Raikas talvisää senkun jatkuu... Onneksi päivät ovat pidentyneet ihan huomattavasti, on paljon mukavampi käydä aamulenkillä kun taivas alkaa kirkastua, ja toisaalta töiden jälkeen ehtii vielä aika hyvin ulkoilla valoisaan aikaan. Viime viikolla kävimme keskiviikkona noin viikon tauon jälkeen koirapuistossa, kun pakkasta oli hieman alle kymmenen astetta. Primon lenkkeilytahti muuttui erittäinkin ripeäksi, kun se hoksasi että puistoa kohti oltiin kävelemässä. Kovemmilla pakkasilla on puistoilu saanut jäädä.

Tammikuun puolivälin tienoilla Primolle syöttämäni Nutrolin-öljy loppui. Kolmisen viikkoa öljyn loppumisen jälkeen alkoi Primo jälleen rapsutella itseään samaan tapaan kuin alkusyksystä (ennen MegaDermin ja Nutrolinin aloittamista). Rapsuttelu ei nyt ole ihan yhtä jatkuvaa, ja luulen että syynä on lähinnä pakkasvaihtelu. Aloitin nyt hylkeenöljykapselikuurin (jonka olin alun perin ajatellut pitää hieman myöhemmin keväällä), ja sen jälkeen jatkan varmaan Nutrolinilla, lohiöljyllä tai jollain muulla vastaavalla. Muutoin poitsu voi hyvin, tavoitepaino 11,3 kg on ainakin hetkellisesti saavutettu, tosin nyt en ole taas ehkä viikkoon tullut punninneeksi koiraa.

Tänään oli kolmatta kertaa agilitytreenit ATT:llä. Odotukseni eivät olleet kovin korkealla, sillä aiheena oli puomi. Yritin kuitenkin olla etukäteen miettimättä miten se meiltä sujuu vai sujuuko ollenkaan. Toinen treenattava asia oli sylikäännös. Lisäksi sivummalla oli yksittäinen hyppyeste ja kolmen esteen sarja, ja suora sekä mutkaputki itsenäistä harjoittelua varten.

Kontakteja treenattiin pysäyttämällä. Hallilla oli puoliksi A:ta ja puoliksi puomia muistuttava matala harjoittelueste, jolla sitten oikean puomin (ja A:n) lisäksi pystyi pysähtymisiä harjoittelemaan. Primon kanssa kokeilimme ensin puomia. Primo paineli puomia pitkin aikamoista vauhtia! Koutsi piteli hihnaa ja minulla oli kädessä keitettyä maksaa, jonka avulla sitten johdatin Primon alastulokontaktille. Olin todella iloisesti yllättynyt, Primo ei nimittäin ollenkaan tuntunut jännittävän puomia. Teimme nelisen toistoa, sitten siirryimme Primon kanssa itsenäisesti treenaamaan koskettamista A-esteen ylösmenolle siten, että Primo nosti etujalkansa kontaktille ja takajalat pysyivät lattiassa.

Odotellessamme että tuli meidän vuoro päästä kokeilemaan contact-treineriä, teimme sylikäännöstä ja ihan vain pari kertaa hyppyä. Hypyt meni ok, sylikäännöksistä Primo suorastaan syttyi! Treinerillä teimme ylösmenon A:lta näyttävältä puolelta ja Primo tuli alas puomipuolelta. Piti muistaa hirveästi asioita, "koske", "kiipee", "koske" ja vapautus... Aluksi ohjasin namikädellä alastulolle, mutta kolmannella kerralla otin käden pois ja silti Primo jatkoi kiipeämistä ja pysähtyi namialustalle koskemaan! Apukoutsi-Aila totesi siihen, että nyt meni niin hienosti että lopetetaan kontaktitreenit tähän.  Muutoinkin Primo sai kehuja ja alkoi kuulemma vaikuttaa omalta itseltään. Joka kerta on mennyt paremmin, joten toivon että kehitys jatkuu tällaisena (ja ehkä vielä joskus pystyn palkkaamaan taas lelullakin). 

Pidin sitten treinerin jälkeen vähän taukoa, ja menin lopuksi omatoimisesti kokeilemaan pari kertaa suoraa putkea, pari kertaa mutkaputkea ja pari kertaa hyppy+mutkaputkiyhdistelmää. Ja pysymisharjoittelua, eli jätin pojan esteen taakse istumaan, kävelin ja otin juoksuaskelia, ja kävin palkkaamassa istumisesta. Sen enempää en viitsinut ahnehtia, että ei pojasta olisi aivan virta loppunut. Olen kyllä erittäin iloinen tämän päivän treenien saavutuksista!

Kävin viime perjantaina panostamassa jälleen 65 eurolla koiraharrastukseen, ja ostin Primolle Back on Track-verkkoloimen. Tänään treeneissä lämmittely- ja jäähdyttelylenkin aikana ja aina välilläkin ulkona käydessämme Primolla oli Hurtan talvimantteli päällä, mutta sisällä vaihdoin pojalle Back on Trackin aina kun odottelimme vuoroamme emmekä tehneet mitään. Myös kotiin päästyämme laitoin Primolle hetkeksi Back on Trackin, ja tyytyväisenä jätkä on illan aikana torkkunutkin se päällä. Hurtan takin kanssa Primo ei suostu ottamaan askeltakaan sisätiloissa, mutta nähtävästi kevyempi verkkoloimi ei poikaa haittaa, tai ehkä tuntuu jopa ihan mukavalta?

Loppuviikolle olen varannut Primolle jälleen hierojan. Jännityksellä odotan, onko poitsu yhtä jumissa kuin ensimmäiselläkin käsittelykerralla. Kun seuraavan kerran jossain lähellä sopivasti järjestetään koirien hierontakurssi, voisin ottaa osaa ja opetella vähän itsekin hieromaan Primoa.