Tiistaina aamulla olin Primon kanssa rokotuskäynnillä Eurassa kunnaneläinlääkärillä. Eläinlääkäri teki samalla yleistarkastuksen, tarkisti mm. korvat, hampaat ja silmät ja käsitteli muutenkin Primon läpi. Ensimmäisen rokotteen aikana Primo oli ihan nätisti, mutta toisen pistoksen aikana nosti yllättäin etujalkansa olkaani vasten. Eläinlääkäri vain totesi, että se olikin oikeastaan parempi asento.  Onneksi Primo ei rimpuillut, nousi vain siis takajaloilleen, meinasi kai kiivetä syliini. Rokotukset oli kuitenkin nopeasti annettu, eikä Primo jäänyt kantamaan kaunaa eläinlääkärille, vaan heti pistosten jälkeen alkoi antaa pusuja häntä heiluen. Kun nostin Primon alas pöydältä, meni se ensin tuolien alle kyräilemään, mutta tuli sieltäkin vielä eläinlääkärin siliteltäväksi kun tämä kyykistyi ja kutsui Primoa. Reipas poika!

Primo painoi jälleen (panta päässä) 10,8 kg, sama tulos kuin PetVetissä 14. lokakuuta. Miksiköhän poika kotona punnitessa on aina painanut yli 11 kg? Äitini mielestä Primolla on aina nälkä ja se näyttää koko ajan nälkäiseltä ja laihalta, joten sovimme että kysyn eläinlääkärin mielipidettä. Eläinlääkärin mukaan Primo on todella hyvässä kunnossa, on lihaksia, kylkiluut tuntuvat mutteivät näy, ja turkki on hyvälaatuinen. Toivottavasti nyt ei siis hetkeen tarvitse kiistellä Primon syömisistä.  - Tai ehkä olisi pitänyt pyytää eläinlääkäriltä kirjallinen lausunto...

Primolle on vähän kertynyt hammaskiveä kulmahampaisiin. Eläinlääkärin mukaan luiden syöminen tehoaa hyvin poskihampaiden puhdistamiseen, mutta kulmureihin ei oikein auta muu kuin harjaaminen. Olen asiaa jo ennenkin pohtinut, joten ostin nyt sitten eläinlääkäriltä siipikarjan makuista hammastahnaa ja hammasharjan Primolle. Tulee se ainakin halvemmaksi kuin nukuttaminen ja hampaiden putsaaminen eläinlääkärissä... Eikä tarvitse joka päivä putsata, kerran pari viikossa riittää. Olen nyt kaksi kertaa vähän totuttanut Primoa hammastahnaan. Tahnasta se tykkää (ahne kun on), mutta harjaan ei ole niin ihastunut. Senkin poika kuitenkin sietää, tai mieluiten söisi...

Onneksi lähdimme tiistaina hyvissä ajoin ajelemaan Eurasta Turkuun, sillä matkan aikana ajokeli muuttui melkoisen huonoksi. Ehdin jo ajatella, että mistä ihmeen lumimyrskyistä niin kovin varoitellaan kun lunta ei näy missään, mutta iltapäivällä tosiaan alkoi pyryttää Turussakin. Lenkillä Primo saikin sitten pieniä hepuleita ja haisteli tarkkaan yksitellen lumessa näkyviä jälkiä. Illemmalla päästin pojan sitten lähipuistossa hetkeksi vapaaksi, kun ei yhtään kulkijaa näkynyt missään - kaikki olivat vähitellen piiskaavaksi ja märäksi muuttuneelta lumitihkulta suojassa. Oli jo pimeää, mutta pakkohan oli ikuistaa tämän talven ensilumi... Merkinnän lopussa siis kuvia kiiluvasta silmäparista lumisateessa.

