Keskiviikkoiltana pakkasin jälleen koiran tavaroineen autoon, ja otimme suunnan Lietoon agilitytreeneihin. Paikanpäällä kävimme ensin yhdessä (mutta ilman koiria) kaikki ne esteet läpi, joita sillä kerralla harjoittelisimme. Osa esteistä oli uusia, kuten rengas ja pöytä. Pituutta, rimaa ja muuria olimme jo harjoitelleet, ja putki olikin kotiläksynä. Treenikerran tarkoituksena oli, että jokainen koirakko suorittaisi vuorotellen kaikki esteet 6 kertaa, 3 kertaa vasemmalta ja 3 kertaa oikealta puolelta ohjattuna. Minä ja Primo aloitimme putkesta.

Aluksi Primo asteli putken sisälle hieman epäröiden, mutta poika ei kuitenkaan yrittänyt kääntyä takaisin vaan jatkoi matkaansa toisella puolella odottavalle namikipolle. Seuraavilla kerroilla Primo olikin jo itsevarmempi, ja vauhtiakin tuli vähän lisää. Ohi Primo ei tainnut edes yrittää kertaakaan mennä, mutta pidin myös huolen, ettei niin pääsisi käymään. Lähetin Primon esteelle kiinni pitämällä. Jossain vaiheessa pitäisi kai pennulta alkaa löytyä sitä malttia ja varmuutta lähteä esteelle paikaltaan ilman, että olen pitämässä kiinni.

Putken jälkeen otin Primolta perässä laahaavan hihnan irti, ja se sai suorittaa esteitä vapaana. Tilaa oli nyt reilusti, sillä osa esteistä oli ulkona aidatulla alueella, ja lisäksi kaksi koiraa puuttui. Primolla taisi treeneissä olla nälkä, sillä toisin kuin yleensä, se innostui paljon enemmän nameista kuin lelupalkasta.

Ulkona harjoittelimme uusia esteitä, rengasta ja pöytää. Pöydällä olosta piti tehdä koiralle mahdollisimman kiva asia ja sieltä alastulosta tylsää. Primo hoksasi asian todella nopeasti ja yritti tarjota pöydälle hyppäämistä vielä siinäkin vaiheessa, kun oli jo aika vaihtaa seuraavalle esteelle harjoittelemaan.

Rengasta harjoiteltiin maasta käsin. Periaatteessa koira olisi halutessaan voinut siis kävellä läpi, mutta Primo teki kyllä pienen hypähdyksen. Rengaskaan ei tuottanut Primolle ongelmia, joten ehdimme suorittaa kaikki esteet onnistuneesti. Primon edelliskertainen säikähtäminen hyppyesteellä vähän mietitytti ensin, mutta ennen treenejä päätin vain unohtaa koko asian ja katsoa mitä tuleman pitää. Enkä kyllä huomannut että Primolle olisi jäänyt jotain traumoja, mielestäni se hyppäsi innokkaasti ja hyvällä vauhdilla.

Treenien päätteeksi kokeiltiin kahden hyppyesteen sarjaa kahdesti siten, että rimat olivat vain maassa. Kouluttaja meni varmuuden vuoksi vahtimaan esteiden takana odottavaa palkkaa, jos vaikka koira sattuisikin juoksemaan esteiden ohi palkalle. Muut koirakot odottivat hallin päädyssä näköesteen takana niin, että vain ohjaajat näkivät toistensa suoritukset. Primo sai yrittää ensimmäisenä, ja se lähti räjähdysmäisesti liikkeelle, suoritti esteet ja sai palkkansa. Primo oli namialustalla varmaan ennen kuin minä ehdin juosta edes toiselle esteelle asti!

