Viime viikon keskiviikkona 13. tammikuuta Primolta leikattiin napatyrä. Vaikka tiesin operaation olevan pieni ja pojan olevan hyvissä käsissä, sydämeni oli murtua kun ojensin remmin eläintenhoitajalle ja jouduin jättämään Primon klinikalle. Leikkaus sujui kuitenkin hyvin ja hain iltapäivällä tokkuraisen pennun kotiin.

Ensimmäisenä iltana Primo lähinnä roikotti päätään, vinkui ja tärisi vähän. Seuraavana aamuna se oli jo enemmän oma itsensä. Viikonlopun aikana Primo on muuttunut taas iloisemmaksi, ja haavakin näyttää paranevan hyvin. Kaulurista Primo ei erityisemmin pidä, mutta kuitenkin syö ja juo normaalisti, viihtyy ulkona ja on kovasti hajujen perään. Lelut eivät ole koko toipilasaikana kiinnostaneet juuri ollenkaan, mikä ei sinänsä ole yllätys - onhan niiden ravistelu ja riepottaminen paljon hankalampaa kauluri päässä.

Kauluria enemmän Primoa on vaivannut leikkaushaavan kutiaminen. Yrittäessään rapsuttaa takajaloillaan vatsaansa Primo onnistui raapimaan kylkensä verille. Poika ei millään suostunut lopettamaan, vaan käveli ulkonakin kolmella jalalla ja rapsutti yhdellä, joten eturuumis oli pakko peittää siteellä. Se poistikin ongelman ja on myös vähentänyt Primon raapimisinnokkuutta.

Energiaa pikkupojalla kuitenkin on. Eilen ja tänään Primo on saanut hepulikohtauksen ulkona, eilen sen laukaisi muiden koirien ohittaminen ja tänään tutun naapurin tapaaminen. Odotankin viikonloppua ja kaulurin irrottamista varmaan vähintään yhtä paljon kuin Primo...

 

Primo leikkauspäivän iltana 13.1.2010.

 

Primo 18.1.2010.