Oli tarkoitus kirjoittaa Ville Pirisjoen agilitykoulutuksen jälkeen blogiin, siellä kun oli kerrankin mahdollisuus saada videollekin koko koulutussessio. Ja suurimmaksi osaksi meillä sujuikin mukavasti. No, video vaan oli sitten kuvattu ylösalaisin ja oma osaamiseni (kiinnostukseni) ei riittänyt sen kanssa taistelemiseen kun yksinkertainen "kierrä"-toiminto ei kääntämiseen riittänyt. Joten ei sen kummempaa tekstiä tai muutakaan materiaalia siitä koulutuksesta, ja tokihan siitä on jo viikkokausia aikaakin.

Agility on sujunut jälleen vaihtelevasti, pitkälti omien mielialojen mukaan. Välillä on ollut mahtitreenejä, välillä olen ollut valmis siltä seisomalta luopumaan ryhmäpaikasta. Välillä on niin sanoinkuvaamattoman turhauttavaa, kun tuntuu ettei ole itse kehittynyt ollenkaan näiden vuosien aikana. Kädet ja jalat eivät tottele niin kuin toivoisi, oma kroppa ei ole hallinnassa ja ohjaaminen ei vaan ota sujuakseen.

20140522_202302-normal.jpg

Päivä jona agilitystä tuli taas astetta enemmän välineurheilua...

 

Toisaalta välillä on hyviäkin treenejä, varsinaisia supertreenejä, kuten viimeinen möllirata/tekniikkakurssi Kelpokoiralla toukokuun lopulla. Vetäjänä toimi sillä kertaa Mila Oravecz. Koska meitä oli tuolla viimeisellä kurssikerralla vain puolet paikalla, oli runsaasti aikaa paneutua rataan ja tekemiseen koirakkokohtaisesti. Milan ohjeistamana teimme Primon kanssa rataa juuri meille täydellisesti sopivissa pätkissä ja myös palkkaamiseen kiinnitettiin huomiota. Ensimmäistä kertaa ehkä ikinä pääsimme pätkissä treenaamisen jälkeen tekemään radan alusta loppuun nollana siten, että Primon vauhti oli "maalissa" yhtä kova kuin treenien alussa, ja koira oli hyvässä vireessä, täysin motivoitunut, iloinen ja palkkautui lelulla! Olin ikionnellinen!

Pahimpina masistelun hetkinä pitää yrittää vaan muistella sitä treenikertaa. Jos en tiedä mitä olen tekemässä, on parempi lopettaa ajoissa ja antaa koiralle mahdollisuus onnistua, kuin tukahduttaa koiran kiinnostus edellyttämällä sitä toistamaan samaa, sen jo osaamaa asiaa sen vuoksi että emännällä on pallo hukassa ja kartta jäänyt matkasta.

20140523_170457-normal.jpg

Mindi ja Primo haistelevat ristiin rastiin.

 

Toukokuun lopulla saimme ihanaisen Minttuliisan vieraakseemme Suvin lomaillessa. Koirat tulivat juttuun yhtä hyvin kuin aina ennenkin,ovathan Primo ja Mindi viettäneet paljon aikaa yhdessä, ollaanhan tässä vähän kuin vakiituneita hoitopaikkoja... ;) Mindi pääsi myös uimaan mökillemme parina päivänä, ja kylläpä neiti nauttikin! Jouduin lopulta kantamaan prinsessakoiran pois järvestä - kirjaimellisesti! Kuvia löytyy galleriasta. Ei tosin mitään kovin kummoisia, kun sattui tuo kameran rungon vaihto juuri samalle viikonlopulle, ja vähän oli hakemista asetusten ja koko kameran käytön kanssa.

20140524_081350-normal.jpg

Primo ja Mindi lenkillä - yleensä kuljettiin vierekkäin kylki kyljessä.

 

Touko-kesäkuun vaihteessa sitten allekirjoittanut lähtikin viikoksi etelänlomalle, ja Primo pääsi synnyinkotiinsa Annen ja Jarin hoiviin Raumalle. Primo, Rianna, Peter ja Sade olivat tulleet hyvin juttuun, ja yöt Primo oli saanut nukkua Jarin kainalossa. Loman aikana Primo kävi myös näyttäytymässä kahdelle hollantilaistuomarille, ensin Turun ryhmänäyttelyssä ja sitten vielä Tammelassa Spanieliliiton erikoisnäyttelyssä, joka oli tänä vuonna juhlanäyttely. Kiitos Annelle ja Suville että mahdollistitte Primon osallistumisen! Turussa Primo oli ROP maltillisella arvostelulla ja Tammelassa tuli EH mielestäni oikeinkin kivalla arvostelulla. Molemmat löytyvät tulossivulta.