Muiden koirien suorituksia oli myös kiva katsoa. Pieni mäyräkoira oli herttainen, kun se lähti etsimään koirakavereita ja toista omistajistaan näköesteen takaa. Toisella yrittämällä esteet tulivat sitten suoritettua. Ryhmän edistyneimmältä vaikuttava tolleri suoritti esteet melko rauhallisesti, mutta se näyttikin kuuntelevan ohjaajansa käskyjä, kun taas Primo paineli vain tekemisen riemusta kohti esteitä. Neljäskin koira suoritti esteet hienosti, mutta säikähti aina esteiden välissä kun huomasi ohjaajan juoksevan viistosti takanaan, mikä näytti vähän hassulta. Treeneistä jäi taas oikein hyvä mieli, oli kyllä todella kivaa!

Torstaina oli toiseksi viimeistä kertaa L-SSK:n pentujen arkitottelevaisuutta. Kun kävelimme autolta treenikentälle, Primo alkoi säikkyä jotain pientareen viereen parkkeeratun trukin kohdalla. Yritin näyttää Primolle, ettei mitään pelättävää ole, ja pentu rauhoittui vähän. Se oli kuitenkin koko koulutuksen ajan selvästi hieman levoton eikä keskittynyt kunnolla.

Kouluttaja oli jälleen eri kuin ennen, ja harjoittelimme mm. ohittamista hänen koirallaan, joka oli sidottuna puuhun. Ohjaajan koiraa piti siis lähestyä oman koiran kanssa. Lisäksi teimme lyhyitä seuraamisharjoituksia (pari askelta ja seis) ja lopuksi pari luoksetuloa. Viimeistä luoksetuloa vaikeutettiin siten, että 4 koirakkoa muodosti "käytävän", jonka toiseen päähän koira jäi kouluttajalle, ja sitten itse piti mennä koirakäytävän toiseen päähän kutsumaan koira luokse. Koiran piti siis juosta neljän koiran keskeltä. Kouluttaja neuvoi jokaista meistä heittäytymään ja todella tekemään luoksetulosta iloisen ja vauhdikkaan.

Primo pääsi kokeilemaan ensimmäisenä, ja se juoksi hienosti suoraan luokseni ja sai sekä namin että lelun palkaksi. Menimme osaksi käytävämuodostelmaa, ja ryhmän nuorin, hellyttävä cockerspanieli Dana pääsi tekemään luoksetuloa. Vaan Danapa juoksikin minun luokseni, hyppäsi jalkaani vasten ja selvästi kerjäsi nakkeja. Dana sai yrittää uudestaan ja seuraavalla kerralla se menikin iloisesti oman omistajansa luokse.

En tiedä oliko minulla tosiaan paremmat namit kuin muilla, vai houkutteliko kainalossani oleva pieni lelu muita koiria niin kovasti, kun pari springeriäkin oli kovasti tulossa minun luokseni. Toisen tulon kouluttaja sai estettyä, mutta toinen kävi ensin hakemassa omistajaltaan namit luoksetulosta ja tuli sitten minun ja Primon luokse ennen kuin omistaja ehti napata hihnasta kiinni. Siitä tuli kyllä vähän rähinää, en tosin ole varma rähisikö Primo vai springeri, kun yritin vain saada Primon nostettua syliini ja tilanteen rauhoitettua. Mitään sen kummempaa ei kuitenkaan sattunut.

Luoksetulo ja seuraaminen sujuivat Primolta ihan hyvin, mutta muuten poika oli kyllä aivan muissa maailmoissa. Yleensä Primo kulkee muiden koirien läheisyydessä ryhdikkäästi ja häntä ylhäällä, kun nyt se kulki ympärilleen vilkuillen, häntä melkein jalkojen välissä ja niiskutti välillä. Kun koulutus loppui ja kävelimme takaisin autolle, Primo säikkyi trukin kohdalla jälleen. Päätin selvittää asian lopullisesti ja menin taputtelemaan koneen kylkiä ja syötin Primolle nameja. Primo vaikutti jo rennommalta ja uskaltautui lähemmäs... mutta sitten se alkoikin kovasti haistella ojanpiennarta, ja tajusin ettei kone pelottanutkaan Primoa. Ruohikossa näkyi ties minkä pienen elukan jäännökset. Primoa selvästi kiinnosti, mutta toisaalta pelotti. Eikä ihme, siinä helteessä jäännökset haisivat koiran nenään varmasti hyvinkin erikoiselta. Yäk!

