Aivan mieletöntä miten aika tuntuu ihan vallan karkaavan käsistä. Aina kun ehtii hengähtää, huomaa, että on jo torstai... vaikka nyt onkin keskiviikko. Jotenkin ne päivät vain kuluvat.

Viime viikonloppu tuli taas vietettyä Euran puolella. Perjantai-iltana ei oikein ehtinyt tehdä mitään ennen kuin väsy iski, mutta lauantaina oltiin sitten jo ennen yhtätoista aamupäivällä vastaanottamassa Siiri-rotikkaa omistajineen meille. Koiruudet saivat ottaa pienet spurtit pihassa ennen kuin pakattiin koirat autoon ja suunnattiin Yläneelle Hilpi-hallille. Olimme siis varanneet hallin tunniksi omaan käyttöömme. Aloitimme Primon kanssa, ja tarkoituksena oli tehdä kivoja ja helppoja asioita. Kun nyt kerrankin oli ns. oma avustaja mukana, tein eteenlähetyksiä ensin yhden ja sitten kahden hypyn takaa namialustalle. Mustaa, loivasti mutkalla olevaa putkea otettiin myös. Sitten vaihdettiin Siiriin.

Siiri on siinä mielessä haasteellinen koira, että täysin epä-rottweilermaisesti se ei ole ahne tai oikein millekään perso. Siiri ei ollut koskaan aikaisemmin ollut agilitykentällä tai suorittanut esteitä, joten ensimmäinen tehtävä oli saada Siiri kiinnostumaan ohjaajastaan. Aluksi meni luonnollisesti vähän haisteluksi, mutta pienen nuuskuttelukierroksen jälkeen vinkulelu alkoi kiinnostaa Siiriä. Teimme sitten matalahkoja ja helppoja asioita, kuten yhtä tai kahta hyppyestettä ja pari kertaa myös lyhyttä suoraa putkea niin, että minä olin lähettämässä Siiriä toisessa päässä odottavan omistajansa luokse. Kun Siiri hoksasi mitä siltä odotettiin, se oikein innostui! En tiedä olivatko namit tai lelut sille täysin yhdentekeviä, neiti näytti nauttivan ihan jo tekemisestä.

Lyhyissä pätkissä otimme koiria vuorotellen esteitä suorittamaan. Primon kanssa tehtiin tuttuja asioita ja yritettiin saada iloisia ja vauhdikkaita suorituksia. Primo on joskus ollut todella nopea eteenlähetyksissä, ja niitä on viime aikoina harvoin päässyt tekemään, joten oli kiva nyt muistutella mieleen sitäkin. Yritimme pitää harjoittelun molemmille koirille kevyenä ja lyhyenä, ja kaikki sujui mielestäni kivasti. Oli myös todella mukavaa nähdä Siirin innostuvan agilitystä. Onhan se hyvää aktivointia ja kivaa yhteistä tekemistä, vaikkei sitä sen kummemmin alkaisi harrastaakaan.

Sunnuntaina meillä tuli käymään 4 kuukauden ikäinen kultainennoutajapentu Cesar omistajineen. Voi että miten suloinen pentu oli! Primo aluksi vähän isotteli, ja laitettiin poitsu sisällä sitten portin taakse pentusta ihmettelemään ja annettiin kaverusten haistella toisiaan. Ehkä Primo sitten ymmärsi olla hieman vieraanvaraisempi, sillä lopulta pojat leikkivätkin yhdessä niin sisällä kuin ulkonakin.

Sunnuntai-iltana palattiin Turkuun ja maanantaina oli luvassa L-SSK:n järjestämä TOKO-polku Hirvensalossa. Osallistuimme TOKO-polulle myös syksyllä, silloin olosuhteet olivat kylläkin hieman paremmat. Nyt oli nimittäin metsässä ja etenkin peltoalueilla lunta aivan tajuttomasti, eikä se enää kantanut ollenkaan. Porukan pienimmät, kaksi 7 kuukauden ikäistä cockeria, suorastaan uivat lumessa ja olivat nopeasti läpimärkiä. Primo hienohelmana näytti lenkin päätteeksi kaikkein kuivimmalta. Ihmisten kengät ja sukat kastuivat. Ihan hauska retki, mutta vähän rankka näillä keleillä...

Tiistaina palaveerattiin L-SSK:n näyttelytoimikunnan kesken, ja kokouksen päätteeksi Primo pääsi morjenstamaan 4 kuukauden ikäistä wss-pentu Ristoa. Voi että miten suloinen tapaus Ristokin oli! Ja jälleen Primo päästi ensin pärinät pennun nähdessään mutta rauhottui sitten nopeasti. Taidettiin tosin säikäyttää eräs pappa, joka oli tullut ihastelemaan pikku-Ristoa sillä välin kun minä otin Primoa autosta... Primo sitten haukkui hihnassa ja minä yritin selittää että "Ei tämä yleensä ole tällainen..." Pappa poistui hiljaa takavasemmalle.

Tänään on onneksi ollut täysin aktiviteettivapaa päivä, ja sen kunniaksi lähdettiinkin töiden jälkeen vähän pitemmälle lenkille. Kierrettiin ensin koirapuiston kautta, mutta sieltä ei oikein löytynyt Primolle vauhdikasta seuraa. No, puistossa oli paikoitellen vähän liukastakin, että ehkä ihan hyväkin säästellä juoksuaskelia pitävämmälle alustalle.

Primon voinnista sen verran, että viikonloppuna puremakohtaan ilmestyi kyhmy. Tai muhkura tai miksi ikinä sitä sitten sanoisikaan. Soittelin jo eläinlääkärille, ja sieltä kehotettiin seurailemaan vielä josko se laskisi itsestään pois. Puremahaavat itsessään näyttäisivät parantuneet erinomaisesti, toivottavasti tuo muhkurakin häviäisi nopeasti. Kuulemma kyseessä saattaa olla verenpurkauma. Primon iho näyttää hyvältä eikä mistään ainakaan tihku mitään märkää tms. Katsotaan nyt sitten miten käy.

Olen ottanut kuvia niin Hilpi-hallilta, Siirin ja Primon ulkoleikeistä kuin Cesaristakin, mutta viikonloppuna oli niin harmaata että ei oikein tullut mitään loisto-otoksia. Siirin ja Primon kuvat löytyvät täältä, hallilla otetut kuvat tosin epäonnistuivat. Sain lauantai-iltana vähän perehdytystä kameran asetuksiin, jospa alkaisi kuvista tulla vähän parempia jossain vaiheessa... Cesarin kuvat ovat vielä siirtämättä, yritän saada ne ja maanantaiset L-SSK:n järjestämän TOKO-polun kuvat nettiin joskus lähitulevaisuudessa. Kuvat Tampereelta olen jo siirtänyt, ne ovat täällä.