Taas on hieman aikaa vierähtänyt viime kirjoituksesta, joten pikainen katsaus viime viikon tapahtumiin. Maanantaina oli agilitya ja meidän ryhmämme vuoro olla sisällä. Teemaesteenä oli keinu ja ohjauskuvioista harjoiteltiin takaaleikkausta. Toinenkin alkeis-jatkoryhmä oli sisällä hallissa, ja luultavasti toistuva keinun paukuttelu heti alkutunnista oli liikaa Primolle. Se ei takaaleikkauksessa oikein irronnut putkeen (joka kuitenkin yleensä on pojan lempieste) eikä muutenkaan oikein mikään tuntunut onnistuvan (paitsi pöytä). Keinua me emme edes kokeilleet muuten kuin lopputunnista bang game-tyyppisesti naksuttimella ja namipalkalla.  

Keskiviikkona oli tokon alo-kurssin päätös, jolloin liikkeet suoritettiin melkein kuin kisamaisesti. Seuraaminen oli melko lailla toivotonta, Primo ei ymmärrä miksi pitäisi kulkea kontaktissa minun vieressäni kun hiekkakentällä tuoksuu ihanat tyttökoirien pissat ja namejakin saattaa maasta löytyä jos oikein tarkkaan nuuskuttelee. Mutta paikkamakuu - se sujui mahtavasti! Oli tarkoitus ottaa koiralleen sopivalla etäisyydellä ja palkkaamistiheydellä 2 min makuu.

No, yksi ryhmän cockereista ei kuitenkaan millään malttanut pysyä maassa ja nousi useasti. Kävin joka kerta cockerin noustua palkkaamassa Primon, ja hienosti se pysyikin. Koutsi yritti epätoivoisesti saada riittävän lyhyen paikallaanmakuupätkän, jotta cockerin omistaja pystyisi palkkaamaan koiransa onnistumisesta ja voisimme lopettaa liikkeen - siksi makuuta tulikin 3 minuuttia! Primolle tuo on aivan älyttömän piiiiiiitkä aika pysyä paikallaan, joten palkkaamisesta huolimatta olin todella yllättynyt ja tietysti myös superonnellinen siitä, että poitsu pysyi maassa! Muista liikkeistä luoksetulo sujui mielestäni kivasti, liikkeestä maahan oli myös ok vaikka käsiavustusta pitikin käyttää.

Viimeinen tokokerta oli samalla myös pienimuotoinen kisa, ja kaikki osallistujat tietenkin palkittiin. Yksi koira oli poissa, joten 4 koirasta Primo tuli toiseksi! Eroa ykköseen oli tosin ainakin 20 pistettä... Primo sai palkaksi mm. pururullan, Ziwipeakiä ja koirankeksejä. Koutsin mielestä voisimme hyvinkin olla valmiita vaikka kokeeseen jos vain luottaisin Primoon enemmän. No, ehkä luottamusta saisi tosiaan olla enemmän, mutta kyllä me vielä treeniäkin kaipaamme. Esimerkiksi seuraaminen on kyllä aivan luokatonta jos vaan Primon mielestä on yhtään kiinnostavampia hajuja ilmassa.

Torstaiksi olin järkkäillyt mökillemme koikkeritapaamisen. Porukkaa ei ollut paljoa, mutta mukava päivä tuli vietettyä. Primokin oli sopivasti väsynyt loppuillan, kun oli koiraseuraa 3-4 tuntia. Ja sää suosi! Tuuli sen verran, että en ollenkaan tajunnut auringon porottavan niin kuumasti, ja niska oli lievästi kärventynyt.

Viikonlopun aikana tuli varovaisesti kokeiltua myös pyöräilemistä Primon kanssa. En tiedä tuleeko tuota lajia koskaan harrastettua kaupunkimaisemissa, mutta maalla lähellä vanhempieni kotia on kiva hiekkatie, jonka varrella on ehkä yksi talo ja nopeusrajoitus 30 km/h. Käveltiin ensin sinne asti ja siellä sitten otettiin lyhyt ravipätkä sekä vielä lyhyempi laukkaspurtti, ja sitten käveltiin kotiin.

Sunnuntaina olimme Aurassa ryhmänäyttelyssä. Kehä oli kulkenut aamun aikana todella nopeasti, sillä edellisen rodun arvostelu päättyi ehkä 40 minuuttia ennen kuin mitä aikatauluun oli arvioitu. Tuomari piti kuitenkin taukoa ja kehää siten myöhäistettiin melkein siihen asti, kuin sen oli tarkoituskin alkaa. Paikalla oli 10 kooikerhondjea joista uroksia vain 4. Primo oli yksin nuorten luokassa, tulos tällä kertaa NUO ERI 1 mutta ei SA:ta. Olen kuitenkin tosi tyytyvänen, odotin norjalaiselta Anne Buvikilta nimittäin ehkä EH:ta. Primon velipuoli avoimessa luokassa sitä vastoin sai ERIn lisäksi SA:n, ja oli lopulta ROP sekä valioitui!

Tänään oli taas agilityä. Aiheena oli A ja hyppy-ympyrä. Olimme ulkokentällä ja oli melkoisen kuuma, joten otettiin ihan vain pari toistoa ja sitten vaihdettiin vuoroa. Primolta sujui molemmat ihan hyvin, se hyppäsi huomattavasti reippaammin kuin viimeksi ja A:stakin poitsu tykkää. Lopputunnista otin taas bang gameä keinulla, ja ihan viimeiseksi putken, jotta Primolle jäisi varmasti päällimmäiseksi iloinen mieli. Primo menikin putken vauhdilla ja innostuneesti.

Viikko sitten hallin parkkipaikalla meitä vastaan käveli musta belgianpaimenkoira. Maaliskuussa Primon päälle käynyt koira oli musta saksanpaimenkoira, ja nyt ensimmäistä kertaa tuli tilanne, jossa Primo selvästi pelkäsi mustaa, samannäköistä koiraa. Tänään nähtiin sama koira omistajineen, ja kouluttajan sekä koiran omistajan kanssa sovittiin, että voisimme yrittää siedättää Primoa olemaan belgin lähellä, se kun on mukavaluonteinen leikattu narttukoira. Tänään aloiteltiin muutaman metrin etäisyydellä niin, että seisoskeltiin ja juteltiin ja syötin Primolle treeninameja. Primo söi namit ja heilutti häntää, mutta seisoskeli pääasiassa selkäni takana piilossa. Jos kaikki sujuu hyvin, tulevaisuudessa voitaisiin vähitellen lyhentää välimatkoja. Ylimpiä ystävyksiä ei koirista tietenkään tarvitse tulla, mutta olisi kiva että Primo sietäisi belgin ja jatkossa ehkä muutkin samannäköiset.

Juuri ennen agilityn alkamista, lämmittelylenkillä, tuli Primon isukki omistajansa kanssa vastaan! Oli tosi hienoa nähdä Milo pitkästä aikaa, viimeksi kun tavattiin kooikerhondjein erikoisnäyttelyssä heinäkuussa. Milo tuli iloisesti tervehtimään minua, mutta isän oikeudella päästi pienen pärähdyksen Primolle, joka pysyttelikin mielellään kauempana. Olipa kyllä mukava yhteensattuma.

 

Olen taas lisäillyt kuvia kuvasivustolle, sieltä löytyy mm. koikkeritapaamisen kuva-anti.