Kuten blogin sivupalkkiin lisäämästäni kalenterista näkyy, toukokuulle on osunut melkoinen määrä koiraharrastuksia ja -menoja. Maanantaina alkoikin agilityn alkeisjatkokurssi. Ryhmä kutistui vähän, mistä olen todella onnellinen (välillä oli vähän ruuhkaa 10 koiran kesken alkeiskurssilla), ja lisäksi osuin vieläpä todella kivaan ryhmään! Eli ainakin kaikki ekalla kerralla paikalla olleista koirakoista oli samoja, jotka olivat kanssamme samassa ryhmässä myös alkeiskurssilla. Yksi koirakko puuttui ja Bertta-cockeri piti lisäksi vielä karenssia juoksujen vuoksi. Hassua, että kaikki muut ryhmämme koirat ovat narttuja, Primo on siis puhtaasti akkain komennossa... Mutta siis ryhmäjako ei olisi varmaan paremmin voinut mennä mielestäni, kiva kun on hyvä yhteishenki, treenaaminenkin on mukavampaa.

Agilityssa teemana oli hypyt ja tiukat käännökset. Yksittäisenä harjoiteltavana esteenä oli A ja kepit. En rohjennut Primoa montaa kertaa viedä A:lle (jota tehtiin omatoimisesti), mutta ihan hyvin se sujui. Primo ei osaa alastulon puolelta hakea 2on2off-kontaktia (vaan tarjoaa etutassuilla kontaktiin koskemista), mutta jotenkin sain jätkänpätkän välillä oikeaan asentoon ja naksuttelin siinä pysymistä. Ja sitten tosiaan otettiin este myös kokonaan.

Keppejäkin tehtiin, verkoilla ja ilman (namikäsiavustuksella). Verkkojen kanssa sujuu ihan hyvin, käsiavustuksella on joskus mennyt paljon paremminkin. Muiden blogeista ratapiirroksia katsellessa olen joskus miettinyt, että huh, tuohon ei meikäläisen tarvitse vielä pitkään aikaan ryhtyä, mutta jo nyt huomaan että selittäminen voi olla vaikeaa ilman kuvaa. Mutta treenattiin siis tiukkoja käännöksiä siten, että ensin oli hyppy, sen jälkeen U-käännös suoraan putkeen jonka jälkeen oli hyppy, ja taas U-käännös hypylle. Yhteensä radalla oli siis neljä estettä ja ja ohjaaja pyöri siellä niiden "sisäpuolella" koko ajan. Kuulostaa helpolta, mutta putken jälkeiset 2 hyppyä eivät olleet samassa kohtaa rinnakkain, ja kääntäminen osoittautui aika haasteelliseksi. Putkeen lähettämisen jälkeen piti olla ajoissa ohjaamassa hypylle, mutta jos oli liian ajoissa ja jarrutti koiran nähden ennen estettä, koirakin pysähtyi. Piti siis olla tarkkana ajoituksen kanssa.

Muutaman kerran sain Primon pysähtymään esteelle tai jättämään välistä jonkin hypyn, mutta välillä tuli ihan kivoja suorituksia. Koko treenikerran ekaa hyppyä Primo jonkin verran jännitti, näytti muistavan että viimeksi se teki vähän kipeää. Mutta ekan hypyn jälkeen muut sujui paremmin. Pitäisi opetella lähtöjä paljon, Primo oli joskus tosi varma pysymään mutta nykyään joskus varastaa, ja parhaiten Primo hyppää aina kun en edes jätä sitä istumaan vaan lähden liikkeestä suoraan esteille. Mutta siis paljon riittää treenattavaa kaikin puolin - ja siksihän me alkeisryhmässä ollaankin.

