Blogin päivittämisestä on jälleen vierähtänyt hieman aikaa... Ohjatut agilitytreenit jäivät kesätauolle juhannusviikolla, ja 4 kertaa olisi vielä luvassa elokuun puolivälistä alkaen. Tässä pitäisi alkaa päättää, hakeako mölliryhmäpaikkaa vai mitä tehdään jatkon suhteen. Tavallaan agility on alkanut sujua vähitellen hieman paremmin. Edelleen Primolla ilmenee välillä esteen takana steppaamista (ponnistuspaikan hakemista). Uskon sen kuitenkin olevan psykologinen juttu, Primo kaipaa vain itsevarmuutta ja hauskuutta sekä vauhtia tekemiseen. Viimeisissä ohjatuissa treeneissä meillä oli tuuraaja-koutsi, jonka ohjauksessa teimme mm. erikseen keinua ja harjoittelemiamme ohjauskuvioita 2-5 esteen radalla. Keinu onnistui silloin ihan hyvin hihnassa, teimme ihan normaalia keinua (eikä alas laskettua treenikeinua) runsaalla namipalkalla ja pienellä keikutusharjoituksella.

Ohjattujen treenien jäätyä tauolle olemme kurssikaverin kanssa käyneet kertaalleen omatoimitreeneissä. Silloin harjoittelin Primon kanssa mutkaputki-hyppy-mutkaputki-hyppy-rataa niin, että itse pyörin koko ajan keskellä ohjaamassa. Tämäntyyppinen harjoitus tuntuu olevan Primolle juuri mieluinen ja oikeanlainen sekä tuo poikaan mukavasti vauhtia, sellaista tarvitsisimme paljon lisää. Palkkasin lelulla mikä sopi hauskanpitoteemaan oikein passelisti.

Lisäksi otin puomin alastulokontaktia lähinnä nostamalla Primon puomin loppupäähän ja palkkaamalla pysymisestä. Tavallaan tuli palattua kontaktien opettelun alkuun, mutta halusin tehdä niin koska Primo on tähän mennessä kyllä ottanut kontaktit, muttei ole tajunnut pysäytyksen merkitystä. Harjoitus meni aika lailla nappiin, mistä olen kyllä todella onnellinen. Myös keinua teimme treenikaverin avustuksella hihnassa, ja se sujui kyllä parhaiten tähän mennessä! Olen niin iloinen, kun mahdottomalta tuntuneet esteet alkavat sujua! Pitäisi päästä vielä uudelleenkin omatoimisesti harjoittelemaan, mutta toisaalta kaveri olisi hyvä olla mukana jotta on joku joka pystyy avustamaan tai korjaamaan suorituksia.

Tällä viikolla treffasimme jälleen myös Mindin (Estaika's Fable) kanssa läheisessä puistossa. Oli melko lailla kuuma, mutta vähäsen koirulit innostuivat leikkimään keskenään. Yhteinen lenkki sujui myös mukavasti. Napsin muutamia kuviakin, joita on tulossa myöhemmin kuvasivustolle.

Viikonloput ovat pitkälti sujuneet mökkeillessä. Juhannuksena tullessamme aamulenkiltä näin mökin pihassa vaskitsan. Vaikka vaskitsa onkin jalaton sisilisko, oli se äkkinäkemältä kyllä aivan kuin käärme. Onneksi se on kuitenkin myrkytön ja täysin vaaraton - eikä ole näyttäytynyt jälkikäteen mökin pihapiirissä. Lintuja Primo välillä ajaa lentoon mökin pihasta, ja toisinaan se on myös haukkunut metsän reunamilla olevia peuroja tai hirviä (ainakin haukuntaa seuraavasta rytinästä päätellen). 

Tänään tapahtui pitkään odotettu edistysaskel pikkupojan uimakoulussa, nimittäin Primo lähti itse uimaan!!! Toki se oli vain muutamia vetoja, pyörähdys rantaan, pari potkua pohjaan ja taas pari uintivetoa jne, mutta alku se on silti! Jälleen vahvistui käsitys siitä, että Primo ei oikein tiedä miten uimaan kuuluisi lähteä, vaan helposti jää läiskyttämään vettä etutassuillaan, jolloin ympäriinsä lentelevät pisarat alkavat häiritä Primoa ja sitten alkaa epäröinti. Mutta ylipäätään olen todella iloinen siitä, että Primo menee itse veteen, kahlailee niin pitkälle kuin tassut yltää maahan, kanniskelee kaisloja ym. Eli ei se vesi enää täysin vieras elementti ole... Heittelin Primolle käpyjä ja simpukoita matalammalle alueelle, ja poitsu juoksi edes takaisin niiden perässä melkoista vauhtia.

Yksi ikäväkin yllätys tähän ihanaan mökkiviikonloppuun on osunut, nimittäin Primosta löytyi se ensimmäinen punkki. Punkkipihdit olivat jääneet Turkuun, joten piti lähteä Eurasta eläinkaupasta ostamaan uusia. Ei se vielä mitään, mutta en saanut punkkia millään irti! Pieni osa siitä jäi ihoon, ja oli sitten pakko soittaa eläinlääkärillekin ja kysyä että miten vaarallista tämä nyt on. Ei ole kuulemma mitenkään erityisen epätavanomaista, että osa punkistä koiraan jää, ja eläinlääkäristä käskettiin vain seurailla, ettei iho tulehdu. Iho usein itsestään työntää loput punkista ulos... sitä odotellessa, tai sitten on edessä eläinlääkärikäynti. Jäljelle jäänyt osa punkistä on niin pieni, ettei siitä enää saanut otetta pihdeillä taikka pinseteillä. Ehkä parempaa onnea ensi kerralla....