Viime maanantaina yksi enoistani toi meille raakaa possua koiralle annettavaksi. Primo nappasi yhden ison lihapalan saman tien itselleen, ja söikin siitä sitten suurimman osan. Taisi vähän ylensyödäkin, sillä epätyypillisesti Primo ei pyytänyt ruokaa seuraavaan vuorokauteen ollenkaan. Eikä myöskään oikein välittänyt muuta kuin makoilla ja sulatella ruokaansa.  Oli se aikamoinen jalkapallo maanantain ja tiistain ajan... Vähän pidin jätkää silmällä, että jos kuitenkin tulisi jotain tukoksia, mutta ajan kanssa pojan ruokahalu palasi ja vatsa laski - ja kakkaa alkoi tulla normaaliin tapaan. Oli kyllä todella rauhallista keskiviikkopäivään asti, jolloin Primo alkoi vihdoin kaivata taas tekemistä. Torstaina se olikin jo ihan mahdoton, ja sai mielettömiä hepuleita lenkilläkin.

Onneksi Primon aktiivisuus palasi torstaina, sillä silloin alkoi kuusi viikkoa kestävä yksityisen koirakoulun järjestämä tokokurssi aloitteleville ja nuorille koirakoille. Kurssin kouluttaja on itse tokon ylituomari. Vaikka kurssisisällöstä löytyi pääasiassa sellaisia asioita, joita me jo jotakuinkin osaamme, halusin että perusasiat tulee nyt vihdoin hiottua kuntoon. Ja hyvä että tein tämän valinnan, sillä jo ensimmäinen tokokerta oli aivan mahtava.

Tunnin aiheena olivat luoksepäästävyys, perusasento ja seuraamisen alkeet. Perusasento yleisesti on ollut meille hieman ongelmallinen liike. Primolla ei ole perusasennon paikka hallussa, vaan se saattaa tarjota sitä melkein minne vaan (eteen, liian kauas sivulle, taakse..). Joskus Primo menee maahan sivulle. Kaikki tämä sekoilu on tietysti omaa syytäni, kun olen alkuvaiheessa palkannut väärässä kohtaa istumisesta, enkä ole osannut korjata asiaa. No, kouluttaja pyysi ensin näyttämään, millainen kunkin koirakon perusasento on, ja sen jälkeen hän antoi vinkkejä. Ja saamieni vinkkien avulla Primo näytti tunnin aikana varmaan parhaimpia perusasentoja ikinä! Aivan käsittämätöntä!

Minun pitäisi myös alkaa päättää, miten haluan Primon perusasentoon tulevan. Olen alun perin opettanut pojan tulemaan sivulleni selän takaa kiertäen. Tämä on kuulemma vanhanaikainen tapa, mutta edelleen täysin hyväksyttävä. Primo osaa melko hyvin nykyään tulla myös suoraa sivulleni, jolloin se joko tekee pienen kaaren käsiavustuksella tai hypähtää jotenkin jalkojani vasten ja siten kääntää itsensä samaan rintamasuuntaan kanssani. Ehkä toivoisin, että voisin käyttää tuota suoraa sivulletuloa, mutta tässä vaiheessa poikaa on helpompi avustaa tulemaan suoraan oikeaan kohtaan takaa kiertäen. Tai ehkä vain kuvittelen, ja suora sivulletulo olisi yhtä helppo tehdä käsiohjauksella (ja vähitellen vähentää sitä ohjausta)... Hmm - pulmallista.

Niinkin yksinkertainen asia kuin luoksepäästävyys on myös ollut meille haastavaa, sillä Primo ei malttaisi pysyä perusasennossa tervehtimisen ajan. Tunnetusti jätkä mieluiten pussailisi ihmisiä, tai vähintäänkin haluaa nousta heiluttamaan häntää ja nuolemaan käsiä... Saimme hyviä vinkkejä luoksepäästävyyden opetteluun, ja kouluttajan tervehtiminen sujui paremmin (rauhallisemmin...) kuin koskaan aikaisemmin. Kehitystä havaittavissa myös siinä asiassa, siis!

