"Röyh", sanoi Primo tänään raa'an liha-aterian jälkeen. Broilerin siivet ovat alkaneet maistua ja kaikki muukin liha tuntuu uppoavan. Kun Primo näkee, että otan pakastimesta jotain sulamaan, ei poika malttaisi ollenkaan siirtyä pois vahtimasta lihan sulamista. Olen entistä ahkerammin lueskellut nappularuokinnan ja luonnollisemman ruokinnan eroista, mahdollisuuksista ja ongelmista. Luonnollisempi ruokinta ei kuulosta siinä mielessä vaikealta, että Primolle on aina kelvannut hyvin lähestulkoon kaikki sille tarjottu, myös raa'at kasvikset. Pakastimeni tosin ei ole mikään kovin suuri, se voi osoittautua rajoittavaksi tekijäksi. Hmm... vielä on aikaa pohtia valintoja nappulasäkkien huvetessa...

Primo on pakkasten paukkuessa saanut yhä useammin joko takin tai neuleen päälleen. Monet ovat sanoneet, että koira tottuu pukemiseen kyllä, mutta Primo tuntuu olevan eri mieltä. Aivan kuin se vihaisi vaatteita entistäkin enemmän. Heti kun otan takin esiin, poika jolkottelee sohvan taakse ja juoksee minua karkuun sohvan ympäri, yrittää paeta pöytien tai tuolien alle... jne. Ja vielä pukiessakin yrittää peruutella ja tekeytyä mahdollisimman pieneksi mytyksi. Kun olemme ulkona, Primo alkumatkasta usein ravistelee itseään muutaman kerran, mutta sen jälkeen tuntuu unohtavan koko takin. En siis ymmärrä, miten se pukeminen voi olla niin kurjaa? Pukiessa Primo näyttää siltä, kuin saisi selkäänsä päivät pitkät - välillä ihan hävettää pojan ilme agilitytreeneissä, kun oman vuoron odottelun ajaksi puen sille takin... Noh, ehkä pidemmän ajan myötä Primo tosiaan "turtuu" pukemiseen.

Olimme viettämässä viikonloppua vanhempieni luona, ja lauantaina lähdimme isän ja äidin kanssa hiihoreissulle. Pakkasimme vähän eväitä mukaan ja sivakoimme Kämpälle eli kylän hiihtomajalle, matkaa kertyi yhteensä noin 10 kilometriä. Isä meni edellä, Primo jolkotteli seuraavana ja minä ja äiti pidimme perää. Isällä oli niin kova vauhti, että Primo kirmasi aina täysillä isän perään, pysähtyi odottamaan minua, ja kun olin riittävän lähellä Primo taas kirmasi isän perään. Latu kulki peltojen ja metsien poikki, eikä siis ollut mikään kuntorata. Primo paineli suurimmaksi osaksi ladulla, eikä reissu siten ollut sille äärettömän raskas. Eikä ladullekaan tainnut juuri mitään jälkiä jäädä, kun minä ja äiti hiihtelimme Primon perässä.

Kännykällä otettu kuva isästä ja Primosta lauantaina 12.2.2011.

Kämpällä paistoimme makkarat ja joimme mehua, jotta jaksoimme vielä hiihtää kotiin. Tauko teki hyvää Primollekin, sillä sain puhdistettua sen tassuista isoja jääkokkareita pois. Onneksi lumi oli sellaista, etteivät tassut menneet rikki. Ja olin oikein yllättynyt pienen miehen innokkuudesta, tosi hienosti se jaksoi koko reissun ja loppuun asti jaksoi juoksennella iloisesti. Itse en ollut hiihtänyt moneen vuoteen, ja 10 kilometrin repäisy oli kieltämättä aika rankka. Jalat ovat vieläkin vähän kipeät...

Kireiden pakkasten aikana lenkit ovat vähän lyhentyneet ja muuttuneet reippaammiksi. Aamuisin Primo viipyilee pedillään pieneksi kiepiksi käpertyneenä, eikä juuri viitsi kuin silmäänsä raottaa ennen kuin minulla on toppavaatteet päällä. Normaalisti Primo tulee heti tai ainakin melko nopeasti toivottelemaan huomenet. Lenkeillä Primo ravaa kovaa tahtia eikä turhaan pysähtele haistelemaan ja merkkailemaan... Hienosti se kyllä pysyy ravissa reippaassakin vauhdissa.

Eilen oli ATT:n hallilla agilityn teoriaa ilman koiria. Kaksituntisen aikana käytiin läpi harrastuskoiran terveydenhuoltoa, agilityn yleisiä ja estekohtaisia sääntöjä ja jonkin verran myös alkeis- sekä alkeis-jatkokurssin sisältöä. Seuran jäsenyydestä ja mahdollisista ryhmäpaikoistakin oli puhetta. Kävi ilmi, että meillä alkeiskurssilaisilla on halutessamme suora pääsy alkeis-jatkokurssille, joka alkaa 2.5.2011 ja jatkuu kesätauon jälkeen vielä elokuussa, yhteensä siis 12 viikon kurssi! Nyt käydään esteitä läpi, ja jatkokurssilla keskityttäisiin sitten enemmän ohjaustekniikoihin. Mielenkiinnolla odotan, miten tämä kurssi alkaa sujua, ja olisiko tuo teini jo toukokuussa sen verran tasoittunut että sen kanssa voisi alkaa miettiä ohjauskuvioita...