Huh, en oikein tiedä mistä aloittaisin, kun on niin paljon kerrottavaa. No, ehkä aloitan Primon uusista vermeistä, joista minun oli tarkoitus mainita jo viime merkinnässä. Tilasin Primolle Gessistä nahkapannan tuossa helmikuun loppupuolella. Minulla oli mielessä toivomani väriyhdistelmä ja jonkinlaisia mielikuvia valmiista pannasta minulla oli, mutta sain myös suunnitteluapua, minkä lisäksi jätin yksityiskohdat pannan tekijän päätettäväksi.  Tuossa viikko sitten panta tuli postissa, ja se oli kyllä juuri sellainen kuin toivoinkin, tai ehkä vielä sitäkin ihanampi. Kuvia Primosta pantoineen löytyy täältä, kuvat eivät tosin aivan näytä pannan värejä sellaisina kuin ne luonnossa ovat. Samassa paketissa pannan kanssa tuli rasvanahkatalutin, joka on ollut minulla käytössä joka lenkillä sen saavuttua. Nyt kun tiedän millainen kunnon nahkahihna on käytössä, tuskin tulen enää ikinä ostamaan muunlaisia taluttimia. Olen erittäin tyytyväinen Gessin palveluun ja voin suositella yritystä lämpimästi muillekin.

Lauantaina puoliltapäivin suuntasin Primon kanssa Raumalle Peteriä ja kumppaneita moikkaamaan. Heti alkuun teimme yhteislenkin: minä ja Primo, Anne T ja Peter, Sally sekä Sade. Primo irrotteli vähän Peterin kanssa ja luullakseni ensimmäistä kertaa innostui vähän leikkimään myös Sadeen kanssa! Minä tietysti yritin saada napattua kuvia koiruleista. Sisällä Primo pääsi vähän leikkimään myös Vickyn kanssa. En tiedä mistä poitsu oli saanut sellaisen määrän virtaa, mutta Primo alkoi myös tyhjentää lelukoria ja yksitellen kokeili, mikä leluista olisi paras. Hassu poika.

Kamerassa oli Rauman vierailun jäljiltä 250 kuvaa, parhaimmat niistä löytyvät täältä.

Sunnuntaina olin Eurassa ryhmien 2 ja 5 näyttelyssä talkoolaisena töissä. Lauantaina arvosteltiin ryhmä 2 ja sunnuntaina 5. Olin paikalla aamulla puoli kahdeksan maissa ja lähdin iltapäivällä kolmen-neljän maissa kotiin. Toimin lähinnä kehävastaavana, eli sukkuloin neljän kehän ja toimiston välillä mm. tuloksia kiikuttamassa. Kehät oli onneksi sijoitettu teollisuushalliin, eli vaikka siellä ei erityisen lämmin ollutkaan, oli kuitenkin tuulensuoja. Oli todella mielenkiintoista päästä näkemään näyttelytoimintaa eri vinkkelistä. Enkä etukäteen tiennyt, että metsästävät pystykorvat arvostellaan myös yleisölle.

Harvoin enää olen nähnyt maallakaan puhdasrotuisia suomenpystykorvia. Oli lähestulkoon liikuttavaa katsoa kyseisen rodun roppikehää, ROP ja VSP olivat molemmat todella kauniita. Tuomarikin sanoi yleisölle, että on ilo nähdä niin kauniita koiria, ja vielä hyväluonteisia. Kävin näyttelyn loppupuolella vähän rapsuttelemassa ROPiksi tullutta urosta, ja se oli kyllä todella tyyni ja kiltti, ja kuulemma oikea rapsutusten kerjääjä.  Ja olihan näyttelyssä toki paljon muitakin kauniita koiria, ja myös sellaisia rotuja, joita en ollut ennen ainakaan livenä nähnyt.