IMG_3707-normal.jpg

Primo kiihdyttelee 23.5.2014

 

Heti reissusta palattuani alkoi Kelpokoiralla uusi kurssi, tällä kertaa neliviikkoinen kontaktikurssi ja vetäjänä Mila Oravecz. Ensimmäisellä kerralla käytiin vähän taustoja ja tämänhetkistä tilannetta läpi sekä katsottiin missä vaiheessa jokaisen puomi on. Saimme kotiläksyksi mm. nenäkosketuksen parantamista, Primo kun etenkin etupalkalla jää helposti vain tuijottamaan palkkaa vapautusta odottaen ja unohtaa "nokkimisen". Asento on kyllä oikea, mutta Primo passivoituu ja suunnilleen tuijottelee vain etupalkkaa kuola valuen... ja lopulta joko vapautuu pienestäkin rasahduksesta tai vaan lähtee omine lupineen palkalle.

Viime torstaina aloitettiin tsekaamalla miltä keinu kullakin näyttää. Minua vähän harmitti kun keinu ei oikein ole ottanut edistyäkseen sitten viime tammikuun. Mila kuitenkin sanoi, että Primosta näkee että sen kanssa on tehty hyvä pohjatyö ja se tavallaan tietää mitä siltä odotetaan. Saimme jatkosuunnitelman ja loppujen lopuksi jäi todella positiiviset fiilikset treenaamiselle. Sitten kävimme jälleen puomin tilanteen läpi kotiläksyistä aloittamalla. Mila kehui Primoa runsain mitoin ja sanoi että kotona harjoittelu näkyy. Primo oli kuulemma herttainen kun oli niin innoissaan. :') Ja olihan se! Se todella yrittää parhaansa. Olen jälleen tämän kevään aikana oppinut koirastani niin paljon lisää. On se mahtava pieni otus.

20140607_170247%5B1%5D-normal.jpg

Piimis metsälenkillä.

 

Viikko sitten tiistaina pääsimme ensimmäistä kertaa ottamaan osaa TVK ry:n järjestämiin viehejuoksutreeneihin Vätissä. Olipas kiva saada juoksuseuraa Mindistä ja Lennistä, molemmilla meni oikein hienosti! Viime vuonna Lenniä vielä vähän epäilytti koko touhun tarkoitus mutta nyt poika paineli hyvää vauhia vieheelle asti. Ja Mindihän oli ratketa liitoksistaan heti kun tajusi missä ollaan, vanha tekijä... :) Suvi sai Primon juoksun videoitua, kas tässä: https://www.youtube.com/watch?v=70eMVgp8nl8 Kiitos Suville kuvaamisesta!

Ja onhan sitä ehditty jo järkätä yksi pienimuotoinen Bullbenz-uimakoulukin tälle kesälle. 8.6. Anne T koirineen tuli kanssamme mökille, ja vaikka aluksi ripotteli vettä, saimme lopulta nauttia varsin kauniista alkuillan auringosta koirien polskiessa sydämensä kyllyydestä. Primo pääsi hetkeksi puuhastelemaan rantaan muiden kanssa, mutta uimaan se ei vieläkään innostunut. Niinpä laskin sen laiturin päästä kaksi kertaa alas, ja hienosti se taas polskutteli rantaan. Kuvia uimareissulta löytyy täältä.

 

20140606_234423%5B1%5D-normal.jpg

Joskus onni potkaisee - satuin voittamaan arvonnassa Peterin uimakuvalla BF:n tuotepaketin. Palkintofrisbee oli asiaankuuluvasti oranssi. :)

Toistaiseksi on vain kaksi punkkihavaintoa tältä kesältä. Molemmilla keroilla punkki vasta kiipeili Primon jalkaa pitkin, eikä yhtään ole nähdäkseni ehtinyt kiinnittyä. Ensimmäisen Bayvantic-liuoksen laitoin toukokuun viimeisellä viikolla, toivottavasti pärjätään nyt vielä juhannuksen yli tällä.