Jälleen pitää ensin kerrata vähän vanhempia tapahtumia ennen mejä-kokemuksia. Viikko sitten keskiviikkona oli kolmatta kertaa L-SSK:n aktivointikurssia. Menimme jälleen Hirvensaloon, jonne kouluttajat olivat tehneet rastikierroksen luontopolulle. Menimme metsään erilaisissa tiimeissä, minä ja Primo saimme pariksemme portugalinvesikoira Bondin omistajineen. Vuorotellen merkityllä reitillä tuli eteen tehtäviä ja kysymyksiä. Kysymykset koskivat taippareita, tokoa ja mejää. Tehtävinä oli mm. luoksetulo, koiran leikittäminen esim. kepillä tai sammaleella, puiden välistä pujottelu jne. Oli ihan mukavaa leikkimielistä aktivointia sekin.  Eniten oikeita vastauksia tietäneet palkittiin lopuksi. Koulutuksen päätteeksi osa meistä päästi taas koirat Hirvensalon koira-aitaukseen. Parhaiten Primo taisi saada leikkiä aikaiseksi cockerspanieli Bertan kanssa.

Torstaina olikin jännittävä päivä, kun edessä oli L-SSK:n järjestämä joukkotutkimus PetVetillä. Primolta tutkittiin silmät ja polvet. Odottelua kesti liki tunnin, mutta Primo viihtyi hyvin odotushuoneessa, kun Bertta ja myöhemmin myös Isla olivat seurana. Primo ei olisi malttanut antaa tutkia silmiään, mutta lopulta asettui sen verran että homma tuli hoidettua. Polvet poika antoikin jo tutkia hyvin. Kaikki oli kunnossa, sekä silmät että polvet ovat terveet. Eläinlääkäri vielä sanoi, että Primo vaikuttaa koikkeriksi hyvinkin reippaalta kaverilta. Ei vain tykännyt siitä silmien tiirailusta, mutta itse eläinlääkäriä vastaan ei koiralla ollut mitään. Hieno poika!

Viikonlopuksi suuntasimme maalle. Sunnuntaina olin konsertissa, ja siksi aikaa Primo pääsi kyläilemään Siirin luo. Koirat olivat melkein pari tuntia jaksaneet leikkiä ja olivat sitten asettuneet nukkumaan. Tyytyväisenä Primo lähti kotia kohti hoitopaikastaan, ja alkoi aika nopeasti autossakin nukkua. Oli aivan ihanteellista, että myös jätkällä oli tekemistä sen aikaa kun itse viiletin omissa menoissani, eikä sen tarvinnut yksin nukkua kotona.

Maanantai-iltana palasimme maaseudulta Turkuun, ja tiistai-aamuksi sovimme yhden L-SSK:n kouluttajan kanssa jälkientekotreffit Raisioon. Primo sai odottaa autossa sen aikaa, kun teimme jäljet poitsulle ja kouluttajan enkkusprinkku Leealle. Jäljet olivat lyhyitä, n. 100-150m. Harjoitusjäljen pituudella ei kuulemma ole erityisen paljon merkitystä, varsinkaan näin alussa. Tärkeää on, ettei koiraa väsytetä näännyksiin heti ensimmäisillä kerroilla. Ja lisäksi kouluttajat (myös toisen L-SSK:n kouluttajan piti osallistua, mutta hänelle tuli este) olivat sitä mieltä, että on hyvä heti aloittaa harjoitteleminen vanhoilla jäljillä. Niinpä siis opastuksen kera pääsin jälkeä tekemään ja se jätettiin yön yli vanhenemaan. Ennen pois lähtöä Primo sai haistaa verisientä ja vähän leikkiä sillä (löi pari kertaa tassulla ja taisi kerran napata suuhun), jotta nähtiin ettei poika ainakaan pelkäisi veren hajua.

Jälkipaikalta jatkoin matkaa Maskuun luokkakaverini luokse. Siellä meitä odotti reilut 4kk vanha alaskanmalamuutti/samojediristeytys Taika. Syötävän suloinen pikkutyttönen! Taika oli kovin varovainen ja alistui heti Primolle, mutta ulkona ollessamme Primoa ei yhtään kiinnostanut leikkiä pennun kanssa. Primo joko haukkui Taikaa tai kierteli kauempana haistelemassa. Kun menimme sisälle, koirat olivat kuin parhaita kavereita ja leikkivät hienosti. Hassua kyllä, aina välillä kun kävimme koirien kanssa ulkona, Primo muuttui heti "kylmäksi" Taikaa kohtaan, ja vastaavasti sisällä oli aina iloisesti valmis leikkiin.

Tänään sitten lähdimme taas jälkipuuhiin Raisioon. (Varoitan, luvassa pitkä selostus.) Vähän kyllä mietitytti, miten jäljestäminen lainkaan onnistuisi, sillä jälki oli 26 tuntia vanha, melkein koko eilisen ja tämän päivän oli satanut vettä, ja sade jatkui vielä koko sen ajan kuin olimme metsässä. Ja Primo ei oikein tykkää sateesta, se esittää aina masentunutta ja toisinaan sitä saa suorastaan raahata perässä sadekelillä... Pikku-prinsessa.