Jos tiistaina Primo oli lenkillä intoa täynnä, teki se keskiviikkoaamuna jo alaovelle stopin, kun huomasi lumen muuttuneen loskaksi. Aluksi poikaa sai raahata perässä, mutta kyllä se siitä sitten sisuuntui kun ei muukaan auttanut. Keskiviikkona kävimme myös pienen tauon jälkeen Varissuon koirapuistossa, ja siellä odottikin yllätys: kesällä ja alkusyksyllä tekemäni soitot Turun viherliikelaitokselle olivat tuottaneet tulosta, ja puistoon oli viime viikon aikana kuulemma käyty tuomassa uutta hiekkaa vanhan, jo haisevan tilalle. Lisäksi aitoja oli vähän kunnostettu ja porttien edestä kaivettu hiekkaa pois - portit kun ovat alamäessä, ja aitausten yläosista on ajan saatossa valunut hiekkaa porteille ja aidat ovat siten madaltuneet (useampikin koira on isojen puolelta loikannut aidan yli). Eivät siis ihan kuuroille korville olleet ne soitot kaikuneet.  Mahdollisesti kyllä joku muukin on soittanut ja ns. valittanut, kuin pelkästään minä.

Kun tänään kävimme lenkillä ennen tokohallille lähtöä, vastaan tuli berninpaimenkoira Madde (n. 6v). Madde on muistaakseni ensimmäinen lenkillä vastaantullut koira sen jälkeen, kun Primo muutti Bullbenz-kennelistä luokseni Turkuun. Olemme nähneet Maddea muutamia kertoja kuluneen vuoden aikana, mutta jostain syystä Primo tänään heittäytyi aivan pentumaiseksi. Madde vain seisoi ja oli välillä leikkiinkutsuasennossa, kun taas Primo teki äkkinäisiä liikkeitä Madden ympärillä välillä jähmettyen aloilleen ja päästeli jonkinlaisia sopraanokiljahduksia (vaikkei Madde edes koskenut Primoon, vaan se itse läpsäisi välillä Maddea tassulla ja sitten kiljaisi). Korvatkin oli silleen hassusti taaksepäin, ilmeisesti siis mielistelyä? Primo ei ole pitkään aikaan käyttäytynyt noin pentumaisesti kenenkään kanssa, ja se oli todella huvittavaa katseltavaa.

Olemme kuluneen viikon aikana harjoitelleet tokoa melko ahkerasti, ja uskaltaisin varovaisesti väittää, että perusasennon kanssa on tapahtunut edistystä. Olemme treenanneet myös seuraamista (tosin sisätiloissa lähinnä). Tänään tokokurssilla harjoiteltiin koiran jättämistä istumaan ja sitten yhdistettiin siihen luoksetulo perusasentoon. Primo jäi istumaan melko mukavasti, mutta itse sekoilin todella kiitettävästi luoksetulo-osiossa. En tajua miten se oli niin vaikeaa! Opettaja tosin ylituomarina tietysti huomauttaa pienistäkin asioista (mikä on vain hyvä), mutta ohjeista huolimatta mokailin. Primo-parkakin varmaan ihmetteli, että mitä se nyt säätää siellä. Pitää paljon treenata tätä seuraavan viikon aikana, jos ei koiran niin ihan itseni takia. Yritän nyt saada Primon tulemaan perusasentoon suoraan (eikä selän takaa kiertäen), ja on ollut yllättävän vaikeaa yrittää oppia pois "sivulle"-sanasta, kun uudelle käskylle pitäisi keksiä uusi sana, joka tulee luontevasti.

Opettelimme myös venyttelemään koiraa ja lopuksi leikimme koirien kanssa. Primo oli siinä vaiheessa jo niin täynnä lihapullien sun muiden namien syömisestä, ettei kauaa jaksanut olla kiinnostunut leluista. Kotimatkalla poikkesimme YO-kylän koirapuiston kautta, koska ajattelin Primolle tekevän hyvää päästä vähän tuulettumaan aivotyöskentelyn jälkeen. Puistosta löytyikin kiva 9 kk:n ikäinen dobermannityttönen leikkikaveriksi. Takaa-ajoleikkien jälkeen olikin hyvä lähteä kotiin.

 

Primo ja ensilumi 9.11.2010