Niin on viikko jälleen vierähtänyt, agilitykurssi loppunut, Juhannus juhlittu ja Primokin täytti eilen pyöreät 10 kuukautta. 

Viime keskiviikkona ennen illan agilitytreenejä kävin Primon kanssa päivällä tutustumassa TSAU:n tiloihin. Työkaverini on TSAU:lla kouluttajana ja toimii agilitytuomarina, ja hän ystävällisesti kutsui minut tutustumiskäynnille. Seurasimme hetken parin medin ja toisella koulutuskentällä yhden kilpailevan maxin treenejä. Lisäksi saimme kokeilla muutamaa estettä sekä ulkokentällä että sisällä TSAU:n hallissa. 

Ulkona Primo keskittyi mukavasti, vaikka mukanani oli vain tavallista nappulaa eikä normaaleja treeniherkkuja. Hallissa on hiekkapohja, ja siellä Primo oli seota hajujen paljoudesta. Sain tosissani yrittää saada sen huomion tai kutsuttua jätkän luokseni. Pari estettä sain kuitenkin kokeiltua sisälläkin. Tuo haistelu ei ole ollenkaan hyvä juttu, ja se on Primolta treeneissä aivan uusi ilmiö. Paremmilla nameilla ehkä senkin olisi saanut estettyä. Toisaalta en nyt edes vaatinut Primolta ihan täyttä keskittymiskykyä, kun tarkoituksena oli pääasiassa tutustua vain paikkaan, eikä suinkaan polttaa koiraa loppuun jo ennen varsinaisia treenejä.

Illalla sitten ihan kunnon treeneissä emme enää ottaneet mitään uutta asiaa käsiteltäväksi, vaan aluksi omatoimisesti kertasimme jo tuttuja esteitä ja sitten teimme pari kolmen esteen rataharjoitusta. Jälleen se nähtiin, että koira kyllä osaa, mutta omistajansa ei.  

Meidän tuli itse miettiä, miten ohjaisimme koiraa radalla. Ensinnäkään en tunne Primon liikkeitä niin hyvin, että osaisin arvioida miten hidastan sen vauhtia kaikkein vähiten. Toiseksi, vaikka ennen suoritusta päätin, että teen nyt vaikka valssin, niin siinä kohdalla kun se olisi pitänyt tehdä, tein kuitenkin jonkin omituisen edestäleikkausta tai sylikäännöstä muistuttavan jutun... Ja Primo hyppäsi silti.

Otimme yhden huiman edistysaskeleen (ainakin minulle se on sitä), nimittäin Primo tuli pussista läpi ensimmäistä kertaa niin, että se pussin pää oli niin kuin kuuluukin, eikä sitä oltu rullattu ollenkaan. Ensimmäisellä yrittämällä juoksin vähän nostamaan pussin suuta, jotta Primo varmasti tulisi läpi eikä saisi päähänsä kääntyä takaisin sinne aukiolevaan päähän. Kun se sujui Primolta, kokeilin vielä kaksi kertaa niin etten enää auttanut kädellä, ja sieltä se poika sukelsi ulos! Uskoisin, ettei edes ihan ryömimällä tullut, kun ainakin minusta poitsun vauhti tuntui nopeammalta.

Toisaalta on haikea olo, kun agilitykurssi nyt loppui, ja pitäisi nyt päättää minne pyrkiä jatkamaan harrastusta. Toisaalta kurssin loppuminen on kuitenkin helpotus, sillä nyt viimeisellä koulutuskerralla Primon päälle käynyt tolleri rähähti muillekin ryhmämme koirille, ja nyt ei sitten enää tarvitse kulkea ihan niin silmät selässä ja pälyillä koko ajan ympärilleen. Tietysti saattaa toistekin osua samaan koulutusryhmään koira, joka ärhentelee, mutta ainakin kuulemani mukaan suurimmassa osassa seuroista/koulutusryhmistä radalla on yksi koira kerrallaan muiden koirien ollessa kytkettyinä. Siten riski on ainakin sitten vähän pienempi, kuin noin että kaikki tekevät harjoituksia yhtä aikaa.

