Viime sunnuntaina oli Suomen Kooikerhondje ry:n vuosikokous Tampereella, ja kun kerran kimppakyydillä oli mahdollisuus matkustaa, niin lähdettiin sitten Primon kasvattajan kanssa kokoustamaan. Peter ja Primo pääsivät mukaan ja matkustivat takatilassa - Peter hiljaa ja nukkuen, Primo hieman levottomammin. Kokouksen jälkeen lähdimme pienellä punavalkoisella porukalla metsään kävelemään, mukana olivat Peterin ja Primon lisäksi Loki, Jana, Huugo, sekä Olli (Bullbenz Kooi Olly Sade). Kuvia metsäreissulta on tulossa myöhemmin, tänään vasta oli energiaa ylipäätään siirtää kuvia kamerasta koneelle asti.

Autossa ollessaan Primo oli tietenkin mennyt imaisemaan ruven haavansa päältä, kun olen niin kehunut että yhtään ei ole haava poitsua koko aikana kiinnostanut. Nyt on sitten saanut olla todella tarkkaan vahtimassa, ja kotona ollessanikin Primo on saanut suuren osan ajasta pitää joko kauluria tai Back on Trackiä päällään, kun ei joka sekunti ehdi itse tarkkailla pojan puuhasteluja. Sitä myötä kun haavoihin on alkanut tulla ruvet päälle, on löytynyt vähän useampiakin naarmuja kuin eläinlääkärissä huomattiin, mutta kaikki onneksi kovin pieniä. Ja pienimmät ovat jo suurin piirtein parantuneetkin, alkaa uusi iho tulla pienten rupien tilalle.

Koska Primo on koko ajan voinut ja liikkunut niin hyvin, päätin sitten osallistua maanantain agilitytreeneihin. Aiheena oli kontaktien ja keppien kertausta. Me aloitimme kertaamisen puomilta. Se sujui hyvin, tosin puomi oli tällä kertaa vähän liukkaampi kuin se mitä aikaisemmin olemme käyttäneet, ja oli vähän pojalla ensin pidon hakemista ylösmenolla. Innokkuutta ei kuitenkaan puuttunut.

Odotellessa otin muutaman matalan esteen ja mm. hyppy - hyppy - mutkaputki -yhdistelmää, kaikki siis sellaisessa kaarevassa linjassa. Ja Primohan meni vauhdilla! Kun yhdistin putken jälkeen vielä hypyn, Primo vähän steppasi ennen viimeistä estettä mutta hyppäsi kuitenkin. Lisäksi tein kahden suorassa linjassa olevan hypyn yhdistelmää ja palkkasin "namipallolla", josta olen jo aikaisemminkin kirjoittanut tokokurssin yhteydessä. Välillä ihan vain leikitin Primoa esteiden keskellä tai kentän laidalla, ja poitsuhan ihan innostuikin vetoleikeistä. Muutaman kerran peräti onnistuin palkkaamaan esteiden suorituksesta vetoleikillä, mikä on huimaa edistystä kurssin alkuun nähden!

Puomin jälkeen teimme ohjatusti A:ta. Sekin sujui hyvin, sen verran vauhdikkaasti Primo vain esteen suorittaa että eivät meinanneet takajalat pysähtyä alastulokontaktille. A:n jälkeen oli keppien vuoro. Teimme ohjatusti kujaa, ja kouluttaja oli sitä mieltä että kujaa voisi alkaa kaventamaan. Primo menee kujan vauhdilla eikä esimerkiksi yritä hyppiä reunojen yli. Ilman koutsia tehtiin sitten myös niitä ohjureilla (verkoilla) olevia keppejä ja pari toistoa vinokeppejäkin, jotka sujui muuten tosi hyvin etenkin siihen suhteutettuna, että tämä oli vasta toinen kerta kun me niitä kokeilimme.

Aivan lopuksi kävimme vielä kokeilemassa ihan matalalle laskettua harjoituskeinua, koska se keinuun tutustumiskerta jäi meiltä välistä. Minä vein Primoa keinulle lyhyellä hihnalla ja maksanpala kädessä, ja koutsi pehmensi keinun alastuloa. Välillä annettiin kuulua vähän isompi kolahdus, välillä tehtiin ihan hiljaa ja pehmeästi.  Kokonaisuudessaan keinun harjoittelu sujui mielestäni hyvin. Ylipäätään treenit onnistuivat tosi hyvin ja Primo ei millään tavalla vaikuttanut siltä, että olisi edes muistanut koko hyökkäystä. Hieno, reipas poika, olen niin ylpeä siitä!

Tänään oli Kennelliiton jalostustietojärjestelmään ilmestynyt Primon lonkka- ja kyynärkuvien tulos. Kyllä tuloksia tuli vähän jännitettyä, vaikka eläinlääkäri sanoi olevansa kovin varma siitä, että samoina ne tulevat takaisin kuin lähtevätkin. Ja niinhän siinä kävi, lonkat ovat nyt virallisesti A/A ja kyynärät 0/0. Ainakin näiden tulosten perusteella voidaan nyt sitten hyvillä mielin jatkaa agiliitelyä.