuneita vieheestä ja juoksivat sen kiinni ilman että piti emäntien olla maaliviivalla kannustamassa. Tässä linkki hauskaan Tainan tekemään videoon:

RotuRacen yhteydessä järjestettiin match show, ja koska olimme sinne asti lähteneet, osallistuimme myös match show'hun. Primo palkittiin lopulta punaisten kolmantena, vaikka esiintyminen oli kyllä jokseenkin väsynyttä kaikessa kuumuudessa.

IMG_5873-normal.jpg

RotuRacen match show'ssa 8.6.2013.

 

Viikko RotuRacen jälkeen kävimme Harjavallassa kokeilemassa maastovieheen perässä juoksemista. Juostava rata oli aloittelijalle ehkä hieman liian vaikea, ja vieheenvetäjä taisi säikähtää Primon reipasta lähtöä sen verran että hän meni kiskaisemaan vieheen liian kovaan vauhtiin juuri mutkapaikassa, jolloin Primo kadotti vieheen. Hetkeksi poitsu hämääntyi, haisteli ja teki tarkistuslenkkejä, mutta löysi kuin löysikin vieheen itse uudelleen ja ajoi sen melko mukavasti loppuun asti.

Primoviehe%20%28550x358%29-normal.jpg

Primo maastovieheen perässä Harjavallassa. Kuva: Merja Mäki.

 

Juhannusta vietimme mökillä. Saimme taas nauttia kutsumattomien vieraiden, nimittäin näätäperheen vierailusta. Verkkojen asentaminen oli selvästikin vain hidaste eikä suinkaan este: välikatolla kävi muutaman päivän ajan melkoinen vilinä ja vilske. Kertaalleen näätäemo ajoitti pesästä poistumisensa Primon "vahtivuorolle", poika nimittäin torkkui juuri terassilla kun näätä livahti metsään. Primo ampaisi perässä ja ajoi näädän puuhun. Näätä murisi ja sähisi puun latvasta ja Primo nojasi etutassujen varassa runkoa vasten hurjasti haukkuen. Sitten kun näätä teki komean loikan viereiseen puuhun meni Primo vähän sekaisin ja kävi haukkumassa varmuuden vuoksi vähän jokaisen puun luona. :)

IMG_7364%20%28367x550%29-normal.jpg

Juhannus 2013

IMG_7394%20%28367x550%29-normal.jpg

Viikottaiset agilitytreenit jäivät kesätauolle juhannuksena. Olemme sen jälkeen tainneet käydä kerran-pari hallilla tekemässä vähän jotain pientä. Heinäkuun alussa osallistuimme Agirotu-tapahtuman möllijoukkuekilpailuun. Primo oli medi-loikkari minityttöjen joukkueessa: Gimma, Rianna ja Mindi muodostivat yhdessä Primon kanssa Estaika's/Bullbenz-joukkueen "Kooikerkakarat13".

Agirotupäivä oli kuuma, ja kieltämättä mietitytti miten Primo jaksaisi iltapäivällä tehdä agilityä kun olimme paikan päällä jo aamukymmeneltä. Aamupäivä sujui mukavasti kilpailuja seuraten ja kooikerväkeä tavaten. Eniten odotin itse Primon emän, Inkan ja sen omistajien tapaamista. Inkan olen nähnyt viimeksi Primon ollessa noin kuusiviikkoinen ja Inkan omistajia en ollut tavannut koskaan. Kyllähän siinä äitikoirulissa oli vähän samaa näköä ja olemusta Primon kanssa, olen todella iloinen Inkan tapaamisesta! Myös Inkan omistajat olivat mukavia ja oli hienoa saada esitellä Primo heille.

Möllien joukkuerata ei ollut erityisen vaikea, kyseessä oli 15 esteen joukkuerata. Primo lähti joukkueemme koirista radalle ensimmäisenä. Olemme viime aikoina harjoitelleet paljon lähtöjä, ja ne sujuvatkin nykyään ihan mukavasti. Jostain syystä päätin viime hetkellä kuitenkin ottaa lähtöön avustajan pitelemään koiraa. Primolle kiinni pitäminen sinänsä on jo sama asia kuin hetsaaminen. En ottanut tätä huomioon, asetuin liian kauas toisesta hypystä ja Primohan tuli suorinta tietä ekan hypyn ohi, josta siis vitonen. Emme näköjään vain kykene tekemään puhasta möllirataa... Kaikkein yleisin virheemme epiksissä on nimenomaan kielto hypyltä.

