Pääsiäisen päätteeksi Primo oli melko lailla väsynyt, kun oli niin ahkerasti touhuillut kaikenlaista mökillä. Säät ovat edelleen suosineet tällä viikolla, ja olemmekin tehneet pari vähän pidempää lenkkiä sekä jatkaneet ravilenkkien tekemistä iltapuolella - päivällä on mielestäni ollut liian kuuma juosta. Minusta Primon askel on pidentynyt ja se näyttää suoremmalta, tasapainoisemmalta ja yksinkertaisesti paremmalta kuin muutama viikko sitten. Toivottavasti fysioterapeutti on kanssani samoilla linjoilla, kunhan seuraavan käsittelyn aika tulee.

En muista onko kokonaan jäänyt mainitsematta, että 16.4. L-SSK ry järjesti kolmen muun koirayhdistyksen (Turun seudun mäyräkoirakerho, Salon seudun noutajat ja Auran nuuskut) kanssa yhteistyössä jälkientekokurssin (mejä). Perinteisesti kurssi kestää koko viikonlopun, mutta koska metsissä oli vielä lunta, pidettiin 16.4. vain teoriaosuus jota itsekin olin Salossa kuuntelemassa. Kunkin kerhon tehtäväksi jäi järjestää kurssilaisille käytännön jälkientekoharjoitus myöhemmin. Ja niinpä nyt torstaina oli sitten vuorossa jalkautuminen metsään.

Kokoonnuimme Marttilassa ja saimme Marianne ja Pentti Mamian (kennel Lucky Nana's) opastamaan jälkien tekemisessä. Itseäni jännittää ehdottomasti eniten suunnistaminen ja jäljen opastaminen. Kompassin ja kartan käytössä ohjeistaminen tuli siis todellakin tarpeeseen. Jälkiä olen ollut vetämässä kaksi kertaa aikaisemmin ja teoriassa olen mielestäni ihan hyvin perillä siitä, miten homma siltä osin etenee.

En oikein tiedä mitä kaikkia nimityksiä erilaisille metsille on, mutta vedimme jäljen ryteikkö/hakkuualue-tyyppiseen maastoon. Tämä oli ihan hyvää vaihtelua, sillä ennen olemme olleet tiheämmässä metsässä, missä on ollut kaikenlaista sammalta, varvikkoa ja heinää... Nyt oli pääasiassa pajukkoa ja sellaista. Ja pari kertaa jälki kulki peuran tai hirven papanoiden vierestä/päältä, että riistaakin maastossa on todistetusti liikkunut. Olen aina ennen tehnyt Primolle noin vuorokauden vanhan jäljen, mutta nyt ei harjoitusjälki ehtinyt vanheta kuin ehkä puolisen tuntia, jos sitäkään.

Kaikkiaan jälki oli alle 200m pitkä kahdella kulmalla. Primon jäljestäminen alkoi ihan hyvin, vaikka opastamiseni ensimmäisellä 10 metrillä meni aika poskelleen. Ensimmäisellä kulmalla Primo teki jotain ennennäkemätöntä, ja merkkasi makauksen niin urosmaisesti kuin vain voi ja pissasi siihen. Sama toistui toisellakin kulmalla - mistä lie Primo hoksannut moisen tässä talven aikana? Ennen kulmat on menty haistelemalla läpi. No, ainakin oli kunnollinen merkkaus! Pentti ja Marianne olivat ikään kuin oppaana ja tuomarina meille, ja totesivat, että kyllä Primossa on potentiaalia. Pitäisi vain rauhoittaa lähtötilanne jolloin koira olisi heti alussa paremmin kärryillä siitä, mitä on tekemässä. Nyt ensimmäinen osuus meni vähän hosuen, ja kuulemma jäljestys parani loppua kohden.

Tämän kertainen jälki oli pisin Primolle tehty tähän mennessä. Jälkien pituutta pitäisi vähitellen alkaa kasvattaa, avoimen luokan verijälkihän on 900-1000 metriä pitkä. Haluan kuitenkin pidentää jälkiä maltillisesti, sillä jäljestämisen pitää säilyä Primolle palkitsevana ja mielekkäänä. Eli ei muuta kuin treenaamaan... ja jospa syksyllä ehkä sitten kokeeseen.

Jälkiharjoitusten jälkeen lähdin sitten vielä Primon kanssa iltalenkille, ja kuinkas ollakaan, päädyimme lähistölle muuttaneen koikkeripentu Mindin perheen luokse pentua ihastelemaan. Mindi (Estaika's Fable) on nyt nelisen kuukautta vanha, ja aivan syötävän suloinen pallero. Primolla on vähän ollut tarvetta isotella pennuille viime aikoina, mutta Mindin poika hyväksyi heti ja rotutoverit laittoivat leikiksi. Oli tosi kiva nähdä koirien leikkivän sovussa, ja toivottavasti kaverukset pääsevät toistekin tapaamaan toisiaan. Ja kunhan Mindi vähän kasvaa, ei Primo ole enää yhtä ylivoimainen "ota kiinni jos saat"-leikissä...

On tässä ollut vähän puhetta Turun seudun kooikereiden tapaamisestakin, pitäisi saada sellainen järjestettyä jossain vaiheessa. Halukkaita osanottajia vaikuttaisi olevan, tapaamisen paikka ja ajankohta vain ovat vielä täysin avoinna. Seuraavaksi on kuitenkin vuorossa Tampereen tapaaminen, jonne mekin olemme menossa.

Päivitin nyt Primon tulossivulle Harjavallan näyttelyn arvostelun. Myös jonkilaisen kalenterin väsääminen on ollut jo kuukausikaupalla mielessä, jospa sen nyt lähiviikkoina saisi aikaiseksi... Aika näyttää.