Seuraamisen opettelusta olen oppinut sen, että varsinkin alkeissa laatu on määrää tärkeämpää. Saimme taas näyttää, millaista seuraamisemme on. Kouluttajan mukaan perusta on ihan hyvä - mutta löysi silti korjaamisen varaa.  Kyse oli pienistä asioista, kuten pitäisi aina muistaa sanoa "seuraa" (tai muu käskysana), odottaa hetki että koira ehtii tajuta, ja vasta sitten lähteä liikkeelle. Ei niin, että lähtee jo samalla kun sanoo käskyn... Ja että on järkevää liikuttaa ensin koiranpuoleista jalkaa. Ja että seuratessa kannattaa palkata omien jalkojen ollessa liikeasennossa (eikä yhdessä, kuten paikallaan seisoessa). Se, että jalat ovat yhdessä, merkitsee koiralle aina perusasentoa. Ja alkuvaiheessa edelleen kannattaa palkita koiraa liikkeestä - kuulin kurssitoverilta, että hänen koiransa laahusti liikkeessä ja omistajan pysähtyessä juoksi tämän kiinni, kun vain pysähdyksistä palkattiin.. Siis ihan järkeenkäypiä asioita, joita ei itse vain aina huomaa edes tekevänsä tai jättävänsä tekemättä!

Seuraamisemme on vinkeistä huolimatta edelleen alkeistasolla, mutta tästä on hyvä jatkaa treenailuja. Mahtavasta tokotunnista ja hyvistä vinkeistä innostuneena olen viikonvaihteen aikana jatkanut treenailua kotona. Vaikka esim. perusasennossa on edelleen paljon tekemistä, alkaa onnistuneiden suoritusten määrä vähitellen kasvaa.  Vaihtelun vuoksi olen ottanut myös vähän muiden käskyjen opettelua, kuten liikkeestä istumista. Alkuviikolla yritin myös treenailla noutoa Primon kanssa. Yritin saada pojan pitämään suussaan ensin palloa ja sitten dummya. Se ei ota mitenkään onnistuakseen. Pallon Primo ottaa erittäin mielellään - mutta vain viskatakseen sen maahan. Dummya se pitää suussaan hieman kauemmin, mutta meinaa aina lähteä kuljettamaan sitä jonnekin.

Olen tosin miettinyt, että ehkä Primolle on turhaa opettaa noutoa noin pienissä osissa (esim. ota-käsky). Se tarttuu noutotreenileluihin paljon halukkaammin, jos heitän ne vaikka vain metrinkin päähän, ja se saa todella noutaa ne minulle. Ongelmana on lähinnä se, että Primolla on kova kiire sylkeä treenilelut pois suustaan. Ideat alkaa väkisinkin loppua tuossa noutamisen kouluttamisessa. Vinkkejä otetaan vastaan!  

Olemme taas olleet maalla viikonloppua viettämässä. Eilen meillä oli vieraita, ja Primo sai oikein urakalla huomiota. Jätkä pääsi istumaan vieraiden sylissä ja pesi ainakin kolmen ihmisen naamat - ja sai selvästi välillä suupaloja ruokapöydästä, kun siihen tahtiin kiersi ihmisten jaloissa ja yhdessä vaiheessa jopa istui, tuijotti ja kuolasi... Ymmärrän toki, että tiinupossu on varmaan tuoksunut taivaalliselta pienen koirapojan nenään, mutta olen itse ehdottoman tiukka siitä, että minun koiraani ei pöydästä ruokita. Onneksi poika vaikuttaa ymmärtäneen, että eilinen olikin poikkeustilanne. Tänään se on jättänyt ruokailevat ihmiset rauhaan ja asettunut itse makuulle.  

Tiistaina onkin taas vuorossa eläinlääkärikäynti, sillä olen varannut Primolle ajan rokotuksille. Oikeasti ne menisivät vasta joulukuussa umpeen, mutta opinnäytetyöhässäkän ja muun vuoksi en halua jättää asian hoitamista sinne asti.