Päivitykset laahaavat nyt koko ajan jälkijunassa... Vuorokauden tunnit vaan täyttyvät kaikenlaisesta ohjelmasta niin nopeasti. Ja kun töissä tulee välillä istuttua koko kahdeksan tuntia tietokoneella, ei kotona aina jaksa konetta sitten edes avata.

Turun kv-näyttelyn jälkeen ollaan edelleen paneuduttu ruokinnan tarkasteluun. Kummasti alkaa nappulasäkki tyhjetä aiempaa nopeammin nyt, kun Primokin saa aika reiluja annoksia. Olen jonkin verran netissä lueskellut eri ruokamerkeistä ja miettinyt, mikä jatkossa tulisi olemaan se paras vaihtoehto Primolle. Eli käytännössä olen miettinyt, tulenko pitäytymään Hills'issä. Tiedän, ettei nappula ole mitenkään autuaaksi tekevä ruokintamuoto, ja haluaisin karsia siitä mahdollisuuksien mukaan ylimääräisiä (haitallisia) aineita pois. Näillä tarkoitan esimerkiksi keinotekoisia säilöntä-, väri- ja makuaineita.

Toisaalta sen jälkeen, kun eräs ystäväni huomautti esimerkiksi nappulassa käytettävän mm. kissoja ja koiria yhtenä raaka-aineena (eläinproteiini), tuli sellainen olo, että on aivan sama mitä koiralle syöttää, melkein kaikessa on aina omat haittansa. Vaikka raakaruokinta varmaan olisi paras ja terveellisin ruokintamuoto, en kaikesta huolimatta tällä hetkellä aio kuitenkaan siirtyä yksinomaan siihen. Ehkä olen sitten liian laiska tai mukavuudenhaluinen, ainakin näin toistaiseksi... Ja Primolla ei onneksi ainakaan vielä ole ilmennyt allergioita tai muuta, mikä edellyttäisi tiettyä ruokavaliota.

Jos jotakuta kiinnostaa lukea tarkemmin tuosta eläinproteiiniasiasta, niin tässä uuteen ikkunaan aukeava linkki calcifers.bubblelol.com/t14-lemmikkielainten-kierratys-valmisruokiin .

Sunnuntaina 30. tammikuuta teimme jälleen yhteislenkin ystäväni metsästyskoirien kera, eli mukana olivat Iisakki, Eetu ja Nannu sekä Primo. Kuvia lenkiltä löytyy kuvasivustolta (linkki sivupalkissa), poitsulla on jälleen joka kuvassa häntä ylväästi silmukalla...  Primo hätisteli jälleen Iisakkia välillä vähän kauemmaksi, mutta hyväksyi pikkumiehen mielestäni viime kertaa paremmin. Hetkeksi beaglet Eetu ja Nannu lähtivät metsässä omille teilleen, mutta eivät onneksi kauaa viihtyneet laumasta erossa. Olivat tainneet rämpiä hangessa oikein olan takaa, kun jokseenkin uupuneina tulivat takaisin. Primo oli jälleen aika ihastunut Nannuun, mutta yritti saada leikkiä aikaiseksi jopa Eetun kanssa.

Jossain kohtaa lenkin aikana havahduttiin siihen, kun taivaalla kaarteli suuri lintu. Ystäväni arveli sen olevan alueella ennenkin nähty kanahaukka. En ehtinyt saada linnusta kuvaa sen ollessa kaikken lähimpänä, enkä kyllä osaa sanoa mikä se oli. Mutta suuri se oli, ja näytti haaveilevan koirapaistista. Kuulemma kyseinen peto saattaa joskus yrittää viedä koirankin mukanaan. Olimme vielä sopivasti aika keskellä peltoaukeaa, mutta onneksi peto ei vaivautunut tekemään lähempää tuttavuutta.

Samaisena sunnuntaina oli illalla Porissa luvassa koikkeriagia, kun Anne T järjesti pääasiassa kasvateilleen yhteiset treenit. Paikalla oli kaikkiaan 10 punavalkoista huiskuhäntää: Sally ja lapsensa Sole, Sade ja Uffe, Sadeen lapset Olli ja Jana, Primon serkku Iisa (Oorbellen Jennifer) sekä Cirtap's-sisarukset Peter ja Isla. Myös agiliitelijöistä löytyy muutamia kuvia kuvat.fistä. Edistyneemmät liitelijät tekivät rataa ja aloittelijat "lasten rataa" eli muutaman esteen sarjaa.

Primo oli vielä kentän laidalla oma iloinen itsensä, mutta agility ei kyllä kiinnostanut poikaa pätkääkään. Liekö kyse sitten hormonimyrskyistä tai mistä, mutta Primo ei kyllä ollut lainkaan oma touhukas itsensä, ei sinne päinkään. Teimme sitten Primon lempiestettä eli putkea, ja muutamia hyppyjä (1 tai korkeintaan 2 peräkkäistä hyppyä välillä yhdistettynä putkeen). Hormoneja epäilen syyksi siksi, että Turku kv-viikonloppuna Primo pääsi kosketuksiin kahden juoksuisen nartun kanssa (kuka saattaa tuoda koirapuistoon juoksunartun?!).

