Talvinen sää senkun jatkuu ja arki siinä sivussa. Olen yrittänyt pitää Primoa mahdollisuuksien mukaan Turussa metsäpoluilla vapaana ja harrastaa vähän myös hangessa kahlaamista. Loppiaisena eli torstaina olin suunnitellut meidän lähtevän Ilpoisten maankaatopaikalle katsomaan, miltä siellä näin talviaikaan näyttää ja onnistuisiko mäkikiipeily. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, kun sää muuttui niin kauheaksi - ei paljoa innostanut lähteä kovassa tuulessa ja tuiskussa aukealle paikalle... Kiipeilimme sen sijaan sitten Laukkavuoressa metsän suojassa. En tiedä oliko Laukkavuori Primolle ihan helppo nakki, mutta itse ainakin olin aivan hiestä märkä. Ehkä kiipeilyä olisi voinut harrastaa kevyemmässäkin vaatetuksessa... 

Varissuon koirapuisto on ollut monena päivänä autio käväistessämme siellä lenkin yhteydessä. Loppiaisiltana sitten lähdimme ihan autolla liikenteeseen, ja ajoin YO-kylän koirapuistoon. Siellä Primolla riittikin ihania naisia kosiskeltavaksi, eli poika sai vihdoin leikkiseuraa muista koirista. Primo iski silmänsä erityisesti noin 2-vuotiaaseen suomenlapinkoira Anaan.

Tulimme taas viikonlopuksi vanhempieni luokse maalle. Primo osaa ihan hienosti odottaa lupaa syödä ruokaansa (yleensä istuen), ja olen alkanut pyytää pojalta maahanmenoja ruoan antamisen yhteydessä. Tänään aamulla, kun annoin Primolle ruokaa, sanoin "(Primo) maahan".  Primo meni maahan, ja käänsin selkäni kai ottaakseni aikaa kellosta, kun isä puolihuolimattomasti vitsaili "Primo puuhun". Aika paljon pitää ilmeisesti tehdä häiriötreeniä aikanaan, sillä Primo hiippaili ruokakupilleen isän jokseenkin epäselvästä käskystä...   Hassua sinänsä, aikaisemmin olen nimittäin pystynyt esimerkiksi heilumaan ja hyppelemään tai vaikka kehumaan poikaa ilman, että se on ennen luvan saantia kuitenkaan noussut ja lähtenyt kupilleen...

Puolilta päivin lähdimme ajelemaan Raumaa kohti. Primo taisi tunnistaa synnyinkotinsa heti autosta päästyään, ainakin innostus oli jälleen sen mukaista. Anne T nappasi Peterin mukaansa ja lähdimme yhdessä koiria lenkittämään. Pojat kirmasivat hangessa iloisina, ja varsinkin Peter teki komeita sukelluksia lumeen. Lenkin jälkeen Primo leikki sisällä vähän Vickyn kanssa. Aika nöyrästi Primo Vickyn lähellä käyttäytyi, vaikka olikin nyt rohkeampi kuin viime kerralla. Myöhemmin iltapäivällä kävimme vielä toistamiseen lenkillä, jolloin mukaan lähtivät Peterin ja Primon lisäksi myös Sally, Sade ja Vicky. Koirat pääsivät taas vapaasti juoksentelemaan, ja Primo sulautui hienosti punavalkoiseen laumaan. Satuimme tapaamaan myös Sallyn tyttären Solen (Bullbenz Kooi Tanya Geri) ja Keiran tyttären Iisan (Oorbellen Jennifer).

Primon paino on pysytellyt noin 10,8 kg:ssa hetkellisen notkahduksen jälkeen. Notkahdus taisi johtua löysälle menneestä vatsasta ja oksentelusta. Ilmeisesti uusi ruoka ei sopinutkaan pojalle, ja lisäksi yhtenä päivänä Primo oli syönyt risuja. Poika oli sitten työpäiväni aikana yrittänyt päästä sulamattomista risunpalasista eroon oksentamalla. Nyt vatsa näyttäisi rauhoittuneen ja poitsun vointi kohentuneen. Sopiva ruokakin on nyt tainnut löytyä. Painoa Primolle saa vielä hieman tulla lisää, mutta vähitellen.

 

Primo 2.1.2011.

 

Pojat 8.1.2011.

 

 

Peter voisi vähän luovuttaa häntäkarvoja Primolle...?