_MG_6277%20%28550x366%29-normal.jpg

Malliesimerkki otsikolla "ei näin" - ohjaaja auttamattomasti myöhässä ja koiran katse kohti väärää estettä. Kyseisen opetuskuvan nappasi Tytti Käyhkö.

 

No, korjasin virheen ja suoritimme loppuradan puhtaasti, vaikka ohjauskuviot menivätkin uusiksi koska olin alusta asti monessa kohtaa tosi myöhässä. Primo meni kuitenkin oikeastaan juuri niin kuin treeneissäkin on mennyt, ja toimi ihan tutulla tavalla radalla vaikka takana olikin pitkä päivä ja ensimmäinen kerta kun agiliitelimme nurmikentällä.

Radalla oli mm. kohta, jossa arvelin Primon vetävän mutkan suoraksi jolloin kaarroksesta seuraavalle esteelle tulisi pitkä. Siinä kohtaa kävi tismalleen niin kuin olin ajatellutkin, olin myöhässä enkä osannut kääntää riittävän tiukasti - kuten sanottua, Primo toimi juuri niin kuin odotinkin sen toimivan. Sinänsä olen suoritukseemme ihan tyytyväinen, se oli meidän tasoisemme. Harmi vain että teimme vitosen virheen, ilman sitä olisimme olleet ainoa nollaradan tehnyt minimöllijoukkue. Minitytöt tekivät nimittäin nollaradat ja vieläpä nopeat sellaiset, ja niinpä parinkymmenen joukkueen porukasta selvitimme tiemme voittajiksi. Oli kyllä hienoa olla osana niin taitavaa ja hyvähenkistä joukkuetta. Edes minä en ottanut suorituspaineita vaan koko päivä meni läpi hauskanpitoasenteella. Voitto tuli siinä sivussa.

_MG_6282%20%28550x366%29-normal.jpg

Primo Agirodussa 2013. Kuva: Tytti Käyhkö.

 

Olemme kesän aikana käyneet joitakin kertoja vinttikoiraradalla juoksuharjoituksissa. Toistaiseksi olen edelleen lähettänyt Primon kädestä käsivieheen perään, vaikka ehkä sen kanssa voisi kokeilla jo joko moottoriviehettä tai kopista lähettämistäkin. Poika tietää jo tasan tarkkaan mikä on homman nimi, ja vieheen tappo saa aina ihailevia kehuja vieheenvetäjältä. Olisi kiva nähdä, juoksisiko Primo vieheen perässä esimerkiksi koko kierroksen vai ehtiikö saalisvietti sinä aikana jo hiipua.

Mökilläkin on tietenkin vietetty jonkin verran aikaa, ja Primo viihtyy entistä paremmin vedessä. Kerran on lähtenyt vahingossa uimaan omin avuin, mutta ei ottanut montaa vetoa ennen kuin kääntyi takaisin rantaan. Poitsu kuitenkin kahlailee ja kuopsuttelee vedessä mielellään, välillä kaisloja ja oksia kanniskellen ja pureskellen. Joitakin kertoja olen laiturin päästä laskenut pojan veteen, jolloin se on uinut nätisti rantaan ja vailla minkäänlaista kiirettä pois vedestä jäänyt rantaan parhaassa tapauksessa liki puoleksi tunniksi touhuamaan omiaan. Ehkä se into uimiseenkin vielä tulee sieltä...

 

IMG_7335%20%28550x377%29-normal.jpg

Ihan vähän vaan olen juossut pallon ja frisbeen perässä.

 

Punkkisaldo on, merkillistä kyllä, viime viikonloppuun asti ollut pyöreä nolla. Sunnuntaina irroitin ensimmäisen ja maanantaina toisen pienen, vasta kiinnittymässä olleen punkin. Sen jälkeen laitoinkin tämän kesän kolmannen Bayvantic-liuoksen Primolle. Ja ei muuta kuin takaisin mustikkametsään. :) Primo on varsin siisti ja taitava mustikanpoimija, harmi vaan että se kerää marjat omaan vatsaansa eikä kätevästi ämpäriin...

Vaikka blogin päivittäminen onkin kestänyt, kuvia olen yrittänyt lisätä galleriaan tasaiseen tahtiin. Sieltä löytyy mm. kesäkuun alussa olleesta kooikertapaamisesta ja Bullbenz-uimakoulusta kuvia. Linkki kuviin tässä.