No, maanantaina 31.1. alkoikin sitten ATT:n agilityn alkeiskurssi, jolle pääsimme syksyn pääsykokeessa. Koska halukkaita oli sekä syksyllä että nyt tammikuussa niin paljon, kouluttajat ottivat muutaman extra-koirakon ryhmiin, ja molemmissa ryhmissä on nyt myös apukouluttaja. Meidän ryhmässämme oli 10 koiraa, ja kouluttajana Anne Salo (joka myöskin omistaa koikkerin). Tunsin muutaman koirista etukäteen joko koirapuistoilun tai L-SSK:n kautta. En muista tai edes tunnistanut kaikkien ryhmämme koirien rotua, mutta ainakin oli kaksi cockeria, sheltti, lyhyt- ja pitkäkarvainen collie sekä ainakin yksi bordercollie.

Agiliitely ATT:llä ei sujunut sen paremmin kuin Porissakaan. Suoritettavat esteet olivat hyppy ja 2 esteen sarja eri tavoin ohjattuna, sekä apukouluttajan kanssa suoritettava suora ja mutkaputki. Putket oli ihan jees, hypyistä Primo ei ollut kiinnostunut. Jos Primo olisi saanut valita, se olisi mieluiten viettänyt aikaa hallin ulkopuolella, seinustan vieressä olevaa pissaläikkää nuollen. Kouluttajista Primo kuitenkin piti, heilutti heille häntää ja pesi naamat tuttuun tapaan.

Oli kyse sitten pojan pään pyörälle pistäneistä tytöistä tai mistä tahansa, aion valmistautua ensi kertaan paremmin. Ensinnäkään en itse jännitä enää niin paljoa kuin ensimmäisellä kerralla. Lisäksi keittelin tänään alkajaisiksi puoli kiloa naudan maksaa Primolle herkkupalaksi (nakit ovat liian tavallisia, vissiin, vaikkeivät arkinameja olekaan... lelutkaan eivät kiinnostaneet tavallisesti leikkisää poikaa ollenkaan). Aion myös käyttää Primon hierojalla, jospa vaikka ilmenisi joitakin jumeja tms mikä selittäisi hyppyhaluttomuutta.

Sen lisäksi että kävin ostamassa maksaa, kävin tänään täydentämässä Primon raakaruokavarastoa muutamalla lampaanluulla ihan kokeilumielessä. Hyvin näytti kelpaavan, joten jos vatsa ei mene sekaisin tai muuta, niin ensi kerralla niitä uskaltaa ostaa useammankin. Ja olen nyt ostellut Primolle vähän muutakin kuin syötävää, nimittäin viikko sitten päädyin viimein ostamaan Hurtta LifeGuard-sarjan Twilight-merkkisen heijastinliivin. Se on siitä kiva, että peittää vähän enemmän koiran selkää ja on vielä vettähylkivä, eli suojaa vähän turkkia.

Aivan täydellinen liivi ei kuitenkaan ole istuvuudeltaan, kuten ei koskaan mikään Primolle kokeilemani Hurtan vaate ole ollut - millaisille roduille tuotteita mahdetaan pääasiassa oikein tehdä? Ensinnäkin piti vatsaremmi kiristää oikeastaan niin tiukalle kuin sen vain sai, ja sitten leikata ylimääräistä kiristysnauhaa pois (kun se roikkui niin että Primo pissi siihen..). Ja piti ommella etujalkojen välistä menevä ns. rintaremmi lyhyemmäksi. Ja vielä pitäisi rinnassa kulkevia y-nauhojakin vähän ehkä ommella paremmin istuviksi, koska nyt liikkeessä liivi valuu vähän taaksepäin. Se ei haittaa Primoa lenkillä, mutta olen huomannut että poika hidastelee lenkiltä tullessa rappusia kulkiessa, kun y:n mallisesti menevät eturemmit varmaan painavat jalkoja jotenkin...? Ja siis pienempi koko liivistä oli pääaukosta niin kireä, että sen ostaminen ei tullut kuuloonkaan.

Primollahan on myös Hurtan talvimantteli, joka on muutoin joka suunnasta oikein sopiva, mutta Primo onnistuu pissaamaan siitä helmat märiksi. Pitäisi varmaan joskus teettää sellainen juuri Primolle sopiva takki... No, se saa toistaiseksi vielä odottaa.  Kyllä sillä Hurtan takillakin pärjää, kunhan vähintäänkin huuhtelee sen aina käytön jälkeen...

Tulipa eilen leikattua Primon kynnetkin taas. Se sujuu nykyään hyvin. Primo saa jokaisen tai joka toisen kynnen leikkaamisen jälkeen aina herkun, ja pysyy ihan kiltisti paikallaan hoito-operaation ajan. Kovin vähän kynnet näin talviaikaan näyttävät kuluvan, taas sai aika reilusti ottaa etenkin etutassujen keskimmäisistä kynsistä. Melko varovaisesti silti leikkasin... Hankalaa kun osa kynsistä on mustia, ei oikein ole kehittynyt vielä sitä silmää että tietäisi heti minkä verran uskaltaa leikata.

Pitäisi varmaan lopettaa positiiviseen asiaan, mutta nyt pitää kuitenkin tehdä toisin: luin tänään tällaisen järkyttävän jutun tuttavani blogista, ja pakko laittaa  linkki uutiseen myös tänne. Kyllähän näitä myrkyttäjiä on aina toisinaan liikkeellä esimerkiksi koirapuistoissa, mutta mielestäni se, että joku myrkyttää aidatulla omakotitalon pihalla olevia koiria, on jotain aivan sanoinkuvaamatonta... Toivottavasti henkilö jää kiinni teostaan.