Niin vaan tuli loma lusittua ja tämän viikon olen taas ollut kaupungissa töissä. Primo sai jatkaa maalaiselämää vähän pidempään, sillä minulla oli alkuviikolla menoa ja Primo sai olla vanhempieni hoivassa eilisiltaan asti. Kyllä Primosta vähän näkyykin, että sitä on oltu "mummulassa..." Primo kuulemma näyttää ja vaikuttaa aina niin kovin nälkäiseltä, että pakkohan sille on antaa vähän väliä jotain naposteltavaa.

Primo on ilmeisesti myös hyvin ihastunut marjoihin, sillä pikkumies on vanhempieni hoidossa ollessaan alkanut napsia vadelmiakin puskista. Nyt pojalle siis maistuvat jo mansikat, vadelmat, metsämansikat, mustikat ja vähän viinimarjatkin. Ehkä suurinta kesäherkkua ovat silti herneet.

Lomani sujui melko tiiviisti maaseudulla, sekä mökillä että vanhempieni kotosalla oleillen. Viime viikon keskiviikkona Anne T tuli Sadeen ja Peterin kera minun ja Primon seuraksi mökille. Olin vähän toivonut, että Sadeen väsymättömän vedestä noutamisen innoittamana Primokin olisi intoutunut uimaan, mutta ei. Itse asiassa näytti ennemminkin siltä, kuin Primo olisi vähän nyrpistellyt Sadeelle ja Peterille "älkää roiskiko!" -tyyliin, sillä poitsu seisoskeli melkeinpä samassa paikassa koko ajan, rantavedessä siten että vatsanalunen juuri ja juuri kastui. Maan kamaralla pojat vasta alkoivat leikkiä keskenään.

Loppuviikosta olimme vanhempieni kanssa mökillä, ja silloin Primo asteli veteen melko reippaasti, vähän kuopsuttelikin ja oli muutenkin pirteämmän oloinen vedessä ollessaan. Taaskaan ei uitu, mutta mukavaa että Primo kuitenkin viihtyy vedessä.

Viime lauantaina oli Hinnerjoella perinteinen toripäivä, jolloin on aina kaikenlaista tapahtumaa ja lähes kaikki kyläläisetkin ovat liikkeellä yhtä aikaa. Oli otollinen hetki viedä Primo vaihteeksi taas hälinän keskelle, ja niinpä poitsu pääsi mukaan tori- ja tapahtuma-alueelle. Pikkumies pärjäsi hienosti, hurmasi sekä aikuisia että etenkin lapsia minkä ehti. Primosta taisi tulla ihan vetonaula hetkeksi, ja kun lapsia alkoi kertyä enemmänkin ympärille, heitti poitsu maahan selälleen ja näytti selvästi siltä, että aikoi ottaa huomionosoituksista ja rapsutuksista kaiken irti.

Sunnuntaina ystäväni Mia tuli kahden kameran kera vähän kuvaamaan Primoa. Vaikka oli melko lämmin, Primo jaksoi juosta suosikkipallonsa kanssa ympäri pihaa, ja teimme jopa muutaman toiston verran rengasta ja tavallista hyppyestettä. Olen vasta nähnyt muutaman kuvan, mutta hyvältä näytti - tulen saamaan kuvat itselleni myöhemmin cd:llä, ja mikäli se on kuvaajalle ok, lisään ehkä muutaman tänne blogiinkin nähtäville.

Kuvausiltapäivää lukuun ottamatta agility on saanut jäädä, lähinnä kuumuudesta johtuen. Tokoiltu ollaan sisätiloissa ja vähän ulkonakin, kun Turusta hoksasin sopivan kentän treenailuun. Olen myös lenkeillä alkanut satunnaisesti pyytää kontaktia, pysähdyksiä, seuraamista jne. Primosta on alkanut nyt huomata, että murkkuikä on vähän iskenyt päälle, vaikka esim. valtataistelua tms ei ole kyllä ollut.

Itsellä alkaa jo olla vähän kaipuu ohjattuihin tokokoulutuksiin, kun oma osaaminen, kekseliäisyys ja tietämys ovat rajalliset. En oikein osaa kuin treenata jo tuttuja asioita, kun en tiedä mitä muuta voisi tuolle koiruudelle opettaa ja miten. Ja tietysti on aivan eri asia treenata yksikseen kotona kuin häiriön alla ryhmässä. No, kotitreenailu saa kuitenkin riittää siihen asti, kunnes L-SSK:n koulutukset syksyllä taas jatkuvat.

Tänään olimmekin parin viikon tauon jälkeen koirapuistossa. Odottelimme hetken yksikseen, josko muita koiria saapuisi paikalle, ja melko pian dobermanni-Rodi saapuikin omistajineen. Primo oli haljeta ilosta Rodin nähdessään! Pikkumies sai hepulin ja kirmasi ympäri puistoa onnesta soikeana. Rodi käyttäytyi yhtä välinpitämättömästi ja rauhallisesti kuin aina. Primon ja Rodin suhde on varsin hassu ja kummallinen, aivan kuin Rodi olisi Primon suuri idoli, ja Rodi taas suhtautuu Primoon aivan yhtä tyynesti kuin kaikkiin muihinkin koiriin. Pikkumiehellä alkaa häntä heilua aina kun Rodi vain katsookin sitä päin.

Hetkeä myöhemmin tuli paikalle myös sekarotuinen, hieman länsigöötanmaanpystykorvaa muistuttava, 5 ½ kk vanha Topi. Topi ja Primo leikkivät viime tapaamisellaankin todella hienosti, ja nytkin pojat painiskelivat kyltymättöminä. Topi vaikuttaa todella rohkealta, ja sinnikkäästi se yritti napsia Primon korvakarvoja tai mitä milloinkin sattui hampaisiinsa saavan. Leikki pysyi kuitenkin koko ajan selvästi pelkkänä leikkinä. Primo ei aluksi mennyt lainkaan maahan, mutta vähän väsyttyään heittäytyi välillä selälleen ja huitoi Topia maasta käsin tassuillaan. Kiva, että Primolla oli melko lailla omankokoistaan seuraa, ja että kaverukset tulivat niin mahtavan hyvin toimeen keskenään.