No, torstaina otettiin taas suunta kohti maaseutua ja lähdettiin juhannuksen viettoon. Vanhempani halusivat ehdottomasti, että Primo viettäisi juhannuksen heidän kanssaan mökillä. Kävin itsekin joka päivä mökillä, mutta illat vietin kavereiden kanssa. Torstaina yritin taas houkutella Primoa uimaan. Laiturilta jätkä ei halunnut mennä veteen, ei vaikka yllytin nakinpalasten ja Primon tämän hetken suosikkilelun, Kanin, kanssa. Rannasta Primo kuitenkin suostui kahlaamaan. Aivan laiturimme vieressä on paljon kaisloja, mutta kun yritin avoimemmasta kohdasta rantaa, tuli Primo huomattavasti reippaammin veteen, käveli, juoksi ja lopulta myös loikki vedessä. Uimaan Primo ei kuitenkaan lähtenyt.

Lauantaina mökille tulivat myös veljeni, hänen tyttöystävänsä, sekä tyttöystävän sisko miehensä ja 3v 8 kk ikäisen toyvillakoira Lillin kanssa. Lilli oli Primoa suunnilleen puolet pienempi, eikä pikkuneiti oikein ymmärtänyt Primon leikkiinkutsujen päälle. Muutamat äkkilähdöt Primo sai, mutta välillä kaverukset kyllä sitten kulkivat mökin pihalla vierekkäin ja lopulta nukahtivatkin pöydän alle melko lähekkäin.

Saatuaan kolmen päivän ajan kuljeskellä mökin pihapiirissä lähes koko ajan vapaana kaikkea maistellen ja haistellen Primo oli sunnuntaina aivan sippi. Levättyään päivällä se jaksoi kuitenkin vähän leikkiä Peterin kanssa, kun lähdimme illan suussa Raumalla Annen luona käymään. Peter taisi tuumata, että on ollut riittävästi narttujen komennon alla, ja tällä kertaa se oli jälleen Primo joka meni maahan poikien leikkiessä. Vierailun loppua kohden Primo sai kyllä Peterinkin nöyrtymään. Leikki pysyi kuitenkin pelkkänä leikkinä koko ajan.

Eilen Primo täytti jo huimat 10 kuukautta, enää muutama kuukausi siihen kun pikkupoika täyttää vuoden! Aika on kulunut uskomattoman nopeasti - ja helposti! Primo on ollut niin mukava ja helppokin koira koko ajan, että melkein pelottaa jos todellinen murrosikä onkin vasta edessäpäin... Nyt murrosikä näkyy oikeastaan vain "mörköikänä", eli vähän satunnaisesti Primo päättää pelätä milloin mitäkin. 

Vilkas Primo tietysti on, eli tarvitsee paljon aktiviteetteja. Lenkkeily ei poikaa väsytä, vaan agility, kotitokoilu tai muu puuhailu purkaa energiaa paremmin. Sisäsiistiksi Primo oppi melko tarkalleen 4 kuukauden iässä, ja muutenkin yleiset käytöstavat ovat menneet aika hyvin ja nopeasti perille. Josko muiden koirien ohittaminen onkin vähän vaikeaa, se on täysin minun virheeni, kun en ole sitä alusta asti pojalle osannut opettaa. Hieman kärsimätön poikanen vielä on, mutta kärsivällisyyttä tulee ehkä (toivottavasti!) vielä ajan myötä lisää. Päivääkään en ole katunut rotu- tai pentuvalintaani.

Loppuun kuvia kuluneelta viikolta. Pari ensimmäistä kuvaa ovat äitini ottamia, kun itse olin vedessä Primon kanssa:

Mökillä 24.6.2010. Aluksi houkuttelua nakeilla...

 

...ja sitten Kanilla. "Mä niin haluaisin mutta kun mä en uskalla!"

 

Viimein vedessä! Voi surkeus, mikä ilme!

 

Sitten jo vähän pirteämmän oloinen pikkumies.

 

Pörröturkki kuivattelemassa.

 

Kieli poskella!

 

Lilli ja Primo mökillä 26.6.2010.

 

Toyvillakoira Lilli.

 

Primo odottaa, että Lilli jo lopettaisi keinumisen ja tulisi leikkimään!

 

Primo ja Peter Raumalla 27.6.2010.

 

Epätarkka, mutta kivan vauhdikas kuva: vasemmalla Peter ja oikealla Primo.

 

Primo 10 kuukautta. (Ehkä vähän etukeno, kun tuolilla nenän edessä odottaa nami.)