Torstaina olimme ennen tottiskurssia käyneet hitaammanpuoleisella lenkillä kuumuudesta johtuen. Kun kurssin jälkeenkään Primon energiataso ei tuntunut lainkaan nollautuvan, minua alkoi hermostuttaa jatkuva kämpän ympäri ravaaminen ja pennun levottomuus, ja päätin viedä Primon koirapuistoon. Kahdeksan paikkeilla ilma oli kuitenkin jo sen verran viilennyt, ettei enää ollut niin kovin läkähdyttävää. Heti puistoon päästyämme Primo veteli yksin pienten koirien aitauksessa ympyrää kovaa vauhtia ja yritti saada isojen koirien aitauksessa olevan sakemanniuroksen juoksemaan väliaidan viertä. Välillä sakemanni intoutuikin, ja Primo kiihdytteli onnessaan ympäri aitausta.

Pienen odottelun jälkeen paikalle tuli muitakin koiria, ja erityisen onnellinen Primo oli sakemanniristeytys Nellin paikalle saapumisesta. Nellin juoksuista on varmaan jo pari kuukautta aikaa, mutta edelleen Primo on aivan rakastunut eikä haluaisi jättää tyttöä hetkeksikään rauhaan. Viivyimme koirapuistossa varmaan tunnin verran, ja sinä aikana Primo sai kulutettua ylimääräistä energiaansa sen verran, että oli kotona oma itsensä.

Perjantaina otettiin taas suunta vanhempieni luokse maalle. Kaivuri oli käynyt kääntämässä piha-alueen ylösalaisin, ja vanhempani haravoivat entistä nurmikko- ja peltoaluetta, jotta saisivat kivet pois ja maan tasaiseksi nurmikon kylvämistä varten. Pihan perälle kylvettiin myös vähän perunaa, ja Primo oli hommassa täysillä mukana. Poika vietti oikeastaan koko lauantaipäivän vanhempieni seurana pihassa, kaivoi kuoppia, kanniskeli oksia, ja yksinkertaisesti vain juoksenteli ympäriinsä vapaudesta nauttien. Perunamaan kyntämisen aikana Primo kävi pihistämässä pahvilaatikosta yhden perunan, jota se piti suurena aarteenaan koko viikonlopun. Myös pellosta mullan seasta löytynyt pieni keltainen pallo oli Primolle oikein mieluinen lelu. Tänäänkin vielä pentu jatkoi isän seurana pihamaalla hyörimistä, kunnes iltapäivällä alkoi sataa.

Eilen askartelin talon remontoimisen jäljiltä jääneistä muoviputkista sun muista jonkinlaisen agilitytunnelin. Ruma siitä tuli, mutta ainakin se pysyi koossa, ja pystyin vähän harjoittelemaan agilitykurssilla kotiläksyksi tullutta putkeen lähettämistä vähitellen yhä kauempaa. Putki tosin saa jäädä vanhempieni luokse, joten Turussa pitää sitten tyytyä taas tuolitunneliin.

Sain vihdoin ja viimein aikaiseksi tehtyä jonkinlaisen oman blogipohjankin, kiitos vaan kaikille vinkkejä ja apua antaneille! Lisäsin myös Primolle tulokset-sivun, jolle tulen päivittämään Primon saamia näyttelytuloksia arvosteluineen.

Lopuksi jälleen muutama kuva viikonlopulta:

Primo nurmikolla 22.5.2010.

 

Ihana kuoppa! Ja peruna jaloissa, ettei kukaan vaan pääse viemään sitä huomaamatta pois!

 

Primo nautiskelee kesästä sepelin päällä olevalla harsolla kieriskellen 22.5.2010.

 

Primon peruna-aarre.

 

Iloinen kurakuono 23.5.2010.