Sunnuntaina alkuillasta suunnattiin sitten takaisin Turkuun. Ja maanantai-iltana olikin taas agilityn vuoro! Ennen treenejä keittelin Primolle kanaa, ja vaikka vähän epäilytti että maistuuko se edes miltään ja kelpaako pojalle, niin hyvin teki kauppansa. Minulla oli mukana myös vähän keitettyä maksaa ja nakkeja. (Maksaa oli enää vähän jäljellä pakastimessa, joten keittelin ja paloittelin tänään uuden erän treenejä odottamaan.) Naksuttimenkin muistin tällä kertaa ottaa mukaan.

Treenikerran aiheena oli A-este. Aloitin muutamalla sylikäännöksen kuivaharjoittelulla Primon kanssa. Lisäksi tein aluksi hyppyä, sitten hyppy + putki ja pari kertaa myös hyppy + hyppy + putki -yhdistelmää. Putki oli loivassa kaaressa, mutta eipä sillä tunnu Primolle olevan juuri merkitystä, onko putki suora vai mutkalla. Hyvin sujui siis tämä alkutreenailu.

A:lla Primo oli heti tarjoamassa ylösmenokontaktia. Kun sitten lähdettiin koutsi-Annen avustuksella suorittamaan koko estettä, sujui se mielestäni erinomaisesti. Anne piti Primoa siis hihnassa ja minä johdatin Primoa namikädellä namialustalle alastulokontaktille. Viimeisen toiston aikana en enää pitänyt namikättä Primon edessä, hyvin meni siltikin. Ja tuntuu hoksanneen tuon kontaktin paikan.

Väliajalla treenailin mm. ensimmäistä kertaa pituutta kolmella palalla. Kokeilin myös sylikäännöstä hyppyesteellä, ihan hyvin sekin sujui. Uutena asiana oli myös takaakierron harjoittelu irrallisen siivekkeen kanssa. Kesän alkeiskurssilla meille sanottiin, että jos "kierrä" on jo arkielämässä esim. tolpan kiertämisessä käskynä, tulisi valita jokin muu, esim. "takaa". Sitä sitten käytin nytkin, en tosin tiedä muistiko Primo tätä asiaa enää viime kesältä. Ihan hyvin sekin mielestäni kuitenkin sujui.

Pöytääkin kävimme takaseinustalla vähän treenailemassa naksuttimen avulla. Pareittain kokeiltiin myös mutkaputkea siten, että ohjaajan liike ei jatkuisikaan putken mutkan "sisäpuolella" vaan kaarteen ulkopuolelle. Tähän sai halutessaan yhdistää hypyn. Avustajaa tarvittiin namialustalle kun ohjaaja jäi ikään kuin putken väärälle puolelle. Primo yritti ensin kipaista suoraan namialustalle (eli avustajaa tarvittiin), mutta hoksasi kyllä sitten jutun juonen ja suoritti putken vaikka oma liikkeeni ikään kuin suuntautui eri puolelle kuin Primon.

Lopuksi teimme vielä puomia muutaman kerran Annen avustuksella. Hän piteli jälleen hihnasta kun minä ohjasin Primoa puomilla. Primolla oli niin kiire puomille, että sen takajalat eivät meinanneet pysyä mukana. Kun jätin namikäden pois, meni paljon paremmin. Kivasti Primolla oli vauhtia ja pysähtyi kontaktille. Anne tuumasi treenien päätteeksi, että nyt Primo alkaa vaikuttaa todelliselta koikkerilta, alkaa löytyä sitä oikeanlaista innokkuutta. Olen kyllä tosi tyytyväinen, oli varmaan parhaat treenit tähän mennessä tämän alkeiskurssin aikana! Ihanaa kun Primo alkaa rentoutua ja olla oma itsensä.

 Pikkuhiljaa oma kunto alkaa olla flunssan jäljiltä sellainen, että jaksaa jo tehdä pidempiäkin lenkkejä. Nyt vaan toivotaan että tämä liukastelukeli olisi nopeasti ohi ja uskaltaisi taas kävellä normaalisti. Kun lumet nyt kerran alkoivat sulaa, saisi kuiva keli tulla minun puolestani ripeästi. Tämä välivaihe on kaikkein ikävin. Onneksi on ollut kuitenkin mukavan aurinkoisia päiviä.