Ei ole hetkeen ollut oikein mitään kirjoittelemista, kun ei ole tapahtunut sen kummempia. Olemme kotona jatkaneet mm. pöydälle nostamisen harjoittelua ja vahvistaneet niitä temppuja/käskyjä, joita Primo jo osaa. Arkeen on kuulunut lenkkeilyä ja pari koirapuistokäyntiäkin. Primo oli vajaat pari päivää myös vanhemmillani hoidossa, kun jouduin itse lähtemään Helsinkiin. Lisäksi olen ostanut Primolle Hurtan mustan, fleecevuorillisen takin pahimpien pakkasten varalle.

Lähes kaksi viikkoa sitten maanantaina osuimme vähän omituiseen tilanteeseen, kun alkuillasta lenkillä ollessamme tuli lähikaupan kulmalta joku humalainen mies vastaan. Kyseisellä henkilöllä oli ilmeisesti huono päivä, sillä mies alkoi haukkua Primoa s..tanan rääpäleeksi ja päätti sitten heittää pentua myös jauhelihapaketilla. Onneksi promilleja taisi olla sen verran, että heitto meni ohi.

Näytti siltä, että mies yritti vielä tulla potkaisemaan Primoa, mutta en jäänyt sen kummemmin ottamaan hänen aikeistaan selvää, vaan nappasin koiran kainalooni ja pakenin paikalta. Primo vaikutti siltä, kuin olisi jälleen kerran luullut että kyse oli leikistä, ja olisi halunnut lähteä noutamaan jauhelihapakettia. Ainakaan näin vajaan kahden viikon kuluessa tapauksesta en ole huomannut, että pennulle olisi jäänyt mitään traumoja. Onneksi!

Eilen alkoikin L-SSK:n tottelevaisuuskoulutus Turussa. Ryhmä jaettiin aivan aloitteleviin pentuihin sekä tapakasvatuksen jatkoryhmään, me olimme tietysti pennuissa. Ne kaksi kertaa, jotka olemme näyttelykoulutuksessa ehtineet käydä, osoittautuivat taas hyödyllisiksi: Primo otti todella hienosti kontaktia ja osasi olla välittämättä muista koirista. Harjoittelimme myös ovesta kulkemista, ja senkin Primo osasi mallikelpoisesti eikä edes yrittänyt tunkea ohitseni. Myös luoksepäästävyys ja luoksetulo onnistuivat ilman hetkenkään epäröintiä.

Mutta Primo osaakin olla vieraskorea. Arkihan menee niin, että ulos lähtiessä ovelle rynnitään melkoisella vauhdilla, ja ylipäätään muutun lähes näkymättömäksi kun päästään kotioven ulkopuolelle. Tutuilla reiteillä Primo haluaa kulkea edelläni ja välillä vetää kovaakin. Etenkin siinä vaiheessa, kun takaisin kotiin on enää lyhyt matka, alkaa yleensä vetäminen. Lisäksi on se autojen, pyöräilijöiden ja juoksevien lenkkeilijöiden perään syöksyminen. Aluksi Primo pysähtyy tuijottamaan em. asioita, ja sitten aivan kohdalla se tekee rynnistyksen, ja lenkkeilijät sekä pyöräilijät saavat myös yhden haukahduksen osakseen.

Sain kyllä vinkkejä tuon ryntäämisen kitkemiseen. Täytyy vain ennakoida ja harjoitella. Ovista kulkemisen (eli johtajuuden vahvistamisen) harjoittelun saimme kaikki kotiläksyksi. Myös vetämisen lopettamiseen kouluttaja antoi ohjeita, mutta tiedän, että sen opettaminen tulee olemaan aikaavievää enkä välttämättä ikinä tule täysin onnistumaan siinä. No, aika näyttää...

Primo ei väsynyt tottelevaisuuskoulutuksesta oikeastaan lainkaan. Se kesti vähemmän aikaa kuin näyttelykoulutus, eikä tainnut olla yhtä vaativaa ainakaan näin ensimmäisellä kerralla. Olin jälleen varustautunut nakeilla, mikä tuntuu olevan Primolle sopivasti motivoiva palkitsemistapa - ainakin nakinpalaset kiinnostavat sitä enemmän kuin muut koirat.