No, innokkaasti Primo suuntasi kyllä metsään, eikä sade tuntunut juuri haittaavan. Näytin jäljen alun, jota Primo kuopsutti, ja opastin pojan alkuun. Primo lähti hyvin jäljestämään, mutta ehkä parinkymmenen metrin jälkeen tuli selvästi jonkinlainen ongelmakohta. Primo jännitti koko ajan, kuunteli oksien rasahtelua, kaukana haukkuvaa koiraa, liikenteen kohinaa ja hälytysajoneuvoja. Häntä oli varsinainen silmukka selän päällä. Jätkä risteili vähän joka suuntaan, tarkisteli, hukkasi ja tarkisti uudelleen. Sitten meni kai jo liian kauas tai jokin muu ajatus tai haju valtasi pään, sillä näytti hetkeksi unohtavan mitä oltiin tekemässä. Ehkä jäljen päältä oli mennyt rusakko tai kettu. Ohjasin Primon uudelleen jäljelle ja kehotin jatkamaan matkaa.

Sitten sujui hetken taas ihan hyvin ja tultiin kulmalle (makaus). Primo haisteli sitä pitkään, kuopi maata, kiersi kulman lähistöllä vähän joka suuntaan, meni välillä jälkeäkin mutta palasi taas tarkistamaan ja kuopimaan. No, sitten matka jatkui taas oikeaan suuntaan, kunnes tultiin ojalle. Edellisenä päivänä ojassa ei ollut ollut vettä, ja olimme menneet siitä suoraan yli. Nyt vettä oli, ja Primo yritti kiertää vähän kauempaa kuivasta kohtaa yli. Jätkä jäljesti ojan reunaan asti, siirtyi sivuun, eikä löytänyt "vastarannalta" hajua, kun oli liian kaukana. Tätä ongelmakohtaa selvitettiin todella pitkään ja hartaasti, ja välillä Primo palasi takaisin päinkin. Kerran se tuli eteeni seisomaan ja haki katsettani, pyysi apua, mutta katsoin ohi, ja hetken kuluttua Primo jatkoi itse työskentelyä.

Lopulta Primo hyppäsi oikeasta, eli märästä kohtaa ojan yli, ja löysi vastapuolelta jatkuvan jäljen. Jäljestys jatkui hyvänä seuraavaan risukkoon asti, jolloin Primo olisi taas halunnut kiertää sivusta, ja ajautui siten kauemmas jäljestä. No, lopulta siitäkin selvittiin, ja sitten olikin jo kaato eli sorkka hyvin lähellä. Primo löysi kaadon, ja annoin sen hetken haistella rauhassa ennen kuin kehuin ja menin luokse. Sitten annoin pienestä rasiasta maksalaatikon ja Hill's -tölkkiruuan sekoitusta pojalle kiitokseksi - ja Primo söi kuin pieni porsas, tietysti.  Uskon, että pojalle jäi ihan hyvä kokemus jäljestämisestä.

Menin tietysti seuraamaan myös Leean jäljestämistä. Se oli selvästi rennompi kuin Primo, eikä juuri huomioinut metsään kantautuvia ääniä tai oksien rasahtelua. Vaikka Leealle ei aivan yhtä vaikean oloisia ongelmakohtia tullutkaan, näkyi siitäkin vielä jossain määrin nuoren koiran epävarmuus. Vaan kyllä se Leeakin hienosti löysi sorkan metsästä.

Kouluttaja kommentoi Primon jäljestystä tarkaksi. Jätkä kävelee mieluiten jäljen päällä (kun taas esim. Leea vähän sivussa) ja haistaa jokikisen kohdan: välillä jos Primo "haahuili" jälkeä pitkin, se saattoi palata tarkistamaan hajua kuin olisi ajatellut "menin tästä äsken liian huolimattomasti, jäiköhän jotain sittenkin haistamatta?". Lisäksi Primo tarvitsee vielä paljon tukea. Ja kolmas asia on, että poika ei ole metsässä aivan kotonaan. Saimme ikään kuin kotiläksyksi käydä umpimetsässä mieluiten päivittäin. Ryteikköjä, ojien ylityksiä, oksien katkomista - kaikkea mahdollista, jotta metsässä kulkemisesta tulee Primolle luonnollisempaa. Jäljen loppua kohden poika alkoi kyllä vähän rentoutua, mutta kyllä siitä näki, että kovasti jännitti. Varmaan sekä metsä että uusi haju, ja itsenäinen työskentelykin.

Positiivista on omasta mielestäni se, että Primo ei pelännyt verta ja se jaksoi selvittää jäljellä eteen tulevia ongelmia. Iän ja treenaamisen myötä poika saa varmasti lisää itsevarmuutta työskentelyyn. Ja ilman muuta pitää yrittää myös lisätä tuota metsässä kulkemista. Vaikka Turussakin tässä lähistöllä on metsää, ei missään taida olla kunnon umpimetsää. Kaikki on harvennettu ja täynnä lenkkipolkuja. No, ainakin viikonloppuisin maaseudulla on mahdollisuus treenata kunnon metsäilyä - jos vaikka löytyisi niitä ryteikköjäkin.

Sovimme alustavasti, että menisimme ensi viikolla uudelleen tekemään jälkiä. Kivaa, jos tästä saadaan meille uusi harrastus.  Spanielikerhon toiminta tältä syksyltä taitaa päättyä ensi viikolla. Onneksi yhdistyksessä ollaan valmiita auttamaan ja harrastamaan myös varsinaisen kerhotoiminnan ulkopuolella. Ja toisaalta, koska tiesin että L-SSK:n osalta tauko harrastuksiin on tulossa, olen ilmoittanut meidät Primon kanssa marraskuun alussa alkavalle nuorille ja aloitteleville koirakoille tarkoitettuun yksityiseen tokoryhmään.

Loppuun kuvia viime viikolta:

Pieni poika nukkuu 11.10.2010.

 

Yksi tämänhetkisistä suosikkileluista (12.10.2010).

 

Primo poseeraa 16.10.2010.