Perjantaina Primolla kävi hieroja. Olisin muutenkin ottanut tähän syksyyn ajan, mutta lisäksi Piira suositteli hierontaa 2-3 viikon kuluttua viime käsittelystä. Kävimme ennen hierontaa Suvin & Mindin kanssa lenkillä Sauhuvuorella, ja kaksikko jäi tänne meille myös hieronnan ajaksi. Primo malttoi pysyä aloillaan paremmin kuin koskaan aikaisemmin, ei jätkä juuri päätäänkään nostanut kun loikoili vain käsiteltävänä. Hierojan mukaan Primo venyi paremmin kuin aikaisemmin, joko voimistelusta yms on ollut hyötyä tai sitten kunnon kiipeilylenkki ja riehuminen Mindin kanssa sai paikat venymään. Hierojalla oli muutoinkin hyviä uutisia, hänestä mm. Primon lihaksisto on paremmassa kunnossa kuin heinäkuussa.

Hieronnan jälkeen lähdimme pitkästä aikaa maalle vanhempieni luokse. Lauantaiaamuna Anne T sekä pieni 8-viikkoinen Rianna (Bullbenz Kooi Nora Sade) kävivät kylässä. Varovaisesti tutustutimme Primoa Riannaan ja toisin päin, ja hienosti koiruuksilla meni. Primoa jännitti kyllä todella paljon, ja selvästi Riannaakin ujostutti. Vaan pientä leikkiinkutsua oli ilmassa ja Primo kävi välillä tarjoamassa leluakin Riannalle. Myös Peter oli mukana, ja poitsut saivat pikaisesti moikata toisiaan pihapiirissä.

Kävimme lauantaina myös pyöräilylenkillä, ja kyllä Primo taas painelikin menemään kovaa vauhtia. Näin maallikon silmään poitsun ravi näyttää tosi hienolta ja rennolta, kunhan on hetken aikaa menty. Päästin Primon välillä jälleen vapaaksi, jolloin se hetken aikaa sinkoili kovassa laukassa aika pitkällekin eteen, mutta saatuaan vähän irroitella jatkui matka ravissa. Tulen varmaan aina vanhempien luona käydessäni hyödyntämään noita lähettyvillä olevia hiljaisia hiekka- ja metsäautoteitä ravilenkkien tekemiseen, kunhan vain keli on sopiva.

Lauantai-iltana palattiin Turkuun, sillä sunnuntaina minulla oli aikainen herätys kisatyövelvoitteen takia. Olin ATT:llä töissä kaikissa säkäluokissa kahdella ykkösten agility- ja yhdellä hyppyradalla. Varsinkin ratahenkilönä pääsi kivasti seuraamaan ratoja ja pohtimaan sitä, miten itse toimisi. Etenkin ensimmäinen agilityrata oli kivannäköinen vauhtirata. Vaan meillä menee vielä piiiiitkä aika keppejä ja keinua opetellessa, olemme niissä vielä täysin alkutekijöissä. Tuskin startataan ensi vuonna virallisissa.

Eilen kävin Primon kanssa Sauhuvuorella ja Vaarniemenkalliolla. Oli upea ilma, metsässä ei edes kova tuuli haitannut. Matkaa kertyi kaikkiaan ehkä kuutisen kilometriä, aikaa saatiin kulumaan reilut kaksi tuntia. Oli pakko ottaa myös ns. viralliset syyskuvat Primosta, josko vaikka saisi aikaiseksi muuttaa blogin ulkoasuakin hieman syksyisemmäksi niiden avulla... Luonnonsuojelualueen laitamilla tuli vastaan mies kahden nuoren espanjanveskoiratytön kanssa, ja päästimme koirat hetkeksi vapaaksi tutustumaan toisiinsa. Pientä leikintynkää oli ilmassa, mutta vähän oli myös ujostelua puolin ja toisin.

Eilisen rankemman kiipeilylenkin jälkeen oli tänään vuorossa lepopäivä. Pääsimme töiden jälkeen lenkillä tekemään jälleen todella onnistuneen ohitusharjoituksen, mihin olen kyllä erittäin tyytyväinen. Pitäisi muistaa reilusti ajoissa valmistautua ohitukseen, mieluiten heti kun itse havaitsen koiran. Kun namit on hyvissä ajoin valmiina, pystyn palkkaamaan Primon oikea-aikaisesti suuremmalla todennäköisyydellä. Tänään hoksasin olla ajoissa, ja onnistuin palkitsemaan Primon välittömästi kun se ensimmäistä kertaa luopui tuijottamisesta. Kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut, Primo ei rähjää, mutta etenkin saksanpaimenkoiran hyökättyä päälle jää tuijottamaan tiiviisti, yrittää ehkä mennä maahan tai väistää syrjään (kuin pelkäisi ettei esim. jalkakäytävä riitä turvalliseen ohittamiseen). Tuijottaminen saa sitten usein koirat rähjäämään Primolle, vaikka Primo koko ajan pysyisi hiljaa.

Vaikka Primo olisi aloittanut tuijottamisen, se yhä useammin ja vähitellen myös aina aikaisemmin malttaa luopua ja kääntää katseensa minuun. Jos ei silloin palkka ole valmiina, saattaa Primo jatkaa tuijottamista ja sitten pitää itse yrittää saada kontakti sekä toivoa, että se myös onnistuu ennen kuin on liian myöhäistä. Parempi olisi, jos Primo tarjoaisi kontaktia itse ja aina pystyisin sen heti ensimmäisellä kerralla palkkaamaan. Namien avulla ohittamalla Primo ei pysähdy, mene maahan tai väistele, vaan tulee kauniisti vierelläni ohi, vaikka toinen koira rähjäisi. Ehkä poitsu oppii vielä luottavaiseksi ohitustilanteissa.

Illemmalla tänään naksuttelin pitkästä aikaa Primolle, ja poitsu oli tosi innoissaan tekemässä ja tarjoilemassa kaikkea. Nyt kun muistin kaivaa naksuttimen esille, pitäisi taas alkaa useammin hassutella ja treenailla kaikenlaista. Ja agilitya varten voisi alkaa vahvistaa nenäkosketusta, se kun on jotenkin jäänyt...

 

Kuvasivustolta löytyy muutamia uusia kuvia Riannasta ja Mindistä, lisään myöhemmin myös jokusen otoksen eiliseltä lenkiltä.