Viime torstaina lähdimme iltapäivällä Turusta vanhempieni luokse. Primo oli revetä liitoksistaan, kun melkein kahden viikon tauon jälkeen näki vanhempani. Se sai heti pihalla hepulin, meni "solmuun" ja vingahteli ilosta. Iloinen tapaus tuo meidän jätkänpätkä...

Perjantaina teimme yhteislenkin ystäväni Sofian ja 3,5-vuotiaan Eetu-beaglen (Turolan Eetu) kanssa. Menimme autolla Hinnerjoen Vallolammille jossa päästimme koirat vapaaksi. Eetu sai kaulaansa tutkapannan, jotta se ei vallan menisi hukkaan. Aluksi Primo näytti Eetulle, että on jo iso poika, ja laittoi Eetun maahan. Eetu ei lähtenyt Primon paini/jahtausleikkiin mukaan, vaan meni omia polkuja nenä maata viistäen. Aluksi pojat saivat irrotella pellolla, ja siitä lähdimme sitten kiertämään metsätielenkkiä.

Primo pysyi hienosti koko ajan melko lähellä, eikä missään vaiheessa kadonnut silmistä. Kerran se lähti Eetun perässä vähän pidemmälle, mutta pysytteli silloinkin näkyvillä. Eetu sitä vastoin teki metsästyskoiran tapaan omia lenkkejään melko itsenäisesti, ja tuli aina välillä meitä moikkaamaan. Primo vaikutti hieman hämmentyneeltä, kun Eetua ei kiinnostanut yhtään leikkiä, vaan hajut veivät sen mukanaan. Primo yritti monta kertaa käydä tekemässä leikkiinkutsu-kumarruksia Eetulle ja välillä jopa haukkuen komensi, mutta mikään ei tehonnut.  Oli todella kaunis ilma ja oli ihanaa saada lenkkiseuraa. Primokin nautti vapaana juostessaan.

Sunnuntaina olikin Turun seudun kooikerhondjein tapaaminen Mynämäen Aarlahdella. Välillä meinasi usko loppua, kun navigaattori ohjaili perille mutkaisia pikkuteitä pitkin, mutta lopulta päästiin perille asti. Paikalla oli mukava määrä koiria, kaikkiaan varmaan parikymmentä. Paikalla olleista koirista tunsin etukäteen Roosnell-koirat Ilonan, Violan, Freyan ja Roosan, Pilvin Namun ja Savan, Jonnan Islan ja Uffen sekä Annen Peterin. Muitakin melko tuttuja kyllä oli, mutta myös ennestään täysin vieraita.

Aluksi koirat saivat vähän telmiä pihalla, sitten siirryttiin päärakennuksen puolelle nauttimaan eräänlaista brunssia tai lounasta. Sai kyllä syödä itsensä ihan täyteen, oli suolaista ja makeaa joka lähtöön. Sitten suurin osa lähtikin metsälenkille lähinnä nuorimpien koirien jäädessä tapaamispaikalle. Aluksi oikea reitti oli vähän hukassa, mutta lopulta päädyimme kivalle metsätielle, sietä metsäpolulle ja takaisin hiekkatielle. Suuri osa koirista sai melkein koko lenkin ajan olla vapaana, ja hienosti pysyi lauma kasassa.

Tapaamispaikalla sai taas jatkaa syömistä, antaa koirien leikkiä vapaana ja rohkeimmat nelijalkaiset kävivät meressä uimassakin. Koiranuoriso sai myös leikkiä aikaiseksi, ja välillä useampikin koira juoksi yhtenä laumana hännät suorina toisiaan jahdaten. Primostakin näki, miten paljon se nautti saadessaan leikkiä rotutovereidensa kanssa. Mieluisimpia leikkikavereita taisivat olla Peter, Isla, Viola ja Ilona. Sääkään ei olisi voinut olla juuri enempää suosiollinen, vasta iltapäivää kohden alkoi aurinko mennä pilveen. Kotiin ajellessa Primo simahti häkkiinsä miltei saman tien. Oli kyllä todella kiva tapaaminen ja paikka oli oikein sopiva - toivottavasti voidaan kokoontua joskus vielä uudelleenkin!  

Tälle ja seuraavalle viikolle on vielä melko lailla sekä koirallista että koiratonta ohjelmaa. Seuraava päivitys ajoittuu varmaankin viikonvaihteeseen, kun lauantainen spanielierkkari Hyvinkäällä on ohi. Kyseiseen näyttelyyn tulee kyllä lähdettyä vailla minkäänlaisia odotuksia. No, katsotaan mitä tuleman pitää.

Alla muutama kuva Primosta ja Eetusta sekä koikkeritapaamiselta. Otin sunnuntaina 124 kuvaa, joista ehkä 10 onnistui. Varsinkin vauhtikuvat olivat tällä kertaa aivan luokattoman huonoja. Alkaa mennä hermot kameran riittämättömiin ominaisuuksiin (toki itsekin olen jokseenkin tumpelo ja täysin amatööri). Joskus minä vielä sen järkkärin hankin....

Primo näyttää Eetulle kuka käskee 1.10.2010.

 

Eetun lentävä luoksetulo!

 

Herkkuja jaossa! Aarlahdella 3.10.2010.

 

Primo ja Peter keppejä tuhoamassa 3.10.2010.

 

Vesipedot Namu (Wishdecoy Paris Nicole) ja Sava (Wishdecoy Savanna Paris) 3.10.2010.