No, tiistaina olikin sitten näyttelykoulutuksen vuoro. Kentällä oli yllättäen 10 spanielia ja rotukirjo laajasti esillä. Tosi hienoa, koleasta säästä huolimatta aktiivista porukkaa! Kentältä lähdin ajelemaan Ilpoisiin tsekkaamaan maankaatopaikan tilanteen. Olen käynyt siellä kerran ennenkin, L-SSK järjesti Piian Pysti-kisailun siellä viime kesänä. Mutta silloin kaikkialla kasvoi korkeaa heinikkoa ja muutenkin jäi suuri osa paikasta näkemättä, joten nyt sitten suunnattiin sinne lenkille. Kello oli kahdeksan tietämillä ja sää sen verran kylmä, että arvasin ettei paljoa muita näkyisi ja pidin Primoa vapaana. Kiivettiin korkeimmalle kohdalle ja oli kyllä mahtavat näkymät! Pääskyvuoren Linkkitornikin näytti tosi pieneltä... Näkyi kirkkojen kattoja sun muita. Uskoisin, että paikka on hyvällä säällä tosi suosittu ulkoilijoiden ja koiranulkoiluttajien keskuudessa. Sinne voisi siltikin olla kiva joskus yrittää järkätä yhteislenkkiä tai muuta...

 

Ilpoinen 3.5.2011.

 

Keskiviikkona oli vuorossa L-SSK:n tokon alo-ryhmä. Aiheena oli luoksepäästävyys ja perusasento sekä luoksetulo. Meiltä on tokoilu jäänyt hyvin vähälle huomiolle, vain aikaisemmin mainitsemaani perusasentoleikkiä ollaan toisinaan tehty. Nyt alkaa lähikentät ja parkkikset olla kyllä siinä kunnossa, että jotai voisi mennä omallakin ajalla treenailemaan. Meillähän on paljon tekemistä ihan vain perusasennonkin kanssa... Luoksetulo meni kyllä kivasti, Primo jäi hyvin ja odotti käskyä loppuun asti, tuli reippaasti laukalla ja niin edelleen. Sade kyllä verotti ainakin omaa fiilistä vähän...  Vaatetuksen piti olla vedenpitävä, mutta olin aivan märkä ja viluinen kun lähdimme kotiin. Onneksi kenttä oli kuitenkin ihan ok, eikä mitään mutavelliä.

Tänään torstaina oli vuorossa rauhallisempi päivä, eli Primon hieronta. Tällä kertaa hieroja tuli kotiin, mikä on mielestäni erittäin hyvä järjestely. Koirakeskuksessa on aikaisemmilla kerroilla ollut hälinää, kuulunut  hoitolassa olevien koirien haukuntaa jne, joten nyt tilanne oli rauhallisempi - tosin Primo ei sitten ollutkaan. Menimme ulos hierojaa vastaan, ja kun Primo tunnisti hänet, se alkoi vimmatusti heiluttaa häntää ja hyppiä! Siis Primo ei yleensä todellakaan hypi kenenkään päälle sillä tapaa, mutta nyt se oli yksinkertaisesti niin innoissaan! Primo ei olisi millään malttanut antaa hierojan edes riisua päällysvaatteita eteisessä, vaan naama olisi pitänyt päästä nuolemaan korvasta korvaan ja syliin istumaan heti paikalla. Primo oli jo niin kiihdyksissä, että seuraava aste olisi ollut nylkyttäminen... No, kyllä poika siitä sitten vähitellen rauhottui, mutta jonkin verra yritti nousta varsinkin käsittelyn alussa (ja aina yritti mennä nuolemaan kasvoja...).

Heti alkuun hieroja totesi, että Primohan on saanut melko lailla lisää turkkia ja myös lihaksia. Hänen mukaansa  Primolla tuntuu rangassa vielä jäykkyyttä, joka aiheuttaa myös lihasjännitystä. Oikea (pureman saanut) puoli oli kuulemma vasenta kireämpi, mikä ei tullut yllätyksenä. Etupää oli kuitenkin ihan hyvässä kunnossa, takapää hieman heikompi. Sen vahvistamiseksi saatiin vinkkejä, ja lisäksi nyt odotellaan vielä seuraavaa fysioterapiakäyntiä... Sen jälkeen sitten taas hieronta. Toivottavasti saadaan poika priimakuntoon.