Viikko on kulunut helteitä pidellessä. Töissä ihmiset soittelevat rakennusautomaatiovalvomoon ja pyytävät lisäämään kerrostalojen ilmanvaihtoa, mutta aika vaikea on lisätä, kun ulko- ja sisäilma ovat tasan yhtä lämpimiä. Ja vaikka ilmanvaihtokoneiden tehoja nostaisikin 100 prosenttiin, eivät ne kuitenkaan saa tarvittavaa alipainetta ja vetoa aikaiseksi, koska kaikilla on asunnoissaan ikkunat ja ovet auki. Omakin asuntoni on varsinainen sauna. Olen pitänyt ikkunat auki yötäpäivää, verhot ikkunoiden edessä ja parvekkeen ovenkin jätän Primoa varten aina päivisin auki. Portti tosin on edessä, jottei Primo yksin ollessaan pääse parvekkeelle asti.

Olen ihan omankin jaksamisen takia lyhentänyt lenkkejä, ja yrittänyt pidemmän lenkin sijaan käydä muutamalla lyhyemmällä kävelyllä Primon kanssa. Lisäksi olemme pari kertaa käyneet koirapuistossa oikein ajan kanssa (1-2 h), jolloin Primo on saanut oman jaksamisensa mukaan välillä leikkiä ja välillä lepäillä varjossa. YO-kylän eli Nummenrannan koira-aitauksessa Primo leikki englanninvinttikoira Uunon (6kk) kanssa. Primo juoksi Uunon perässä minkä jaloistaan pääsi, mutta Uunon juoksu näytti leppoisalta hölköttelyltä... Puistoon tuli myös 1,5-vuotias bretoniuros Sulo. Hyvin tulivat pojat toimeen keskenään, leikkivät ja lepäilivät sulassa sovussa.

Tiistaina olin jo sen verran väsynyt helteeseen, että oli pakko lähteä heti töiden jälkeen koiran kanssa Euraan mökille. Menimme ensin ystäväni Heidin mökille, jossa Heidi ja 15-kuukautinen Siiri-rottweiler jo odottelivat. Primo ja Siiri alkoivat saman tien leikkiä vauhdikkaasti mökin pihassa. Aina kun koirat näyttivät läkähtyneiltä, veimme ne rantaan kahlaamaan. Koirat tulivat mielellään veteen, kunhan makkaratarjoilu pelasi. Vilvoittelun jälkeen ne jaksoivat uudelleen aloittaa leikin.

Toisaalta Siirin ja Primon leikeissä saavutettiin nyt se hetki, jota olemme Heidin kanssa pitkään odottaneet: väsähtäessään koirat menivät maate ja lepäilivät vierekkäin puiden varjoissa. Aikaisemmin olemme itse joutuneet lopettamaan koirien leikin ja laittamaan ne lepäämään, nyt ne vihdoinkin päättivät omasta tahdostaan rauhoittua! Aikaisemmilla kerroilla Primo on myös selvästi päättänyt olla alistumatta ollenkaan, mutta tiistaina se kierähti jopa kolmesti selälleen Siirin jalkoihin.

Heidin mökiltä siirryimme vielä muutaman kilometrin päähän omalle mökillemme, jossa Primo jaksoi vielä vähän leikkiä itsekseen. Illalla yhdentoista maissa lähdimme takaisin Turkuun, ja oli kyllä melkoisen tuskallista palata viileästä mökistä liki 30-asteiseen kerrostaloasuntoon. Viikko on ollut sen verran helteinen, että päätin tällä viikolla jättää omatoimiset agilitytreenimmekin TSAU:lla väliin.

Perjantaina pakkasin auton täyteen tavaraa ja suuntasin taas Euraan vanhempieni luokse. Primo juoksi vapaudesta nauttien ympäri pihaa, kävi isän kanssa hoitamassa kasvimaata ja leikki maasta löytämällään raa'alla omenalla. Illemmalla lähdimme mökille, jossa Primo vielä jaksoi ylpeänä kanniskella ympäriinsä muovista pientä kukkaruukkua, jonka äiti on antanut sille leluksi.

Lauantaina Primo jatkoi uimaharjoituksia. Poika tulee joka kerta reippaammin veteen, loikkii ja yrittää vähän juostakin. Lauantaina sain Primon tulemaan syvimmälle sitten vahinko-uimisen, jonka jälkeen Primo on siis vain kahlannut. Primo oli niin syvällä, että alkoi jo kokeilla, voisiko etutassuilla tehdä jotakin pinnalla pysymiseksi. Alkoi kauhea räpiköinti ja Primo päätti palata lähemmäksi rantaa. Myöhemmin poika kuitenkin kokeili vielä myös takajaloillaan, josko niillä voisi jotenkin kauhoa vettä. Eli tassupohjaa mentiin sekä etu- että takapäällä! Selvästi Primo nauttii viilentävästä vedestä ja haluaisi kovasti lähteä syvemmällekin, mutta ei vain oikein ole hoksannut, miten uimaan lähdetään.

Aamupäivän aikana Primo osallistui myös mustikanpoimintaan. Äiti päätti leipoa mustikkapiirakan, kun huomasimme miten paljon marjoja aivan mökkimme pihapiirissä oli. Litra tuli poimittua nopeasti, vaikka Primo yritti parhaansa mukaan napata suurimmat mustikat itselleen. En tiedä paljonko Primo loppujen lopuksi marjoja söi, mutta melko lailla mustaa kakkaa on poika sen jälkeen päästellyt...

Primo on niin paljon saanut olla vapaana, että tänään päätin lähteä ihan kunnon lenkille pojan kanssa kun ilmakin vähän viileni. Vanhempieni luona kaivoin myös yhden hyppyesteen ja putken esiin, ja tein kumpaakin muutaman toiston verran Primon kanssa. Vähäsen ollaan myös tokoiltu kotona viikon aikana, ja tällä hetkellä vaikuttaisi siltä, että Primo on tokosta enemmän innoissaan kuin agilitysta.

Ensi viikon olen lomalla, sillä yritän saada opinnäytetyötä nykäistyä taas vähän eteenpäin. Vietämme Primon kanssa todennäköisesti suuren osan ajasta vanhempieni kotona tai mökillä heidän huidellessa omissa menoissaan.  

Ja sitten vielä muutama kuva (viikon aikana tulikin otettua varmaan n. 400 kuvaa, joista suuri osa Siirin ja Primon leikeistä). Jostaina syystä värit osassa kuvista olivat todella vääristyneet. Lisäksi Siirin ja Primon vauhdikkaat takaa-ajokuvat olivat niin suttuisia, että päätin jättää ne julkaisematta.

 

Siirin ja Primon leikkiä 13.7.2010.

Primo yllyttää Siiriä leikkiin.

 

Kaverukset kahlaamassa.

 

 

Välillä oli rauhallisempiakin hetkiä.

 

Hetki jota on odotettu: koirat tajusivat, että voivat leikin lomassa välillä myös levätä.

 

Primo kerjäämässä isältä mansikoita 16.7.2010.

 

Mökillä hittilelun eli kukkaruukun kanssa.

 

Primo kaivuuhommissa mökillä (jossa pojalla on ainakin 5 suosikkikaivuupaikkaa).

 

Primo noutamassa lelua järvestä 17.7.2010.